Observations sur l'enseignement de la compétence communicative interculturelle
SARKOLA, JENNI (2005)
SARKOLA, JENNI
2005
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15259
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15259
Tiivistelmä
Hakutermit:
kommunikatiivinen kompetenssi, kulttuurienvälisyys, viestintä, kieliaktit
Tämä pro gradu tutkielma tarkastelee ranskalaisen tapa- ja kommunikaatiokulttuurin merkitystä ranskan kielen opetuksessa kulttuurienvälisen kommunikatiivisen kompetenssin avulla. Kommunikatiivinen kompetenssi eri kulttuurien välisessä viestinnässä merkitsee kykyä havainnoida ja analysoida niin omia kuin keskustelukumppaneiden kulttuurisia erityispiirteitä sekä kykyä ymmärtää ja hyväksyä vieraan kulttuurin viestinnällisten piirteiden (niin sanallisten kuin sanattomienkin) erilaisuus verrattuna omaan kulttuuriin. Kulttuurienvälinen kommunikatiivinen kompetenssi ei siis koostu yksinomaan kieliopillisesta taitavuudesta tai kielellisistä valmiuksista vaan näiden lisäksi merkittävä peruspilari sille on herkkyys ymmärtää ja hyväksyä kulttuurien erilaisuutta ja puhekumppanin toiseutta.
Jotta oppilas pystyisi hyväksymään avoimesti vieraan kulttuurin, hänen tulee ensiksi ymmärtää sen tapoja ja käytänteitä. Suomalaisen ja ranskalaisen tapa- ja kommunikaatiokulttuurin eroavaisuuksien esiinnostamisen tuleekin olla tärkeä painopiste ranskan kielen tunneilla. Tämän vuoksi työssä tarkastellaan myös suomalaisen ja ranskalaisen tapa- ja kommunikaatiokulttuurin eroavaisuuksia sekä niitä ongelmia, joita eroavaisuuksien tarkastelun laiminlyöminen saattaa aiheuttaa.
Vaikka kulttuurienvälisen kommunikaation tärkeys säilyy läpi opintojen, on tutustuminen kielen kieliakteihin ja viestinnän perusrituaaleihin tavallisin lähestymistapa opintojen alkuvaiheessa. Koska nämä helpolta tuntuvat päivittäisen kielenkäytön ilmaisut ovat avainroolissa ensivaikutelman muodostamisessa, tulisi opettamisen sisältää ennenkaikkea niiden käytön opettamisen.
Tutkielman empiirinen aineisto koostuu 78 lukiolaisen sekä 4 lukio-opettajan vastauksista talvella 2005 suoritettuun kyselyyn, jossa pyrittiin selvittämään lukiolaisten ja heidän opettajiensa mielipiteitä ja asenteita ranskalaista kommunikaatiokulttuuria sekä sen opettamista kohtaan.
Vastaukset osoittavat, kuinka oppilaat ovat havainnoineet tiettyjä kulttuurisia eroavaisuuksia ranskalaisen ja suomalaisen tapa- ja kommunikaatiokulttuurin välillä ja kuinka niitä pidetään yleisesti melko tärkeänä, mutta mielipiteet ja toivomukset sen opettamisesta vaihtelevat. Ranskalaisen kommunikaatiokulttuurin katsottiin esimerkiksi olevan avoimempaa ja vilkaampaa kuin suomalaisen, mutta myös hierarkisempaa ja pinnallista. Sekä oppikirjan että opettajan rooli tapa- ja kommunikaatiokulttuuriin perehdyttämisessä koettiin tärkeänä oppimisen kannalta.
kommunikatiivinen kompetenssi, kulttuurienvälisyys, viestintä, kieliaktit
Tämä pro gradu tutkielma tarkastelee ranskalaisen tapa- ja kommunikaatiokulttuurin merkitystä ranskan kielen opetuksessa kulttuurienvälisen kommunikatiivisen kompetenssin avulla. Kommunikatiivinen kompetenssi eri kulttuurien välisessä viestinnässä merkitsee kykyä havainnoida ja analysoida niin omia kuin keskustelukumppaneiden kulttuurisia erityispiirteitä sekä kykyä ymmärtää ja hyväksyä vieraan kulttuurin viestinnällisten piirteiden (niin sanallisten kuin sanattomienkin) erilaisuus verrattuna omaan kulttuuriin. Kulttuurienvälinen kommunikatiivinen kompetenssi ei siis koostu yksinomaan kieliopillisesta taitavuudesta tai kielellisistä valmiuksista vaan näiden lisäksi merkittävä peruspilari sille on herkkyys ymmärtää ja hyväksyä kulttuurien erilaisuutta ja puhekumppanin toiseutta.
Jotta oppilas pystyisi hyväksymään avoimesti vieraan kulttuurin, hänen tulee ensiksi ymmärtää sen tapoja ja käytänteitä. Suomalaisen ja ranskalaisen tapa- ja kommunikaatiokulttuurin eroavaisuuksien esiinnostamisen tuleekin olla tärkeä painopiste ranskan kielen tunneilla. Tämän vuoksi työssä tarkastellaan myös suomalaisen ja ranskalaisen tapa- ja kommunikaatiokulttuurin eroavaisuuksia sekä niitä ongelmia, joita eroavaisuuksien tarkastelun laiminlyöminen saattaa aiheuttaa.
Vaikka kulttuurienvälisen kommunikaation tärkeys säilyy läpi opintojen, on tutustuminen kielen kieliakteihin ja viestinnän perusrituaaleihin tavallisin lähestymistapa opintojen alkuvaiheessa. Koska nämä helpolta tuntuvat päivittäisen kielenkäytön ilmaisut ovat avainroolissa ensivaikutelman muodostamisessa, tulisi opettamisen sisältää ennenkaikkea niiden käytön opettamisen.
Tutkielman empiirinen aineisto koostuu 78 lukiolaisen sekä 4 lukio-opettajan vastauksista talvella 2005 suoritettuun kyselyyn, jossa pyrittiin selvittämään lukiolaisten ja heidän opettajiensa mielipiteitä ja asenteita ranskalaista kommunikaatiokulttuuria sekä sen opettamista kohtaan.
Vastaukset osoittavat, kuinka oppilaat ovat havainnoineet tiettyjä kulttuurisia eroavaisuuksia ranskalaisen ja suomalaisen tapa- ja kommunikaatiokulttuurin välillä ja kuinka niitä pidetään yleisesti melko tärkeänä, mutta mielipiteet ja toivomukset sen opettamisesta vaihtelevat. Ranskalaisen kommunikaatiokulttuurin katsottiin esimerkiksi olevan avoimempaa ja vilkaampaa kuin suomalaisen, mutta myös hierarkisempaa ja pinnallista. Sekä oppikirjan että opettajan rooli tapa- ja kommunikaatiokulttuuriin perehdyttämisessä koettiin tärkeänä oppimisen kannalta.