Itsensä kehittäminen kilpaurheilussa
VILJANEN, TERO (2005)
VILJANEN, TERO
2005
Filosofia - Philosophy
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15206
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15206
Tiivistelmä
Hakutermit:
dialogisuus, humanistis-dialoginen valmennusfilosofia, leikki, perenniaalinen filosofia, urheilukasvatus
Tutkielma keskittyy tarkastelemaan itsensä kehittämisen mahdollisuutta kilpaurheilussa. Apuvälineinä on tuotu esille teoreettisina lähtökohtina dialogisuusfilosofia sekä perenniaalinen filosofia. Käytännön tasolla tämä on tuotu esille oikeanlaisen valmennusfilosofian ja urheilukasvatuksen esille tuomisena sekä leikin korostamisena osana liikuntaa ja urheilua. Tutkimus on myös Tapio Kosken kehittelemää osallistuvaa liikunnanfilosofista tutkimusta omasta urheilutaustastani johtuen. Pohjustusta tutkimukseen on tuotu ihmiskäsityksen ja henkisyyden tarkastelulla urheilussa sekä Timo Klemolan liikunnan projektien esittelyllä.
Dialogisuusfilosofian lähtökohtana on Martin Buberin dialogisuusfilosofia ja varsinkin hänen sanaparien Minä Sinä ja Minä Se tarkastelu ja näiden erottaminen toisistaan.
Valmennusfilosofia pohjautuu Jyri Puhakaisen humanistis-dialogiseen valmennusfilosofiaan. Puhakainen taas on saanut vaikutteita valmennusfilosofialleen Lauri Rauhalan holistisesta ihmiskäsityksestä. Rauhalan ihmiskäsitys pitää sisällään kehollisuuden, situationaalisuuden ja tajunnallisuuden osa-alueet. Puhakaisen valmennusfilosofian pyrkimys on kohti ihmisen valmentamista sekä nykyisten vallitsevien valmennusnäkemysten kritisointi.
Kasvatuksen ja urheilukasvatuksen osuus tarkastelee Veli-Matti Värrin dialogista kasvatusfilosofiaa. Värri on saanut vaikutteita näkemykselleen juuri Buberin dialogisuusfilosofiasta.
Leikkiä koskevassa luvussa tarkastellaan mm. John Huizingan klassikkoteosta ”Leikkivä ihminen” sekä Alpo Suhosen näkemyksiä leikin merkityksestä. Samoin tarkastellaan leikin roolia urheilussa ja mahdollisia uhkakuvia sekä leikin dialogisuutta.
Edellä mainitut tekijät tukevat urheilijan itsen kehittämistä, joka taas toimii tutkimusta kokoavana ja yhdistävänä tekijänä.
Tutkielman yksi tarkoitus on vakuuttaa itsensä kehittämisen mahdollisuudesta myös kilpaurheilun ajoittain niin julmassa maailmassa. Avaimet itsensä kehittämiseen ovat urheilijalla itsellä hallussaan, mutta hän tarvitsee myös apua valitsemallaan tiellä.
dialogisuus, humanistis-dialoginen valmennusfilosofia, leikki, perenniaalinen filosofia, urheilukasvatus
Tutkielma keskittyy tarkastelemaan itsensä kehittämisen mahdollisuutta kilpaurheilussa. Apuvälineinä on tuotu esille teoreettisina lähtökohtina dialogisuusfilosofia sekä perenniaalinen filosofia. Käytännön tasolla tämä on tuotu esille oikeanlaisen valmennusfilosofian ja urheilukasvatuksen esille tuomisena sekä leikin korostamisena osana liikuntaa ja urheilua. Tutkimus on myös Tapio Kosken kehittelemää osallistuvaa liikunnanfilosofista tutkimusta omasta urheilutaustastani johtuen. Pohjustusta tutkimukseen on tuotu ihmiskäsityksen ja henkisyyden tarkastelulla urheilussa sekä Timo Klemolan liikunnan projektien esittelyllä.
Dialogisuusfilosofian lähtökohtana on Martin Buberin dialogisuusfilosofia ja varsinkin hänen sanaparien Minä Sinä ja Minä Se tarkastelu ja näiden erottaminen toisistaan.
Valmennusfilosofia pohjautuu Jyri Puhakaisen humanistis-dialogiseen valmennusfilosofiaan. Puhakainen taas on saanut vaikutteita valmennusfilosofialleen Lauri Rauhalan holistisesta ihmiskäsityksestä. Rauhalan ihmiskäsitys pitää sisällään kehollisuuden, situationaalisuuden ja tajunnallisuuden osa-alueet. Puhakaisen valmennusfilosofian pyrkimys on kohti ihmisen valmentamista sekä nykyisten vallitsevien valmennusnäkemysten kritisointi.
Kasvatuksen ja urheilukasvatuksen osuus tarkastelee Veli-Matti Värrin dialogista kasvatusfilosofiaa. Värri on saanut vaikutteita näkemykselleen juuri Buberin dialogisuusfilosofiasta.
Leikkiä koskevassa luvussa tarkastellaan mm. John Huizingan klassikkoteosta ”Leikkivä ihminen” sekä Alpo Suhosen näkemyksiä leikin merkityksestä. Samoin tarkastellaan leikin roolia urheilussa ja mahdollisia uhkakuvia sekä leikin dialogisuutta.
Edellä mainitut tekijät tukevat urheilijan itsen kehittämistä, joka taas toimii tutkimusta kokoavana ja yhdistävänä tekijänä.
Tutkielman yksi tarkoitus on vakuuttaa itsensä kehittämisen mahdollisuudesta myös kilpaurheilun ajoittain niin julmassa maailmassa. Avaimet itsensä kehittämiseen ovat urheilijalla itsellä hallussaan, mutta hän tarvitsee myös apua valitsemallaan tiellä.