Kaukolämpö, katuvalot ja kaapeliteevee Tutkimus Lampinsaaren teollisuusyhdyskunnan vaiheista
SYRJÄPALO, ANU (2005)
SYRJÄPALO, ANU
2005
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-11-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15204
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15204
Tiivistelmä
Hakutermit:
toiminnallinen yhteisö, symbolinen yhteisö, rakennettu ympäristö, sosiaalinen pääoma, aika, tila, paikka
Tutkimus käsittelee Vihannin kunnan Lampinsaaren kylän vaiheita. Lampinsaari rakennettiin vuonna 1952 Vihannin kuntaan Outokumpu Oyj:n toimesta, kun alueelta alettiin louhia malmia. Kaivos toimi kylän kupeessa vuoteen 1992 asti. 40 vuoden aikana Lampinsaari kehittyi eläväksi kyläksi, eikä kaivoksen loppuminen ollutkaan kuolinisku kylälle, vaikka sitä epäiltiin lähikunnissa.
Tässä Pro Gradu tutkielmassa selvitetään tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että kylä on vieläkin elinvoimainen. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Empiirinen tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kesäkuussa 2005 Lampinsaaren nykyisiä asukkaita. Aineisto kerättiin sovelletulla teemahaastattelulla, joka koostui taustoittavasta osuudesta sekä haastateltavien suunnittelemista kävelykierroksista itselleen merkittäville paikoille. Tutkimusaineistona on käytetty myös kirjallisia lähteitä, jotta Lampinsaaren alkuvaiheet saataisiin sidottua 1950-luvun yhteiskunnan kontekstiin. Kerätty aineisto analysoitiin kehysanalyyttisesti, jonka myötä aineistoa peilattiin sosiaalisen pääoman sekä yhteisöllisyyden käsitteitä vasten. Myös paikan hahmottuminen ajan, tilan ja sosiaalisten suhteiden solmukohdassa nousi aineiston myötä merkittäväksi teoreettiseksi hahmottamistavaksi.
Lampinsaari on mielenkiintoinen jäännös vanhasta teollisuuskulttuurista, jonka piirteisiin kuului patruunamainen huolehtiminen työntekijöistä. Outokumpu huolehti muun muassa lampinsaarelaisten terveydenhuollosta ja asumisesta. Enää 1950-luvulla ei ollut yleistä, että työntekijöiden asunnot rakennettiin yhtiön toimesta, kuten Lampinsaaressa tehtiin.
Outokummun toiminta muodosti Lampinsaareen sosiaalista infrastruktuuria, kun yhteisiä tiloja ajanviettopaikoiksi sekä harrastuksia varten rakennettiin. Yhtiö tuki myös kyläläisten aloitteista yhdistystoimintaa. Kaivostoiminnan loputtua kylän lukuisat yhteiset alueet alkoivat rapistua, mikä aktivoi kyläläiset toimimaan. Yhtiön luoma sosiaalinen infrastruktuuri oli tärkeä kimmoke, jonka pohjalta sosiaalista pääomaa alkoi kasautua kylään ruohojuuritason toiminnan myötä. Aiemmin ylhäältä päin tuettu toiminta alkoi kriisin myötä versoa ruohonjuuritasolta.
Kyläyhdistys täytti tyhjiön, jonka Outokumpu jätti jälkeensä lähtiessään kylästä. Kyläyhdistyksen rooli on sittemmin tullut olennaiseksi, jotta sosiaalinen pääoma säilyisi Lampinsaaressa jatkossakin.
Kylän tiivis yhteisöllisyys hahmottuu tutkimuksessa toiminnallisen sekä symbolisen yhteisöllisyyden kautta, sillä kyläyhdistyksen lisäksi alueella vaikuttaa uskonnollinen yhteisö. Lampinsaaren sosiaalinen yhteisöllisyys näyttäytyy tämän tutkimuksen valossa niin vahvalta, ettei edes alueen suppeaa palvelutarjontaa koeta liian suurena puutteena. Outokummun aikoinaan rakentamia ajanvietto- ja harrastusmahdollisuuksia arvostetaan paljon ja niitä pidetään korvaavina muiden palvelujen puuttuessa.
toiminnallinen yhteisö, symbolinen yhteisö, rakennettu ympäristö, sosiaalinen pääoma, aika, tila, paikka
Tutkimus käsittelee Vihannin kunnan Lampinsaaren kylän vaiheita. Lampinsaari rakennettiin vuonna 1952 Vihannin kuntaan Outokumpu Oyj:n toimesta, kun alueelta alettiin louhia malmia. Kaivos toimi kylän kupeessa vuoteen 1992 asti. 40 vuoden aikana Lampinsaari kehittyi eläväksi kyläksi, eikä kaivoksen loppuminen ollutkaan kuolinisku kylälle, vaikka sitä epäiltiin lähikunnissa.
Tässä Pro Gradu tutkielmassa selvitetään tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että kylä on vieläkin elinvoimainen. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Empiirinen tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kesäkuussa 2005 Lampinsaaren nykyisiä asukkaita. Aineisto kerättiin sovelletulla teemahaastattelulla, joka koostui taustoittavasta osuudesta sekä haastateltavien suunnittelemista kävelykierroksista itselleen merkittäville paikoille. Tutkimusaineistona on käytetty myös kirjallisia lähteitä, jotta Lampinsaaren alkuvaiheet saataisiin sidottua 1950-luvun yhteiskunnan kontekstiin. Kerätty aineisto analysoitiin kehysanalyyttisesti, jonka myötä aineistoa peilattiin sosiaalisen pääoman sekä yhteisöllisyyden käsitteitä vasten. Myös paikan hahmottuminen ajan, tilan ja sosiaalisten suhteiden solmukohdassa nousi aineiston myötä merkittäväksi teoreettiseksi hahmottamistavaksi.
Lampinsaari on mielenkiintoinen jäännös vanhasta teollisuuskulttuurista, jonka piirteisiin kuului patruunamainen huolehtiminen työntekijöistä. Outokumpu huolehti muun muassa lampinsaarelaisten terveydenhuollosta ja asumisesta. Enää 1950-luvulla ei ollut yleistä, että työntekijöiden asunnot rakennettiin yhtiön toimesta, kuten Lampinsaaressa tehtiin.
Outokummun toiminta muodosti Lampinsaareen sosiaalista infrastruktuuria, kun yhteisiä tiloja ajanviettopaikoiksi sekä harrastuksia varten rakennettiin. Yhtiö tuki myös kyläläisten aloitteista yhdistystoimintaa. Kaivostoiminnan loputtua kylän lukuisat yhteiset alueet alkoivat rapistua, mikä aktivoi kyläläiset toimimaan. Yhtiön luoma sosiaalinen infrastruktuuri oli tärkeä kimmoke, jonka pohjalta sosiaalista pääomaa alkoi kasautua kylään ruohojuuritason toiminnan myötä. Aiemmin ylhäältä päin tuettu toiminta alkoi kriisin myötä versoa ruohonjuuritasolta.
Kyläyhdistys täytti tyhjiön, jonka Outokumpu jätti jälkeensä lähtiessään kylästä. Kyläyhdistyksen rooli on sittemmin tullut olennaiseksi, jotta sosiaalinen pääoma säilyisi Lampinsaaressa jatkossakin.
Kylän tiivis yhteisöllisyys hahmottuu tutkimuksessa toiminnallisen sekä symbolisen yhteisöllisyyden kautta, sillä kyläyhdistyksen lisäksi alueella vaikuttaa uskonnollinen yhteisö. Lampinsaaren sosiaalinen yhteisöllisyys näyttäytyy tämän tutkimuksen valossa niin vahvalta, ettei edes alueen suppeaa palvelutarjontaa koeta liian suurena puutteena. Outokummun aikoinaan rakentamia ajanvietto- ja harrastusmahdollisuuksia arvostetaan paljon ja niitä pidetään korvaavina muiden palvelujen puuttuessa.