Attitudes des Sénégalais envers la langue française -un regard sur les tendances sociolinguistiques au Sénégal
SALTEVO, INARI (2005)
SALTEVO, INARI
2005
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-11-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15202
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15202
Tiivistelmä
Hakutermit:
sosiolingvistiikka, monikielisyys, diglossia, kielelliset asenteet
Tarkastelen progradututkielmassani senegalilaisten asenteita ranskan kieleen. Sosiolingvistisen tutkimukseni empiirisenä aineksena käytin nauhurille tallennettuja ja liitteeksi transkriboituja haastatteluja, jotka tein Senegalissa keväällä 2004. Haastattelin neljää henkilöä neljästä eri senegalilaisesta etnisestä ryhmästä: wolofeja, serereitä, diolija sekä fulia. Analysoin haastatteluja sosiolingvistisen termistön kautta.
Diglossia ja polyglossia ovat tutkimukseni avaintermejä; Senegal kielihierarkkisuudellaan asettelee kielensä kolmeen luokkaan: ranska on virallisten yhteyksien ”korkeiden funktioiden kieli”, wolofia käytetään jossakin määrin puolivirallisissa yhteyksissä, muita viittä kansalliskieltä mandingoa, soninkéa, fulaa, sereriä ja diolaa- käytetään hieman enemmän virallisissa yhteyksissä kuin kolmeakymmentä muuta kotikieltä.
Senegalin sosiolingvistinen kenttä on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa: muiden etnisten ja kieliryhmien wolofisoituminen auraa alinomaa itselleen lisää tilaa. Kielitaitoiset senegalilaiset, erityisesti nuoret tuntuvat suosivan englannin kieltä, kiinnostus englantia kohtaan on huima.
Asennetutkimusta tehdessäni huomasin kuinka kiinteässä syy-seuraus suhteessa kielen käyttötarpeet, funktio, on yhteydessä asenteeseen. Moni puoltaa ranskan kielen asemaa Senegalissa sillä, että puhuja tarvitsee kieltä tietyissä tilanteissa: koulu, hyvä työpaikka, kommunikointi muiden ranskankielisten afrikkalaisten kanssa sekä kommunikointi Eurooppaan. Vuonna 1960 itsenäistyneen Senegalin virallisen kielen haittapuoli tuntuu olevan se, että vain kaupunkilaisväestö taitaa sitä. Ranskaa puhumattomien mielipiteitä tässä tutkielmassa en kuitenkaan pääse todistamaan, koska haastattelujen lähtökohtana oli se, että haastateltava osaa edes hieman ranskaa pystyäkseen vastaamaan kysymyksiin.
On mahdotonta yleistää mielipiteitä etnisten ryhmien kesken ja sanoa esimerkiksi, että diolat puoltavat ranskan kielen asemaa Senegalissa ja wolofit sen sijaan olisivat myönteisiä oman kielensä käyttöönotolle joissakin virallisissa yhteyksissä ranskan kielen asemesta. Positiivisia ja negatiivisia mielipiteitä nousee puheenaiheen ja puhujan kielten käyttötarpeiden mukaan. Haastatteluja analysoidessani tyypittelin ranskan kielen funktioita ja siihen liittyviä positiivisia ja negatiivisia asenteita teeman mukaan.
Senegalilaiset kuitenkin puoltavat periaatteessa äidinkielistä opetusta, vaikka käytännössä sen toteuttaminen monikielisessä maassa on haasteellista.
sosiolingvistiikka, monikielisyys, diglossia, kielelliset asenteet
Tarkastelen progradututkielmassani senegalilaisten asenteita ranskan kieleen. Sosiolingvistisen tutkimukseni empiirisenä aineksena käytin nauhurille tallennettuja ja liitteeksi transkriboituja haastatteluja, jotka tein Senegalissa keväällä 2004. Haastattelin neljää henkilöä neljästä eri senegalilaisesta etnisestä ryhmästä: wolofeja, serereitä, diolija sekä fulia. Analysoin haastatteluja sosiolingvistisen termistön kautta.
Diglossia ja polyglossia ovat tutkimukseni avaintermejä; Senegal kielihierarkkisuudellaan asettelee kielensä kolmeen luokkaan: ranska on virallisten yhteyksien ”korkeiden funktioiden kieli”, wolofia käytetään jossakin määrin puolivirallisissa yhteyksissä, muita viittä kansalliskieltä mandingoa, soninkéa, fulaa, sereriä ja diolaa- käytetään hieman enemmän virallisissa yhteyksissä kuin kolmeakymmentä muuta kotikieltä.
Senegalin sosiolingvistinen kenttä on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa: muiden etnisten ja kieliryhmien wolofisoituminen auraa alinomaa itselleen lisää tilaa. Kielitaitoiset senegalilaiset, erityisesti nuoret tuntuvat suosivan englannin kieltä, kiinnostus englantia kohtaan on huima.
Asennetutkimusta tehdessäni huomasin kuinka kiinteässä syy-seuraus suhteessa kielen käyttötarpeet, funktio, on yhteydessä asenteeseen. Moni puoltaa ranskan kielen asemaa Senegalissa sillä, että puhuja tarvitsee kieltä tietyissä tilanteissa: koulu, hyvä työpaikka, kommunikointi muiden ranskankielisten afrikkalaisten kanssa sekä kommunikointi Eurooppaan. Vuonna 1960 itsenäistyneen Senegalin virallisen kielen haittapuoli tuntuu olevan se, että vain kaupunkilaisväestö taitaa sitä. Ranskaa puhumattomien mielipiteitä tässä tutkielmassa en kuitenkaan pääse todistamaan, koska haastattelujen lähtökohtana oli se, että haastateltava osaa edes hieman ranskaa pystyäkseen vastaamaan kysymyksiin.
On mahdotonta yleistää mielipiteitä etnisten ryhmien kesken ja sanoa esimerkiksi, että diolat puoltavat ranskan kielen asemaa Senegalissa ja wolofit sen sijaan olisivat myönteisiä oman kielensä käyttöönotolle joissakin virallisissa yhteyksissä ranskan kielen asemesta. Positiivisia ja negatiivisia mielipiteitä nousee puheenaiheen ja puhujan kielten käyttötarpeiden mukaan. Haastatteluja analysoidessani tyypittelin ranskan kielen funktioita ja siihen liittyviä positiivisia ja negatiivisia asenteita teeman mukaan.
Senegalilaiset kuitenkin puoltavat periaatteessa äidinkielistä opetusta, vaikka käytännössä sen toteuttaminen monikielisessä maassa on haasteellista.