Toimittajat tarinankertojina : Kolmen ajankohtaisinsertin dramaturgian erittelyä
KAIHOVAARA, RIIKKA (2005)
KAIHOVAARA, RIIKKA
2005
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-11-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15177
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15177
Tiivistelmä
Hakutermit:
ajankohtaisohjelmat, dramaturgia, narratiivisuus, narratologia, televisiojournalismi, toimittajat
Tutkimus pureutuu siihen, miten tv-toimittajat rakentavat jutuistaan tarinoita ja millaisia dramaturgisia keinoja he käyttävät. Tarinallisuus eli kertomusmuoto on yksi tapa organisoida sisältöä tiettyyn muotoon. Sekä tiedotustutkimus että toimittajien oma ammatillinen eetos ovat painottaneet journalismin roolia tiedonvälittäjänä. Muoto on tällöin jäänyt sisällön varjoon. Journalismin tarinallisuutta on eritelty lähinnä tekstintutkimuksen keinoin, kirjallisuuden-tutkimuksesta omittujen teoreettisten käsitteiden avulla. Itse hyödynsin tutkimuksessani myös elokuvatutkimuksen käsitteitä ja teorioita. Halusin viedä tutkimusta kohti konkretiaa. Tutkimuskysymykseksi muotoutui tällöin se, miten keronnallisuutta tuotetaan ammatillisissa käytännöissä. Tutkimukseni on siis osin tuotannontutkimusta. Yhtenä sivujuonteena tutkimuksessa kulkee myös tarinoihin kätkeytyneet kulttuuriset myytit, jotka rakentuvat juttuihin osin toimittajien tiedostamatta.
Tutkimuskohteena ovat ajankohtaisinsertit, joissa objektiivisuuden vaatimus on pienempi kuin uutisjutuissa. Ajankohtaisohjelmien pituus ja väljempi formaatti antavat enemmän tilaa dramaturgian rakentamiselle ja siten myös sen tulkitsemiselle ja erittelylle. Aineistoksi valikoitui TV2:n ajankohtaisohjelma Ajankohtainen kakkonen. Päästäkseni kiinni journalistiseen tuotantoprosessiin menin itse paikan päälle havainnoimaan ja haastattelemaan kolmea toimittajaa. Menetelmänä oli osallistuva havainnointi. Tämän lisäksi analysoin valmiita inserttejä tekstintutkimuksen keinoin.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarinallisuus korostaa journalismin konstruktioluonnetta. Saadakseen aikaan hyvän tarinan kaksi havainnoimaani toimittajaa laativat jo ennen kuvauskeikalle lähtemistään käsikirjoituksen, jota he myös pääpiirteittäin noudattivat juttua kootessaan. Haastateltavia kehotettiin toimimaan tietyllä tavalla ja heitä jopa pyydetään sanomaan tiettyjä asioita. Jos tapahtumaa tai toimintaa ei ollut, sellaista järjestettiin, jotta paperinmakuisesta uutissisällöstä saatiin hyvää ajankohtaisjournalismia. Kertomusmuotoon pyrkivä ajankohtaisjournalismi hakee ilmaisukeinoja myös fiktion puolelta. Analysoimissani inserteissä käytettiin elokuvien ja tv-sarjojen maailmasta tuttuja keinoja, kuten draamallisia henkilöhahmoja ja dramaattista musiikkia. Narratologisen muodon ja tietoisen dramaturgian luomisen yleistymisen voi nähdä merkkinä television viihteellistymisestä ja kanavien välisen kilpailun kovenemisesta. Itse näkisin ajankohtaisjournalismin tarinallisuuden merkkinä
myös televisiolle ominaisen ilmaisun löytymisestä.
ajankohtaisohjelmat, dramaturgia, narratiivisuus, narratologia, televisiojournalismi, toimittajat
Tutkimus pureutuu siihen, miten tv-toimittajat rakentavat jutuistaan tarinoita ja millaisia dramaturgisia keinoja he käyttävät. Tarinallisuus eli kertomusmuoto on yksi tapa organisoida sisältöä tiettyyn muotoon. Sekä tiedotustutkimus että toimittajien oma ammatillinen eetos ovat painottaneet journalismin roolia tiedonvälittäjänä. Muoto on tällöin jäänyt sisällön varjoon. Journalismin tarinallisuutta on eritelty lähinnä tekstintutkimuksen keinoin, kirjallisuuden-tutkimuksesta omittujen teoreettisten käsitteiden avulla. Itse hyödynsin tutkimuksessani myös elokuvatutkimuksen käsitteitä ja teorioita. Halusin viedä tutkimusta kohti konkretiaa. Tutkimuskysymykseksi muotoutui tällöin se, miten keronnallisuutta tuotetaan ammatillisissa käytännöissä. Tutkimukseni on siis osin tuotannontutkimusta. Yhtenä sivujuonteena tutkimuksessa kulkee myös tarinoihin kätkeytyneet kulttuuriset myytit, jotka rakentuvat juttuihin osin toimittajien tiedostamatta.
Tutkimuskohteena ovat ajankohtaisinsertit, joissa objektiivisuuden vaatimus on pienempi kuin uutisjutuissa. Ajankohtaisohjelmien pituus ja väljempi formaatti antavat enemmän tilaa dramaturgian rakentamiselle ja siten myös sen tulkitsemiselle ja erittelylle. Aineistoksi valikoitui TV2:n ajankohtaisohjelma Ajankohtainen kakkonen. Päästäkseni kiinni journalistiseen tuotantoprosessiin menin itse paikan päälle havainnoimaan ja haastattelemaan kolmea toimittajaa. Menetelmänä oli osallistuva havainnointi. Tämän lisäksi analysoin valmiita inserttejä tekstintutkimuksen keinoin.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarinallisuus korostaa journalismin konstruktioluonnetta. Saadakseen aikaan hyvän tarinan kaksi havainnoimaani toimittajaa laativat jo ennen kuvauskeikalle lähtemistään käsikirjoituksen, jota he myös pääpiirteittäin noudattivat juttua kootessaan. Haastateltavia kehotettiin toimimaan tietyllä tavalla ja heitä jopa pyydetään sanomaan tiettyjä asioita. Jos tapahtumaa tai toimintaa ei ollut, sellaista järjestettiin, jotta paperinmakuisesta uutissisällöstä saatiin hyvää ajankohtaisjournalismia. Kertomusmuotoon pyrkivä ajankohtaisjournalismi hakee ilmaisukeinoja myös fiktion puolelta. Analysoimissani inserteissä käytettiin elokuvien ja tv-sarjojen maailmasta tuttuja keinoja, kuten draamallisia henkilöhahmoja ja dramaattista musiikkia. Narratologisen muodon ja tietoisen dramaturgian luomisen yleistymisen voi nähdä merkkinä television viihteellistymisestä ja kanavien välisen kilpailun kovenemisesta. Itse näkisin ajankohtaisjournalismin tarinallisuuden merkkinä
myös televisiolle ominaisen ilmaisun löytymisestä.