Kotipalvelun perhetyö lapsiperheiden konkreettisen tuen antajana
NIEMELÄINEN, EIJA (2005)
NIEMELÄINEN, EIJA
2005
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15125
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15125
Tiivistelmä
Hakutermit:
lapsiperhe, arjessa selviytyminen, konkreettinen tuki, kotipalvelun perhetyö
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista konkreettista tukea pienten lasten vanhemmat olivat saaneet arjessa selviytymiseen kotipalvelun perhetyöltä, minkälaista konkreettista tukea he olisivat tarvinneet arjessa selviytymiseen, millainen yhteys saadulla tuella on perheen arjessa selviytymiseen ja mitkä taustatekijät ovat yhteydessä arjessa selviytymiseen. Tutkimus tehtiin osana Päijät-Hämeen Hyvinvointineuvola-hanketta.
Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten tehdyllä Likert-tyyppisellä kyselylomakkeella huhtikuussa 2005. Mittari rakentui taustatietoja, saatua tukea, tarvittua tukea, selviytymistä ennen tukea ja selviytymistä tuen jälkeen mittaavista osioista. Lomakkeessa oli lisäksi kaksi avokysymystä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 63 Lahden kaupungin kotipalvelun perhetyötä saanutta äitiä. Vastausprosentti oli 51. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS 12.0 -tilasto-ohjelmalla. Tutkimusjoukon kuvaamisessa käytettiin pääasiallisesti frekvenssi- ja prosenttijakaumia. Yksittäisistä saatua tukea, tarvittua tukea, selviytymistä ennen tukea ja selviytymistä tuen jälkeen mittaavista muuttujista muodostettiin faktorianalyysin pääkomponenttimenetelmän ja suorakulmaisen varimax rotaation avulla 18 summamuuttujaa. Summamuuttujien välisiä korrelaatioita testattiin Spearmannin korrelaatiokertoimen avulla. Taustamuuttujien yhteyksiä summamuuttujiin tarkasteltiin Mann-Whitney ja Kruskal-Wallis -testeillä. Saadun tuen ja tarvitun tuen sekä selviytymistä ennen ja jälkeen tuen välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Wilcoxonin-testillä. Yhden avoimen kysymyksen vastauksista muodostettiin sisällön analyysillä kvantitatiivinen muuttuja.
Äidit kääntyivät kotipalvelun perhetyön puoleen useimmiten väsymyksen tai masennuksen takia. Äidit saivat tukea useissa lapsenhoitoon, kodinhoitoon ja raha-asioiden hoitoon liittyvissä asioissa. Tukea olisi tarvittu enemmän sairaan lapsen hoidossa, lapsenhoidossa että äiti olisi voinut nukkua pois univelkojaan tai siivota rauhassa, ruuan valmistamisessa ja lapsiperheille suunnattujen palveluiden hyödyntämisessä. Äitien selviytyminen parani kotipalvelulta saadun tuen jälkeen kaikissa lapsenhoitoon, kodinhoitoon ja perheen raha-asioiden hoitoon liittyvissä asioissa. Merkitsevästi aiempaa paremmin äidit selviytyivät mm. lapsen kanssa ulkoilusta, päiväohjelman pitämisessä samana, virastoissa asioimisessa, palveluiden hyödyntämisessä ja sosiaalisten suhteiden luomisessa. Vain pieni osa äideistä (3 %) mainitsi puolison konkreettisen tuen antajana. Puolet äideistä sai konkreettista tukea omilta tai puolison vanhemmilta. Perheelliset selviytyivät lastenhoidossa ja raha-asioiden hoidossa yksinhuoltajia paremmin. Iällä, ammatillisella koulutuksella, lasten lukumäärällä ja tukiverkostolla ei ollut yhteyttä selviytymistä mittaaviin muuttujiin. Nuoret äidit olivat yhtä väsyneitä ja masentuneita kuin iäkkäämmät äidit. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää, kun lapsiperheiden kotipalvelun perhetyön sisältöä muokataan enemmän perheiden tarpeita huomioivaksi.
lapsiperhe, arjessa selviytyminen, konkreettinen tuki, kotipalvelun perhetyö
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista konkreettista tukea pienten lasten vanhemmat olivat saaneet arjessa selviytymiseen kotipalvelun perhetyöltä, minkälaista konkreettista tukea he olisivat tarvinneet arjessa selviytymiseen, millainen yhteys saadulla tuella on perheen arjessa selviytymiseen ja mitkä taustatekijät ovat yhteydessä arjessa selviytymiseen. Tutkimus tehtiin osana Päijät-Hämeen Hyvinvointineuvola-hanketta.
Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten tehdyllä Likert-tyyppisellä kyselylomakkeella huhtikuussa 2005. Mittari rakentui taustatietoja, saatua tukea, tarvittua tukea, selviytymistä ennen tukea ja selviytymistä tuen jälkeen mittaavista osioista. Lomakkeessa oli lisäksi kaksi avokysymystä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 63 Lahden kaupungin kotipalvelun perhetyötä saanutta äitiä. Vastausprosentti oli 51. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS 12.0 -tilasto-ohjelmalla. Tutkimusjoukon kuvaamisessa käytettiin pääasiallisesti frekvenssi- ja prosenttijakaumia. Yksittäisistä saatua tukea, tarvittua tukea, selviytymistä ennen tukea ja selviytymistä tuen jälkeen mittaavista muuttujista muodostettiin faktorianalyysin pääkomponenttimenetelmän ja suorakulmaisen varimax rotaation avulla 18 summamuuttujaa. Summamuuttujien välisiä korrelaatioita testattiin Spearmannin korrelaatiokertoimen avulla. Taustamuuttujien yhteyksiä summamuuttujiin tarkasteltiin Mann-Whitney ja Kruskal-Wallis -testeillä. Saadun tuen ja tarvitun tuen sekä selviytymistä ennen ja jälkeen tuen välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Wilcoxonin-testillä. Yhden avoimen kysymyksen vastauksista muodostettiin sisällön analyysillä kvantitatiivinen muuttuja.
Äidit kääntyivät kotipalvelun perhetyön puoleen useimmiten väsymyksen tai masennuksen takia. Äidit saivat tukea useissa lapsenhoitoon, kodinhoitoon ja raha-asioiden hoitoon liittyvissä asioissa. Tukea olisi tarvittu enemmän sairaan lapsen hoidossa, lapsenhoidossa että äiti olisi voinut nukkua pois univelkojaan tai siivota rauhassa, ruuan valmistamisessa ja lapsiperheille suunnattujen palveluiden hyödyntämisessä. Äitien selviytyminen parani kotipalvelulta saadun tuen jälkeen kaikissa lapsenhoitoon, kodinhoitoon ja perheen raha-asioiden hoitoon liittyvissä asioissa. Merkitsevästi aiempaa paremmin äidit selviytyivät mm. lapsen kanssa ulkoilusta, päiväohjelman pitämisessä samana, virastoissa asioimisessa, palveluiden hyödyntämisessä ja sosiaalisten suhteiden luomisessa. Vain pieni osa äideistä (3 %) mainitsi puolison konkreettisen tuen antajana. Puolet äideistä sai konkreettista tukea omilta tai puolison vanhemmilta. Perheelliset selviytyivät lastenhoidossa ja raha-asioiden hoidossa yksinhuoltajia paremmin. Iällä, ammatillisella koulutuksella, lasten lukumäärällä ja tukiverkostolla ei ollut yhteyttä selviytymistä mittaaviin muuttujiin. Nuoret äidit olivat yhtä väsyneitä ja masentuneita kuin iäkkäämmät äidit. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää, kun lapsiperheiden kotipalvelun perhetyön sisältöä muokataan enemmän perheiden tarpeita huomioivaksi.