Hoitotyön opiskelijoiden oppimiskokemuksia vaihto-opiskelun aikana
KIVINEN, PIRKKO (2005)
KIVINEN, PIRKKO
2005
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15122
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15122
Tiivistelmä
Hakutermit:
kulttuurinmukainen hoitotyö, oppimiskokemus, vaihto-opiskelija
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vaihto-opiskelussa olevien hoitotyön opiskelijoiden oppimiskokemuksia hoitotyön sisällöistä. Tutkimus pyrki kuvaamaan niitä hoitotyön osa-alueita, jotka herättivät opiskelijoissa oppimiskokemuksia opiskeltaessa erilaisessa kulttuuriympäristössä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää niitä työmuotoja, joilla pystytään paremmin ohjaamaan ja tukemaan opiskelijoita heidän opiskellessaan hoitotyötä heille vieraassa kulttuurissa.
Tutkimus on laadullinen. Tutkimuksen kohderyhmänä oli keväällä 1997 Englannissa vaihto-opiskelussa olleita sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoita. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta opiskelijaa Englannissa heidän vaihto-opiskelunsa aikana tai välittömästi sen jälkeen. Haastatteluaineisto litteroitiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Opiskelijoiden hoitotyön oppimiskokemukset vaihto-opiskelun aikana liittyivät pääsääntöisesti niihin käytännön tilanteisiin, joissa he kohtasivat erilaista hoitokäytäntöä kuin mitä he olivat Suomessa oppineet. Hoitosuhteen vuorovaikutustilanteet koettiin hämmentävinä, ja hoitajan ja potilaan väliset kanssakäymisen muodot saivat opiskelijat pohtimaan ammatillisuuden ja kulttuurisen vuorovaikutuksen eroavuuksia. Potilaan yksilöllisyys hoitoyhteisössä nähtiin erityisesti potilaan hyvän huomioimisena, kun taas hoitajan oma persoona näyttäytyi työvälineenä. Hoitokäytäntöjen moninaisuus ja erityisesti puhtauskäsitysten eroavaisuudet herättivät opiskelijoissa jopa tunnepitoisia reaktioita. Hoitajan toimintaympäristö nähtiin muodostuvan hoitajan asemasta organisaatiossa sekä niistä resursseista ja mahdollisuuksista, joita hoitotyöllä koettiin olevan. Hoitotyössä aika nähtiin kuluvana ja kiirettä tuovana ilmiönä sekä toisaalta olemassa olevana positiivisena resurssina, jota voidaan esimerkiksi antaa potilaille.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kulttuuriset eroavuudet hoitotyössä herättävät opiskelijoissa niin paljon eettisiä ja hoitotaidollisia kysymyksiä, että heidän mahdollisuuteensa saada riittävästi reflektoivaa ohjausta tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimustuloksissa on nähtävissä selkeästi, että opiskelijoiden kertomat oppimiskokemukset liittyvät usein kulttuurisidonnaisiin vuorovaikutus- ja arvokysymyksiin. Opiskelijat todennäköisesti hyötyisivät ennen vaihto-opiskelua suoritettavista kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen opinnoista.
kulttuurinmukainen hoitotyö, oppimiskokemus, vaihto-opiskelija
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vaihto-opiskelussa olevien hoitotyön opiskelijoiden oppimiskokemuksia hoitotyön sisällöistä. Tutkimus pyrki kuvaamaan niitä hoitotyön osa-alueita, jotka herättivät opiskelijoissa oppimiskokemuksia opiskeltaessa erilaisessa kulttuuriympäristössä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää niitä työmuotoja, joilla pystytään paremmin ohjaamaan ja tukemaan opiskelijoita heidän opiskellessaan hoitotyötä heille vieraassa kulttuurissa.
Tutkimus on laadullinen. Tutkimuksen kohderyhmänä oli keväällä 1997 Englannissa vaihto-opiskelussa olleita sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoita. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta opiskelijaa Englannissa heidän vaihto-opiskelunsa aikana tai välittömästi sen jälkeen. Haastatteluaineisto litteroitiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Opiskelijoiden hoitotyön oppimiskokemukset vaihto-opiskelun aikana liittyivät pääsääntöisesti niihin käytännön tilanteisiin, joissa he kohtasivat erilaista hoitokäytäntöä kuin mitä he olivat Suomessa oppineet. Hoitosuhteen vuorovaikutustilanteet koettiin hämmentävinä, ja hoitajan ja potilaan väliset kanssakäymisen muodot saivat opiskelijat pohtimaan ammatillisuuden ja kulttuurisen vuorovaikutuksen eroavuuksia. Potilaan yksilöllisyys hoitoyhteisössä nähtiin erityisesti potilaan hyvän huomioimisena, kun taas hoitajan oma persoona näyttäytyi työvälineenä. Hoitokäytäntöjen moninaisuus ja erityisesti puhtauskäsitysten eroavaisuudet herättivät opiskelijoissa jopa tunnepitoisia reaktioita. Hoitajan toimintaympäristö nähtiin muodostuvan hoitajan asemasta organisaatiossa sekä niistä resursseista ja mahdollisuuksista, joita hoitotyöllä koettiin olevan. Hoitotyössä aika nähtiin kuluvana ja kiirettä tuovana ilmiönä sekä toisaalta olemassa olevana positiivisena resurssina, jota voidaan esimerkiksi antaa potilaille.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kulttuuriset eroavuudet hoitotyössä herättävät opiskelijoissa niin paljon eettisiä ja hoitotaidollisia kysymyksiä, että heidän mahdollisuuteensa saada riittävästi reflektoivaa ohjausta tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimustuloksissa on nähtävissä selkeästi, että opiskelijoiden kertomat oppimiskokemukset liittyvät usein kulttuurisidonnaisiin vuorovaikutus- ja arvokysymyksiin. Opiskelijat todennäköisesti hyötyisivät ennen vaihto-opiskelua suoritettavista kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen opinnoista.