Puhuvaa lihaa kokonainen kilometri. Naisruumiillisuuden ja seksuaalisuuden runoanalyysi, aineistona J. H. Erkon kirjoituskilpailuun vuonna 1991 osallistuneet runot
SALONEN, JOHANNA (2005)
SALONEN, JOHANNA
2005
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15115
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15115
Sisällysluettelo
1. ENSIMMÄINEN ASKEL 1 2. SIJOITTUMINEN JA TEOREETTISIA TYÖKALUJA 5 2.1 Sijoittuminen tutkimuksen kenttään 5 2.2 Keskeisiä käsitteitä ja analyysin välineitä 7 2.2.1 Ruumiillisuus ja seksuaalisuus 7 2.2.2 Metafora ja intertekstuaalisuus 11 2.2.3 Naiseus ja feminiinisyys feminiininen kirjoitus 15 2.2.4 Symbolinen ja semioottinen 18 2.3 Runot kolmeosaisena matkana 21 3. SUHDE NAISEUTEEN 23 3.1 Tiedostamaton teksti semioottinen runoissa 23 3.2 Sopeutuja ja kapinoija yhteisiä naiskuvia 26 3.2.1 Myyttiset naisruumiit 29 3.2.2 Naiskirjailijuus 32 3.3 Kivun ja nautinnon ruumis 35 4. NAIIVI RUUMIS 41 4.1 Hämmennys 42 4.2 Oman ruumiin vieraus 44 4.3 Kuukautiset siirtymäriittinä 47 4.3.1 Kuukautiset ja yhteisö 51 4.3.2 Syklinen aika naisten aika? 53 4.4 Riittämätön ruumis 56 5. TIEDOSTETTU RUUMIS 62 5.1 Havainnot ja kokemukset 62 5.2 Ruumis peilinä häpeä ja itsensä paljastaminen 66 5.3 Naisruumis ja naiseus tulemisen tilassa 72 6. HALTUUNOTETTU RUUMIS 77 6.1 Itsemääräämisen keinot ja emansipaatio 77 6.2 Rakkaus omaan ruumiiseen 84 7. SEKSUAALISUUS 89 7.1 Runojen seksuaalinen naisruumis 89 7.1.1 Särkevä seksuaalisuus 90 7.1.2 Nautinto ja himo 92 7.2 Heteroseksuaalisuus vs. lesboseksuaalisuus 95 7.3 Sisaruus ja lesbinen jatkumo 99 8. MATKA JATKUU 104 8.1 Kootusti 104 8.2 Eteenpäin 109 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 111 LIITTEET 119
Tiivistelmä
Hakutermit:
naisruumiillisuus, seksuaalisuus, feministinen kirjallisuudentutkimus, feministinen psykoanalyysi, runoanalyysi, naiskirjailijuus
Tutkielma käsittelee naisruumiillisuutta ja seksuaalisuutta runoanalyysin keinoin. Aineistona on J. H. Erkon kirjoituskilpailuun vuonna 1991 osallistuneet, naisten kirjoittamat, ruumiillisuutta käsittelevät runot. Teoreettinen viitekehys koostuu feministisen psykoanalyysin, -kirjallisuudentutkimuksen ja feminismin teorioista, jotka käyvät dialogia runojen kanssa. Intertekstuaalinen suhde syntyy niin runojen keskenään kuin teorian ja kaunokirjallisuudenkin välille. Tärkeänä analyysivälineenä on ruumiillisuuden teoria ja tätä aineistoa varten laadittu kolmijako naiiviin, tiedostettuun ja haltuunotettuun naisruumiiseen.
Suhde naiseuteen on aineiston runoissa ambivalentti: yhtäältä naisruumis on taakka, alistettu ja kärsivä. Toisaalta nautinto, himo ja naissubjektius syntyvät juuri ruumiin ja ennenkaikkea ruumiillistumisen kautta. Kolmiosainen matka naiivista ruumiista haltuunotettuun osoittautuu analyysissa myös tieksi itsemääräämisoikeuteen. Samalla saavutetaan rakkaus omaa kehoa kohtaan.
Olennaisena osana naisruumiillisuutta on seksuaalisuus, joka runoissa näyttäytyy sekä hetero- että lesbosuhteissa. Tekstit asettuvat naiseuden jatkumoon ja yhtyvät myyttisiin naiskuviin niitä mukaellen ja purkaen. Myyttien lisäksi runojen metaforat ovat sekä vanhaa uusintavia että uudenlaista naiseutta luovia. Naiskirjailijuus synnyttää sisaruutta ja muodostuu keinoksi haltuunottaa oma ruumis. Sisaruus näkyykin runoissa paitsi suorina puhutteluina, myös implisiittisenä oletuksena naisten yhteisöstä. Niin ikään naisspesifit aiheet kuten kuukautiset muodostavat runoissa yhteisöllisyyttä ja ristiriitaisia tunteita.
Analyysi osoittaa naisruumiillisuuden olevan monien vaatimusten, myyttien ja samalla nautintojen sekä positiivisten kokemusten törmäyspaikka. Oman kehon haltuunotto ei onnistu helposti, ja toisinaan ympäristön vaatimuksiksi koetut seikat painavat. Ne myös aiheuttavat häpeää ja kapinaa. Jako mieleen ja ruumiiseen näyttäytyykin keinona käsitellä ikäviä kokemuksia. Samalla tavalla haltuunotetun ruumiin tasossa nautinto syntyy kun mieli ja ruumis koetaan yhdeksi.
naisruumiillisuus, seksuaalisuus, feministinen kirjallisuudentutkimus, feministinen psykoanalyysi, runoanalyysi, naiskirjailijuus
Tutkielma käsittelee naisruumiillisuutta ja seksuaalisuutta runoanalyysin keinoin. Aineistona on J. H. Erkon kirjoituskilpailuun vuonna 1991 osallistuneet, naisten kirjoittamat, ruumiillisuutta käsittelevät runot. Teoreettinen viitekehys koostuu feministisen psykoanalyysin, -kirjallisuudentutkimuksen ja feminismin teorioista, jotka käyvät dialogia runojen kanssa. Intertekstuaalinen suhde syntyy niin runojen keskenään kuin teorian ja kaunokirjallisuudenkin välille. Tärkeänä analyysivälineenä on ruumiillisuuden teoria ja tätä aineistoa varten laadittu kolmijako naiiviin, tiedostettuun ja haltuunotettuun naisruumiiseen.
Suhde naiseuteen on aineiston runoissa ambivalentti: yhtäältä naisruumis on taakka, alistettu ja kärsivä. Toisaalta nautinto, himo ja naissubjektius syntyvät juuri ruumiin ja ennenkaikkea ruumiillistumisen kautta. Kolmiosainen matka naiivista ruumiista haltuunotettuun osoittautuu analyysissa myös tieksi itsemääräämisoikeuteen. Samalla saavutetaan rakkaus omaa kehoa kohtaan.
Olennaisena osana naisruumiillisuutta on seksuaalisuus, joka runoissa näyttäytyy sekä hetero- että lesbosuhteissa. Tekstit asettuvat naiseuden jatkumoon ja yhtyvät myyttisiin naiskuviin niitä mukaellen ja purkaen. Myyttien lisäksi runojen metaforat ovat sekä vanhaa uusintavia että uudenlaista naiseutta luovia. Naiskirjailijuus synnyttää sisaruutta ja muodostuu keinoksi haltuunottaa oma ruumis. Sisaruus näkyykin runoissa paitsi suorina puhutteluina, myös implisiittisenä oletuksena naisten yhteisöstä. Niin ikään naisspesifit aiheet kuten kuukautiset muodostavat runoissa yhteisöllisyyttä ja ristiriitaisia tunteita.
Analyysi osoittaa naisruumiillisuuden olevan monien vaatimusten, myyttien ja samalla nautintojen sekä positiivisten kokemusten törmäyspaikka. Oman kehon haltuunotto ei onnistu helposti, ja toisinaan ympäristön vaatimuksiksi koetut seikat painavat. Ne myös aiheuttavat häpeää ja kapinaa. Jako mieleen ja ruumiiseen näyttäytyykin keinona käsitellä ikäviä kokemuksia. Samalla tavalla haltuunotetun ruumiin tasossa nautinto syntyy kun mieli ja ruumis koetaan yhdeksi.