Possessiivikongruenssi ja muut omistusliiteilmaukset Tampereen puhekielessä 1970- ja 1990-luvulla
MITRUNEN, HANNA-MARIKA (2005)
MITRUNEN, HANNA-MARIKA
2005
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15093
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15093
Tiivistelmä
Hakutermit:
kielen muuttuminen, puhekieli, reaaliaikatutkimus, sosiolingvistiikka, variaatio
Tutkielmassa tarkastellaan Tampereen puhekieltä kahden eriaikaisen aineiston avulla. Aineisto koostuu 29 syntyperäisen tamperelaisen haastatteluista, jotka on nauhoitettu vuosina 1977 ja 1997; kaikkiaan haastatteluaineistoa on 58 tuntia. Työ kuuluu sosiolingvistiikan alaan, tarkemmin kielen variaation ja muuttumisen tutkimukseen.
Tutkittavina kielenilmiöinä ovat possessiivikongruenssi ja muut omistusliiteilmaukset, jotka sisältävät useita erityyppisiä rakenteita. Tarkasteltavina ovat toisaalta yksikön ja monikon I ja III persoonan muodot, esim. minun kirjani, hänen kirja, kirjamme ja niiden kirja (vaihtelulliset omistusmuodot), ja toisaalta adverbit, verbien nominaalimuodot, itse-refleksiivipronomini ja kontrastoiva itse sekä resiprookkipronomini toinen (muut omistusliitteen sisältävät ilmaukset). Kaikkiin tarkasteltaviin tapauksiin viitataan termillä omistusmuoto. Päätavoitteena on tutkia, onko Tampereen puhekielen omistusmuodoissa tapahtunut vuosikymmenten välillä muutoksia, ja jos on, niin millaisia. Erityinen tutkimuskohde on, miten pitkälle possessiivisuffiksien kato- ja leksikaalistumiskehitys on edennyt. Tavoitteena on myös verrata toisiinsa näennäisaikaisen ja reaaliaikaisen tarkastelun tuloksia: sitä, miten hyvin näennäisaika-analyysin (1970-luvun aineiston) antama kuva Tampereen puhekielen omistusmuotojen muuttumisesta vastaa todellista muutoskehitystä.
Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että Tampereen puhekielen omistusmuodot ovat 20 vuoden aikana muuttuneet. Muutokset ovat nähtävissä kahdella tavalla: Ikäryhmittäisessä tarkastelussa muuttuminen on tapahtunut siten, että vanhempien informanttien omistusmuodot ovat puhekielistyneet ja nuorempien yleiskielistyneet. Koko omistusmuotojärjestelmän tasolla muutos on kuitenkin edennyt puhekieliseen suuntaan, koska 1970-luvun aineistossa silloiset keski-ikäiset ovat käyttäneet yleiskielisempiä variantteja kuin uudemman aineiston vastaavanikäiset puhujat. Reaaliaikainen tarkastelu antaakin sen tuloksen, että tapahtunut muutos ei johdu vain ikäkausille luonteenomaisesta vaihtelusta vaan että tarkasteltavat muodot ovat aidosti muuttuneet. Koska muutos näyttää tällä tavoin etenevän ennen kaikkea puhujapolvien taitteessa, on Tampereen omistusmuotojen muuttumisessa kyse ns. sukupolvittaisesta muutoksesta (generational change).
Omistusmuotojen puhekielistyminen ilmenee possessiivisuffiksittomien tapausten yleistymisenä. Vaihtelullisissa omistusmuodoissa suffiksittomuus on pisimmällä monikon I persoonassa, jossa meidän kirja -variantti on levinnyt ei-refleksiivisistä muodoista jo refleksiivisiinkin tapauksiin. Tähän on syynä vanha murrepohja. Muut omistusliitteen sisältävät ilmaukset -ryhmän esiintymissä possessiivisuffiksit ovat säilyneet vaihtelullisia muotoja paremmin, joten ne toimivat osaltaan omistusliitteiden säilyttäjinä. Myös näissä tapauksissa on kuitenkin havaittavissa suffiksien lievää katoa ja lisäksi ilmausten leksikaalistumista vaihteluttomiksi. Nämä seikat ovat omiaan heikentämään possessiivikongruenssia.
kielen muuttuminen, puhekieli, reaaliaikatutkimus, sosiolingvistiikka, variaatio
Tutkielmassa tarkastellaan Tampereen puhekieltä kahden eriaikaisen aineiston avulla. Aineisto koostuu 29 syntyperäisen tamperelaisen haastatteluista, jotka on nauhoitettu vuosina 1977 ja 1997; kaikkiaan haastatteluaineistoa on 58 tuntia. Työ kuuluu sosiolingvistiikan alaan, tarkemmin kielen variaation ja muuttumisen tutkimukseen.
Tutkittavina kielenilmiöinä ovat possessiivikongruenssi ja muut omistusliiteilmaukset, jotka sisältävät useita erityyppisiä rakenteita. Tarkasteltavina ovat toisaalta yksikön ja monikon I ja III persoonan muodot, esim. minun kirjani, hänen kirja, kirjamme ja niiden kirja (vaihtelulliset omistusmuodot), ja toisaalta adverbit, verbien nominaalimuodot, itse-refleksiivipronomini ja kontrastoiva itse sekä resiprookkipronomini toinen (muut omistusliitteen sisältävät ilmaukset). Kaikkiin tarkasteltaviin tapauksiin viitataan termillä omistusmuoto. Päätavoitteena on tutkia, onko Tampereen puhekielen omistusmuodoissa tapahtunut vuosikymmenten välillä muutoksia, ja jos on, niin millaisia. Erityinen tutkimuskohde on, miten pitkälle possessiivisuffiksien kato- ja leksikaalistumiskehitys on edennyt. Tavoitteena on myös verrata toisiinsa näennäisaikaisen ja reaaliaikaisen tarkastelun tuloksia: sitä, miten hyvin näennäisaika-analyysin (1970-luvun aineiston) antama kuva Tampereen puhekielen omistusmuotojen muuttumisesta vastaa todellista muutoskehitystä.
Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että Tampereen puhekielen omistusmuodot ovat 20 vuoden aikana muuttuneet. Muutokset ovat nähtävissä kahdella tavalla: Ikäryhmittäisessä tarkastelussa muuttuminen on tapahtunut siten, että vanhempien informanttien omistusmuodot ovat puhekielistyneet ja nuorempien yleiskielistyneet. Koko omistusmuotojärjestelmän tasolla muutos on kuitenkin edennyt puhekieliseen suuntaan, koska 1970-luvun aineistossa silloiset keski-ikäiset ovat käyttäneet yleiskielisempiä variantteja kuin uudemman aineiston vastaavanikäiset puhujat. Reaaliaikainen tarkastelu antaakin sen tuloksen, että tapahtunut muutos ei johdu vain ikäkausille luonteenomaisesta vaihtelusta vaan että tarkasteltavat muodot ovat aidosti muuttuneet. Koska muutos näyttää tällä tavoin etenevän ennen kaikkea puhujapolvien taitteessa, on Tampereen omistusmuotojen muuttumisessa kyse ns. sukupolvittaisesta muutoksesta (generational change).
Omistusmuotojen puhekielistyminen ilmenee possessiivisuffiksittomien tapausten yleistymisenä. Vaihtelullisissa omistusmuodoissa suffiksittomuus on pisimmällä monikon I persoonassa, jossa meidän kirja -variantti on levinnyt ei-refleksiivisistä muodoista jo refleksiivisiinkin tapauksiin. Tähän on syynä vanha murrepohja. Muut omistusliitteen sisältävät ilmaukset -ryhmän esiintymissä possessiivisuffiksit ovat säilyneet vaihtelullisia muotoja paremmin, joten ne toimivat osaltaan omistusliitteiden säilyttäjinä. Myös näissä tapauksissa on kuitenkin havaittavissa suffiksien lievää katoa ja lisäksi ilmausten leksikaalistumista vaihteluttomiksi. Nämä seikat ovat omiaan heikentämään possessiivikongruenssia.