"Es gebührt dir zu sterben." Untersuchungen zur mündlichen Kommunikation in den nationalsozialistischen Konzentrationslagern
LILJEQVIST, JANI (2005)
LILJEQVIST, JANI
2005
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15091
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15091
Tiivistelmä
Hakutermit:
kolmas valtakunta, keskitysleiri, lagersprache, alistaminen
Tutkimukseni tarkoitus oli entisten keskitysleirivankien elämäkertojen ja muiden kirjallisten vuoropuheluja sisältävien dokumenttien pohjalta selvittää, millaista kieltä käytettiin vankien häpäisemiseen ja alistamiseen kansallissosialistien keskitysleireillä. Vangit eivät muodostaneet mitenkään yhtenäistä rintamaa, vaan heidän välillään oli monenlaisia eroja. Sen takia yritin tutkimuksessani selvittää myös sitä, miten ns. normaalien ja etuoikeutettujen vankien asema erosi toisistaan kommunikaatiotilanteessa SS-miehen kanssa. Suoritin tutkimukseni käyttämällä hyväkseni tekstilingvistiikan ja keskusteluanalyysin käsitteitä.
Vaikka kolmatta valtakuntaa ja keskitysleirejä onkin tieteellisesti tutkittu paljon, on keskitysleirien kieli, ns. lagersprache, jäänyt suurelta osin paitsioon. Saamieni tietojen mukaan vielä kukaan ennen minua ei ole tutkinut kommunikaatiotilanteita näin perusteellisesti, joten tutkimustani voidaan pitää eräänlaisena edelläkävijänä. Ainoan löytämäni kielitieteellisen teorian lagersprachesta on tehnyt Wolf Oschlies, mutta hänenkin tutkimuksensa rajoittuvat enemmän sanatasolle, jättäen täten kommunikaatiotilanteet vähemmälle huomiolle. Eräänlaiseksi teoreettiseksi malliksi tutkimukselleni otinkin puolalaisen Danuta Wesolowskan teorian kommunikaatiotilanteesta, jonka tarkoitus on johtaa ihmisiä. Wesolowskan mukaan sanoman lähettäjän ja vastaanottajan suhde voi olla kolmenlainen: a) symmetrinen, b) vastaanottaja on lähettäjästä puolittaisesti riippuvainen, c) vastaanottaja on täysin sanoman lähettäjän armoilla. Wesolowskan mukaan kohta b) kuvasi tilannetta kolmannessa valtakunnassa, c) puolestaan keskitysleireillä.
Aloitin tutkimukseni varsinaisen käsittelyosan kertomalla hiukan kansallissosialismista yleensä ja natsien keskitysleirijärjestelmästä. Suurimman osan toisesta luvusta käytin keskitysleiriyhteisön, johon kuuluivat SS ja vangit, kuvaamiseen. Korostin vankeja koskevassa osassa erityisesti sitä, että vangit eivät muodostaneet mitään yhtenäistä joukkoa, vaan sekä leirienulkoiset että SS:n synnyttämät erot estivät yhtenäisen vankirintaman syntymisen. Kolmannessa luvussa käsittelin kolmannen valtakunnan kieltä ja sitä, millaista kommunikaatio oli Saksan rajojen sisäpuolella. Neljäs luku keskittyi lagerspracheen: ensin kuvasin Wolf Oschliessin sosiolingvistisen teorian pääpiirteissään ja sen jälkeen luonnehdin lagersprachea käytännössä, eli sitä miten vankeja häpäistiin ja alistettiin kielen avulla.
Työni viidennessä luvussa on varsinainen tutkimukseni. Löytämäni materiaalin perusteella jaoin keskustelut kolmeen kategoriaan: 1) SS-mies vs. normaali vanki, 2) SS-mies vs. etuoikeutettu vanki, 3) etuoikeutettu vanki vs. normaali vanki. Eniten keskusteluja löysin ensimmäiseen kategoriaan, vähiten toiseen. Muutin alkuperäisten keskustelujen rakennetta siten, että lukija pääsee paremmin perille siitä, ketkä keskusteluun osallistuvat ja kuka sanoo mitäkin. Sen lisäksi täydensin keskusteluja tarkentamalla tai kuvaamalla tilannetta sekä keskusteluun osallistujien eleitä ja tekoja. Alkuperäiset keskustelut laitoin työni liitteeksi.
Saamieni tulosten perusteella voidaan todeta, että keskitysleirien kommunikaatio oli pakkokommunikaatiota. Yksittäiset sanat eivät olleet vaarallisia vangeille, mutta joutuminen kommunikaatiotilanteeseen SS-miesten kanssa oli vaarallista ja yleensä keskustelu päättyi erilaisiin vankien fyysisiin rangaistuksiin tai jopa kuolemaan. SS-miehet ohjailivat keskusteluja mielensä mukaan ja vangit joutuivat vastailemaan mitä erilaisimpiin kysymyksiin, joista useimpiin he eivät edes osanneet vastata. SS-miesten tavoitteena oli ajaa vangit keskusteluissa ns. dilemmatilanteeseen, josta ei ollut ulospääsyä. Keskustelujen luonteessa voidaan havaita eroja eri vankikategorioiden välillä: etuoikeutetut vangit, niin leiriarjen rutiineissa kuin kommunikaatiotilanteissakin, selvisivät paremmin keskitysleireillä kuin normaalit vangit, joita SS-miehet häpäisivät ja alistivat käyttämällä mm. erilaisia halventavia haukkumasanoja.
kolmas valtakunta, keskitysleiri, lagersprache, alistaminen
Tutkimukseni tarkoitus oli entisten keskitysleirivankien elämäkertojen ja muiden kirjallisten vuoropuheluja sisältävien dokumenttien pohjalta selvittää, millaista kieltä käytettiin vankien häpäisemiseen ja alistamiseen kansallissosialistien keskitysleireillä. Vangit eivät muodostaneet mitenkään yhtenäistä rintamaa, vaan heidän välillään oli monenlaisia eroja. Sen takia yritin tutkimuksessani selvittää myös sitä, miten ns. normaalien ja etuoikeutettujen vankien asema erosi toisistaan kommunikaatiotilanteessa SS-miehen kanssa. Suoritin tutkimukseni käyttämällä hyväkseni tekstilingvistiikan ja keskusteluanalyysin käsitteitä.
Vaikka kolmatta valtakuntaa ja keskitysleirejä onkin tieteellisesti tutkittu paljon, on keskitysleirien kieli, ns. lagersprache, jäänyt suurelta osin paitsioon. Saamieni tietojen mukaan vielä kukaan ennen minua ei ole tutkinut kommunikaatiotilanteita näin perusteellisesti, joten tutkimustani voidaan pitää eräänlaisena edelläkävijänä. Ainoan löytämäni kielitieteellisen teorian lagersprachesta on tehnyt Wolf Oschlies, mutta hänenkin tutkimuksensa rajoittuvat enemmän sanatasolle, jättäen täten kommunikaatiotilanteet vähemmälle huomiolle. Eräänlaiseksi teoreettiseksi malliksi tutkimukselleni otinkin puolalaisen Danuta Wesolowskan teorian kommunikaatiotilanteesta, jonka tarkoitus on johtaa ihmisiä. Wesolowskan mukaan sanoman lähettäjän ja vastaanottajan suhde voi olla kolmenlainen: a) symmetrinen, b) vastaanottaja on lähettäjästä puolittaisesti riippuvainen, c) vastaanottaja on täysin sanoman lähettäjän armoilla. Wesolowskan mukaan kohta b) kuvasi tilannetta kolmannessa valtakunnassa, c) puolestaan keskitysleireillä.
Aloitin tutkimukseni varsinaisen käsittelyosan kertomalla hiukan kansallissosialismista yleensä ja natsien keskitysleirijärjestelmästä. Suurimman osan toisesta luvusta käytin keskitysleiriyhteisön, johon kuuluivat SS ja vangit, kuvaamiseen. Korostin vankeja koskevassa osassa erityisesti sitä, että vangit eivät muodostaneet mitään yhtenäistä joukkoa, vaan sekä leirienulkoiset että SS:n synnyttämät erot estivät yhtenäisen vankirintaman syntymisen. Kolmannessa luvussa käsittelin kolmannen valtakunnan kieltä ja sitä, millaista kommunikaatio oli Saksan rajojen sisäpuolella. Neljäs luku keskittyi lagerspracheen: ensin kuvasin Wolf Oschliessin sosiolingvistisen teorian pääpiirteissään ja sen jälkeen luonnehdin lagersprachea käytännössä, eli sitä miten vankeja häpäistiin ja alistettiin kielen avulla.
Työni viidennessä luvussa on varsinainen tutkimukseni. Löytämäni materiaalin perusteella jaoin keskustelut kolmeen kategoriaan: 1) SS-mies vs. normaali vanki, 2) SS-mies vs. etuoikeutettu vanki, 3) etuoikeutettu vanki vs. normaali vanki. Eniten keskusteluja löysin ensimmäiseen kategoriaan, vähiten toiseen. Muutin alkuperäisten keskustelujen rakennetta siten, että lukija pääsee paremmin perille siitä, ketkä keskusteluun osallistuvat ja kuka sanoo mitäkin. Sen lisäksi täydensin keskusteluja tarkentamalla tai kuvaamalla tilannetta sekä keskusteluun osallistujien eleitä ja tekoja. Alkuperäiset keskustelut laitoin työni liitteeksi.
Saamieni tulosten perusteella voidaan todeta, että keskitysleirien kommunikaatio oli pakkokommunikaatiota. Yksittäiset sanat eivät olleet vaarallisia vangeille, mutta joutuminen kommunikaatiotilanteeseen SS-miesten kanssa oli vaarallista ja yleensä keskustelu päättyi erilaisiin vankien fyysisiin rangaistuksiin tai jopa kuolemaan. SS-miehet ohjailivat keskusteluja mielensä mukaan ja vangit joutuivat vastailemaan mitä erilaisimpiin kysymyksiin, joista useimpiin he eivät edes osanneet vastata. SS-miesten tavoitteena oli ajaa vangit keskusteluissa ns. dilemmatilanteeseen, josta ei ollut ulospääsyä. Keskustelujen luonteessa voidaan havaita eroja eri vankikategorioiden välillä: etuoikeutetut vangit, niin leiriarjen rutiineissa kuin kommunikaatiotilanteissakin, selvisivät paremmin keskitysleireillä kuin normaalit vangit, joita SS-miehet häpäisivät ja alistivat käyttämällä mm. erilaisia halventavia haukkumasanoja.