Pragmatismi, politiikka ja liberalismi Johdatusta Richard Rortyn pragmatismiin ja sen suhteeseen politiikan tutkimukseen. Metateoreettinen tarkastelu.
MIKKOLA, HARRI; KÄPYLÄ, JUHA (2005)
MIKKOLA, HARRI
KÄPYLÄ, JUHA
2005
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15088
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15088
Tiivistelmä
Hakutermit:
Rorty, pragmatismi, politiikan tutkimus, teoria, tieto, liberalismi
Pro gradu- tutkielmamme käsittelee Richard Rortyn pragmatismia, ja sen suhdetta
politiikan tutkimukseen. Tutkielmamme rakentuu kolmesta osasta - osa I: Pragmatismi,
osa II: Politiikka ja osa III: Liberalismi.
Osa I: Pragmatismi keskittyy Rortyn pragmatistiseen käsitykseen inhimillisestä
tiedosta. Pyrkimyksenämme on konstruoida Rortyn käymä keskustelu tiedon ja
totuuden luonteesta: toisaalta tarkoituksenamme on konstruoida Philosophy and the
Mirror of Nature (PMN)- teoksen perinteisen anglosaksisen epistemologian kritiikki, ja
Rortyn tarkemmin myöhemmässä tuotannossaan tarjoama pragmatistinen vaihtoehto
tälle. Tähän liittyen tarkoituksenamme on tarkastella myös pragmatismin ja kielen
välistä suhdetta, sekä tästä seuraavia laajempia kulttuurisia seurauksia. Tarkastelumme
pääaineistona osassa I on Rortyn primaarituotanto.
Osa II: Politiikka pyrkii soveltamaan Rortyn pragmatistisia ajatuksia politiikan
tutkimuksen piiriin. Erityisesti tarkastelemme esimerkkitapauksena kansainvälisen
politiikan tieteenalaa. Käytämme tähän Rortyn pragmatismista soveltamaamme ajatusta
”teoriavalinnan yleisestä poliittisuudesta”, sekä esitämme tästä ajatuksesta seuraavaan
mahdollisen itsekuvan politiikan tutkimuksen - erityisesti kansainvälisen politiikan -
tieteenalalle. Tarkastelumme pääaineistona osassa II on neljä kansainvälisen politiikan
teorian - neoidealismin, neorealismin, konstruktivismin ja poststrukturalismin -
klassikkoa, jotka toteamme empiirisesti alimääräytyneiksi ja yhteismitattomiksi. Tätä
”yhteismitattomien teorioiden ongelmaa” tarkastelemalla johdamme Rortyn tuotannon
tarjoaman pragmatismin avulla edellä mainitun ajatuksen teoriavalinnasta ”poliittisena
mutta ei avoimesti politisoituneena päätöksenä.”
Osa III: Liberalismi käsittelee Rortyn pragmatismin suhdetta liberalismiin. Osassa II
esittämästämme ”teoriavalinnan poliittisuudesta” johtuen käsittelemme erityisesti
kysymystä, miksi meidän tulee Rortyn mukaan olla nimenomaan liberaaleja. Tähän
vastatessamme keskitymme kysymykseen, minkälaisen argumentin Rorty rakentaa
liberalismin - oman valintansa - tueksi. Tämän argumentin pyrimme konstruoimaan
tarkastelemalla ensinnäkin Rortyn käsitystä ”yhteisön kontingenssista”, ja erityisesti
tarkastelemalla Rortyn näkemystä ihmisestä, ”yksilön kontingenssista.” Tarkastelumme
pääaineistona osassa III on Rortyn primaarituotanto.
Tarkastelumme yleisluonne on teoreettinen, erityisesti ”metateoreettinen”, jolloin
tarkastelemme ensinnäkin muun muassa kysymyksiä ”mielestä”, ”totuudesta”,
”tiedosta”, ”kielestä” ja ”ihmisyydestä”, sekä käytämme tutkimusaineistonamme
teoreettista kirjallisuutta. Myös päätelmämme pysyvät täten enimmäkseen teoreettisella
tasolla.
Rorty, pragmatismi, politiikan tutkimus, teoria, tieto, liberalismi
Pro gradu- tutkielmamme käsittelee Richard Rortyn pragmatismia, ja sen suhdetta
politiikan tutkimukseen. Tutkielmamme rakentuu kolmesta osasta - osa I: Pragmatismi,
osa II: Politiikka ja osa III: Liberalismi.
Osa I: Pragmatismi keskittyy Rortyn pragmatistiseen käsitykseen inhimillisestä
tiedosta. Pyrkimyksenämme on konstruoida Rortyn käymä keskustelu tiedon ja
totuuden luonteesta: toisaalta tarkoituksenamme on konstruoida Philosophy and the
Mirror of Nature (PMN)- teoksen perinteisen anglosaksisen epistemologian kritiikki, ja
Rortyn tarkemmin myöhemmässä tuotannossaan tarjoama pragmatistinen vaihtoehto
tälle. Tähän liittyen tarkoituksenamme on tarkastella myös pragmatismin ja kielen
välistä suhdetta, sekä tästä seuraavia laajempia kulttuurisia seurauksia. Tarkastelumme
pääaineistona osassa I on Rortyn primaarituotanto.
Osa II: Politiikka pyrkii soveltamaan Rortyn pragmatistisia ajatuksia politiikan
tutkimuksen piiriin. Erityisesti tarkastelemme esimerkkitapauksena kansainvälisen
politiikan tieteenalaa. Käytämme tähän Rortyn pragmatismista soveltamaamme ajatusta
”teoriavalinnan yleisestä poliittisuudesta”, sekä esitämme tästä ajatuksesta seuraavaan
mahdollisen itsekuvan politiikan tutkimuksen - erityisesti kansainvälisen politiikan -
tieteenalalle. Tarkastelumme pääaineistona osassa II on neljä kansainvälisen politiikan
teorian - neoidealismin, neorealismin, konstruktivismin ja poststrukturalismin -
klassikkoa, jotka toteamme empiirisesti alimääräytyneiksi ja yhteismitattomiksi. Tätä
”yhteismitattomien teorioiden ongelmaa” tarkastelemalla johdamme Rortyn tuotannon
tarjoaman pragmatismin avulla edellä mainitun ajatuksen teoriavalinnasta ”poliittisena
mutta ei avoimesti politisoituneena päätöksenä.”
Osa III: Liberalismi käsittelee Rortyn pragmatismin suhdetta liberalismiin. Osassa II
esittämästämme ”teoriavalinnan poliittisuudesta” johtuen käsittelemme erityisesti
kysymystä, miksi meidän tulee Rortyn mukaan olla nimenomaan liberaaleja. Tähän
vastatessamme keskitymme kysymykseen, minkälaisen argumentin Rorty rakentaa
liberalismin - oman valintansa - tueksi. Tämän argumentin pyrimme konstruoimaan
tarkastelemalla ensinnäkin Rortyn käsitystä ”yhteisön kontingenssista”, ja erityisesti
tarkastelemalla Rortyn näkemystä ihmisestä, ”yksilön kontingenssista.” Tarkastelumme
pääaineistona osassa III on Rortyn primaarituotanto.
Tarkastelumme yleisluonne on teoreettinen, erityisesti ”metateoreettinen”, jolloin
tarkastelemme ensinnäkin muun muassa kysymyksiä ”mielestä”, ”totuudesta”,
”tiedosta”, ”kielestä” ja ”ihmisyydestä”, sekä käytämme tutkimusaineistonamme
teoreettista kirjallisuutta. Myös päätelmämme pysyvät täten enimmäkseen teoreettisella
tasolla.