Talous, suvereniteetti ja poliittisen yhteisön jäsenyyden ehdot Vuosien 1991 ja 2004 ulkomaalaislakiuudistuksia koskeneiden eduskuntakeskustelujen analyysiä ja vertailua
HAAPALEHTO, TEEMU (2005)
HAAPALEHTO, TEEMU
2005
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15086
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15086
Tiivistelmä
Hakutermit:
maahanmuuttopolitiikka, talous, suvereniteetti
Pro gradu -tutkielmani tutkimusongelma on selvittää miten talouden ja suvereniteetin katsotaan Suomessa määrittävän poliittisen yhteisön jäsenyyden ehtoja ja minkälaisia poliittisen yhteisön jäsenyyttä koskevan ajattelun muutoksia parlamentaarisen maahanmuuttopoliittisen keskustelun piirissä on tapahtunut talouden ja politiikan suhdetta koskevien käsitysten muuttumisen myötä. Maahanmuuttopoliittista keskustelua tutkimusaineistossani edustavat vuosien 1991 ja 2004 ulkomaalaislakeja koskeneet eduskuntakeskustelut. Lähestyn tutkimusongelmaani sekä uusretoriikan että diskurssianalyysin tarjoamien metodologisten välineiden avulla. Keskeisimmät tutkimuskysymykseeni vastaamiseen liittyvät teoreettiset kysymykset liittyvät kansallisvaltion ja suvereniteetin luonteeseen sekä talouden ja politiikan suhteeseen.
Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän taloudellisen laskelmoinnin voimistuminen on raivannut Suomen maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun tilaa maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuville näkemyksille, mutta sen vaikutukset ovat päinvastaisia eri maahanmuuttajaryhmien kohdalla. "Kansallista etua" palvelevat suvereenin vallan pakkokeinot kohdistuvat aiempaa selvemmin taloudellisten yhteisöjen ulkopuolelle jääviin yksilöihin, kuten turvapaikanhakijoihin, koska he eivät voi tarjota ainakaan välitöntä taloudellista hyötyä jäsenyyden vastineeksi. Termeillä "elintasopakolaisuus" ja "turvapaikkaturismismi" korostetaan yksilön moraalia tai sen puutetta taloudellisen yhteisön etujen puolustamiseksi. Hyvinvointipalveluiden väärinkäyttöä kohtaan Suomessa tunnettu vastenmielisyys on humanitaarista maahanmuuttoa koskevassa poliittisessa keskustelussa onnistuttu kanavoimaan kuria ja kontrollia korostavan maahanmuuttopoliittisen linjan tueksi. Humanitaaristen maahanmuuttajien ulossulkemiseen liittyvä "kansallinen etu" ratkaisee myös sen, korostetaanko maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa Suomen itsemääräämisoikeutta vai EU:n vastuuta.
Mikäli humanitaarisen maahanmuuton julkilausutuista periaatteista ja tavoitteista halutaan pitää kiinni samalla kun työperäisen maahanmuuton kautta tavoitellaan yhä selvemmin taloudellista hyötyä, tulisi humanitaarinen ja muu maahanmuutto pitää selvemmin erossa toisistaan. Poliittisen päätöksenteon liikkuma-alaa 1990-luvun laman yhteydessä kaventaneen taloudellisen hallinnan leviämistä osaksi vaille poliittisen yhteisön suojaa jääneitä humanitaarisia maahanmuuttajia koskevaa päätöksentekoa voitaisiin rajoittaa erottamalla humanitaarista maahanmuuttoa koskevat säädökset omaksi laikseen.
maahanmuuttopolitiikka, talous, suvereniteetti
Pro gradu -tutkielmani tutkimusongelma on selvittää miten talouden ja suvereniteetin katsotaan Suomessa määrittävän poliittisen yhteisön jäsenyyden ehtoja ja minkälaisia poliittisen yhteisön jäsenyyttä koskevan ajattelun muutoksia parlamentaarisen maahanmuuttopoliittisen keskustelun piirissä on tapahtunut talouden ja politiikan suhdetta koskevien käsitysten muuttumisen myötä. Maahanmuuttopoliittista keskustelua tutkimusaineistossani edustavat vuosien 1991 ja 2004 ulkomaalaislakeja koskeneet eduskuntakeskustelut. Lähestyn tutkimusongelmaani sekä uusretoriikan että diskurssianalyysin tarjoamien metodologisten välineiden avulla. Keskeisimmät tutkimuskysymykseeni vastaamiseen liittyvät teoreettiset kysymykset liittyvät kansallisvaltion ja suvereniteetin luonteeseen sekä talouden ja politiikan suhteeseen.
Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän taloudellisen laskelmoinnin voimistuminen on raivannut Suomen maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun tilaa maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuville näkemyksille, mutta sen vaikutukset ovat päinvastaisia eri maahanmuuttajaryhmien kohdalla. "Kansallista etua" palvelevat suvereenin vallan pakkokeinot kohdistuvat aiempaa selvemmin taloudellisten yhteisöjen ulkopuolelle jääviin yksilöihin, kuten turvapaikanhakijoihin, koska he eivät voi tarjota ainakaan välitöntä taloudellista hyötyä jäsenyyden vastineeksi. Termeillä "elintasopakolaisuus" ja "turvapaikkaturismismi" korostetaan yksilön moraalia tai sen puutetta taloudellisen yhteisön etujen puolustamiseksi. Hyvinvointipalveluiden väärinkäyttöä kohtaan Suomessa tunnettu vastenmielisyys on humanitaarista maahanmuuttoa koskevassa poliittisessa keskustelussa onnistuttu kanavoimaan kuria ja kontrollia korostavan maahanmuuttopoliittisen linjan tueksi. Humanitaaristen maahanmuuttajien ulossulkemiseen liittyvä "kansallinen etu" ratkaisee myös sen, korostetaanko maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa Suomen itsemääräämisoikeutta vai EU:n vastuuta.
Mikäli humanitaarisen maahanmuuton julkilausutuista periaatteista ja tavoitteista halutaan pitää kiinni samalla kun työperäisen maahanmuuton kautta tavoitellaan yhä selvemmin taloudellista hyötyä, tulisi humanitaarinen ja muu maahanmuutto pitää selvemmin erossa toisistaan. Poliittisen päätöksenteon liikkuma-alaa 1990-luvun laman yhteydessä kaventaneen taloudellisen hallinnan leviämistä osaksi vaille poliittisen yhteisön suojaa jääneitä humanitaarisia maahanmuuttajia koskevaa päätöksentekoa voitaisiin rajoittaa erottamalla humanitaarista maahanmuuttoa koskevat säädökset omaksi laikseen.