Kärsimysnäytelmä median mukaan : Retorinen analyysi Passion of the Christ -elokuvasta suomalaisessa lehdistössä
ALAJOKI, HEIDI (2005)
ALAJOKI, HEIDI
2005
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14966
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14966
Tiivistelmä
Hakutermit:
uskonto, elokuva, retoriikka, Passion of the Christ, genre
Tutkin suomalaisen median suhtautumista Passion of the Christ-elokuvaan retoriikan keinoin. Passion edustaa uskontoa ja on esimerkki suomalaisesta uskontokeskustelusta mediassa. Aineistona on maaliskuun 2004 Helsingin Sanomat, Aamulehti, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Suomen Kuvalehti, Kotimaa ja Sana. Lehdet edustavat suomalaista julkista keskustelua monipuolisesti. Mukana ovat suurimmat päivä- ja iltapäivälehdet, aikakauslehti ja kaksi kristillistä viikkolehteä. Elokuvan ensi-ilta oli maaliskuussa ja keskustelu lehdissä oli kiivaimmillaan tuona aikana. Miten genre esiintyy jutuissa? Miten yleisöä puhutellaan ja minkälaisia vakuuttamisen keinoja käytetään?
Passion kuuluu Jeesus-elokuvien genreen, mutta ammentaa myös katolilaisten passionäytelmien perinteestä, johon kuuluu kärsimyksen korostaminen. Vaikka Passion on Jeesus-elokuvien genreä, on sen väkivaltaisuus hämmentänyt yleisöä ja filmi on liitetty myös väkivaltaelokuvien joukkoon. Problematiikka näkyy aineiston artikkeleissa, eikä siitä ole yhteneväistä käsitystä. Aristoteleen mukaan puheen suostutteleva aines on puhujan luonteesta nouseva ethos, puhujan johdattelema tunnetila pathos ja argumentaatio logos, jonka avulla asia osoitetaan todeksi tai todelta näyttäväksi. Valtamedian lehdissä ylivoimaisesti eniten käytetään ethos-puhuttelua eli yleisö suostutellaan väitteen puolelle puhujan uskottavuudella. Jutuissa on useimmiten haastateltu tieteen edustajaa, mikä osoittaa median luottamuksen tiedemaailmaa kohtaan. Toisaalta ethos ilmenee kirjoittajan oman katsomiskokemuksen kuvailun kautta. Kristillisissä lehdissä tunteet (pathos) nousevat useammin pintaan ja argumentaation keskiöön.
Yleisöä puhutellaan erottelujen kautta. Kenneth Burke kirjoittaa miten puhuja vakuuttaa yleisönsä identifikaation avulla. Hän identifioi itsensä samaan joukkoon kuulijoiden kanssa ja luo näin sosiaalisen järjestyksen. Käytän myös Chaïm Perelmin käsitteistöä yleisön puhuttelusta universaali- tai erityisyleisönä. Universaaliyleisö on oletusyleisö, jonka arvoja voi tutkiaa puhuttelun kautta. Valtamedian teksteissä identifioidutaan universaaliyleisöön. Suomalainen uskonnollinen kultuuri on luterilaiseen kirkkoon kuulumista. Uskonto on selkeästi yksityisen alueen asia, eikä siitä puhuta mielellään vieraiden kanssa tai julkisuudessa. Aineiston jutuissa uskonto asetetaan kristillisen erityisyleisön asiaksi, vaikka kristilliset perusarvot (rauha, rakkaus, suvaitsevaisuus) esitetään kuuluviksi myös universaaliyleisölle. Kristillisissä lehdissä juttujen aiheet ovat kristillisen erityisyleisön kiinnostuksen pohjalta nousseita.
Valtamedian ja hengellisten lehtien välillä ei ole suuria eroja Passionista kirjoitettujen juttujen määrässä. Kaikissa lehdissä väkivalta ja katsomiskokemus nousivat keskeisimmiksi teemoiksi. Yllättävästi Ilta-Sanomat kirjoitti filmistä eniten ja monesta eri näkökulmasta. Haastateltavina ei ollut vain uskonnon tai tieteen asiantuntijoita, vaan IS oli ainoa lehti, joka oli haastatellut tavallisia elokuvankatsojia.
uskonto, elokuva, retoriikka, Passion of the Christ, genre
Tutkin suomalaisen median suhtautumista Passion of the Christ-elokuvaan retoriikan keinoin. Passion edustaa uskontoa ja on esimerkki suomalaisesta uskontokeskustelusta mediassa. Aineistona on maaliskuun 2004 Helsingin Sanomat, Aamulehti, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Suomen Kuvalehti, Kotimaa ja Sana. Lehdet edustavat suomalaista julkista keskustelua monipuolisesti. Mukana ovat suurimmat päivä- ja iltapäivälehdet, aikakauslehti ja kaksi kristillistä viikkolehteä. Elokuvan ensi-ilta oli maaliskuussa ja keskustelu lehdissä oli kiivaimmillaan tuona aikana. Miten genre esiintyy jutuissa? Miten yleisöä puhutellaan ja minkälaisia vakuuttamisen keinoja käytetään?
Passion kuuluu Jeesus-elokuvien genreen, mutta ammentaa myös katolilaisten passionäytelmien perinteestä, johon kuuluu kärsimyksen korostaminen. Vaikka Passion on Jeesus-elokuvien genreä, on sen väkivaltaisuus hämmentänyt yleisöä ja filmi on liitetty myös väkivaltaelokuvien joukkoon. Problematiikka näkyy aineiston artikkeleissa, eikä siitä ole yhteneväistä käsitystä. Aristoteleen mukaan puheen suostutteleva aines on puhujan luonteesta nouseva ethos, puhujan johdattelema tunnetila pathos ja argumentaatio logos, jonka avulla asia osoitetaan todeksi tai todelta näyttäväksi. Valtamedian lehdissä ylivoimaisesti eniten käytetään ethos-puhuttelua eli yleisö suostutellaan väitteen puolelle puhujan uskottavuudella. Jutuissa on useimmiten haastateltu tieteen edustajaa, mikä osoittaa median luottamuksen tiedemaailmaa kohtaan. Toisaalta ethos ilmenee kirjoittajan oman katsomiskokemuksen kuvailun kautta. Kristillisissä lehdissä tunteet (pathos) nousevat useammin pintaan ja argumentaation keskiöön.
Yleisöä puhutellaan erottelujen kautta. Kenneth Burke kirjoittaa miten puhuja vakuuttaa yleisönsä identifikaation avulla. Hän identifioi itsensä samaan joukkoon kuulijoiden kanssa ja luo näin sosiaalisen järjestyksen. Käytän myös Chaïm Perelmin käsitteistöä yleisön puhuttelusta universaali- tai erityisyleisönä. Universaaliyleisö on oletusyleisö, jonka arvoja voi tutkiaa puhuttelun kautta. Valtamedian teksteissä identifioidutaan universaaliyleisöön. Suomalainen uskonnollinen kultuuri on luterilaiseen kirkkoon kuulumista. Uskonto on selkeästi yksityisen alueen asia, eikä siitä puhuta mielellään vieraiden kanssa tai julkisuudessa. Aineiston jutuissa uskonto asetetaan kristillisen erityisyleisön asiaksi, vaikka kristilliset perusarvot (rauha, rakkaus, suvaitsevaisuus) esitetään kuuluviksi myös universaaliyleisölle. Kristillisissä lehdissä juttujen aiheet ovat kristillisen erityisyleisön kiinnostuksen pohjalta nousseita.
Valtamedian ja hengellisten lehtien välillä ei ole suuria eroja Passionista kirjoitettujen juttujen määrässä. Kaikissa lehdissä väkivalta ja katsomiskokemus nousivat keskeisimmiksi teemoiksi. Yllättävästi Ilta-Sanomat kirjoitti filmistä eniten ja monesta eri näkökulmasta. Haastateltavina ei ollut vain uskonnon tai tieteen asiantuntijoita, vaan IS oli ainoa lehti, joka oli haastatellut tavallisia elokuvankatsojia.