Ikuinen paluu Friedrich Niezschen ajattelussa
MANNINEN, PEKKA (2005)
MANNINEN, PEKKA
2005
Filosofia - Philosophy
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14707
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14707
Tiivistelmä
Hakutermit:
tutkimus ihmisen ja maailman välisestä suhteesta.
Friedrich Wilhelm Nietzsche syntyi pappisperheen esikoisena lokakuun 15. päivänä 1844 Röckenissä Saksin maakunnassa. Lapsuutensa hän eli Naumburgissa, jonne perhe muutti isän kuoleman jälkeen kun Friedrich oli viisivuotias. Hän varttui nuorukaiseksi siskojensa, tätiensä ja äitinsä naisellisessa hoivassa hurskaan kristillisessä ilmapiirissä. Ylioppilaaksi tultuaan hän ryhtyi opiskelemaan klassista filologiaa ja hänet kutsuttiin 25-vuotiaana tämän aineen professoriksi Baselin yliopistoon.
Nietzsche joutui kuitenkin luopumaan virastaan jo muutaman vuoden kuluttua terveydellisistä syistä. Sen jälkeen hän eli vapaana kirjailijana sairastumiseensa asti vuoteen 1890. Viimeiset kymmenen vuotta Nietzsche eli täydellisesti vieraantuneena ulkoisesta maailmasta.
Nietzschen filosofia elää vielä tänäkin päivänä, koska hänen filosofiansa edustaa elämää ja tiedostaa niiden elämänarvojen olemassaolon, jotka ovat yhteydessä inhimilliseen elämään. Nietzschen ”ikuisen paluun” ajatus sisältää hänen filosofiansa kaksi perusajatusta: elämä ja arvot yhdessä. Tämä tulee selvästi esille hänen myöhemmässä tuotannossaan, jossa Nietzschen filosofia ilmentää parhaiten hänen arvo-ja elämänfilosofiansa yhtenäistä rakennetta.
Pro gradu työssäni käsittelen Nietzschen ”ikuisen paluun” ajatusta ja sen olemassaolon merkitystä ja suhdetta ihmisen ja maailman välisessä dialogissa. Tarkoitukseni on osoittaa ”ikuisen paluun” ajatuksen merkitys ihmisen arvoihin ja siihen kuinka ”ikuisen paluun” ajatus mahdollistaa ihmisen paluun osaksi kaikkeuden kokonaisuutta. Tarkasteluni lähtökohdaksi olen ottanut kolme pääkäsitettä, joiden kautta tuon ilmi tulkintani ”ikuisen paluun” ajatuksesta.
1. HETKI
2. KOKEMUS
3. MUUTOS
Näiden käsitteiden kautta tulkitsen Nietzschen ”ikuisen paluun” ajatusta ajatusrakennelmana, joka etsii ihmisyyden uutta moraalia kyseenalaistamalla ja arvioimalla kaikki arvot uudelleen. Lisäksi haluan tuoda esille Nietzschen vertauskuvallisen ja tulkinnallisen tavan luoda filosofiaa, joka ei anna lukijalle vastauksia elämästä vaan mahdollisuuden oman ajattelun ja kokemuksen synnylle. Nietzschelle ”ikuisen paluun” ajatus on palaamista ihmisyyden perimmäisten kysymysten äärelle, kysymysten, joiden ”vastukset” löytyvät jokaisesta ihmisestä itsestään. Tämän vuoksi Nietzschen filosofia elää aina filosofisen ajattelun ytimessä, koska sen tarkastelun keskipisteenä on itse elämä suhteessa maailmaan sekä ihmiseen, joka tahtoo lähestyä elämän arvoitusta itsetuntemuksensa kautta ja elää osana toiseutta ”ikuisen paluun” kokonaisvaltaisessa kierrossa.
tutkimus ihmisen ja maailman välisestä suhteesta.
Friedrich Wilhelm Nietzsche syntyi pappisperheen esikoisena lokakuun 15. päivänä 1844 Röckenissä Saksin maakunnassa. Lapsuutensa hän eli Naumburgissa, jonne perhe muutti isän kuoleman jälkeen kun Friedrich oli viisivuotias. Hän varttui nuorukaiseksi siskojensa, tätiensä ja äitinsä naisellisessa hoivassa hurskaan kristillisessä ilmapiirissä. Ylioppilaaksi tultuaan hän ryhtyi opiskelemaan klassista filologiaa ja hänet kutsuttiin 25-vuotiaana tämän aineen professoriksi Baselin yliopistoon.
Nietzsche joutui kuitenkin luopumaan virastaan jo muutaman vuoden kuluttua terveydellisistä syistä. Sen jälkeen hän eli vapaana kirjailijana sairastumiseensa asti vuoteen 1890. Viimeiset kymmenen vuotta Nietzsche eli täydellisesti vieraantuneena ulkoisesta maailmasta.
Nietzschen filosofia elää vielä tänäkin päivänä, koska hänen filosofiansa edustaa elämää ja tiedostaa niiden elämänarvojen olemassaolon, jotka ovat yhteydessä inhimilliseen elämään. Nietzschen ”ikuisen paluun” ajatus sisältää hänen filosofiansa kaksi perusajatusta: elämä ja arvot yhdessä. Tämä tulee selvästi esille hänen myöhemmässä tuotannossaan, jossa Nietzschen filosofia ilmentää parhaiten hänen arvo-ja elämänfilosofiansa yhtenäistä rakennetta.
Pro gradu työssäni käsittelen Nietzschen ”ikuisen paluun” ajatusta ja sen olemassaolon merkitystä ja suhdetta ihmisen ja maailman välisessä dialogissa. Tarkoitukseni on osoittaa ”ikuisen paluun” ajatuksen merkitys ihmisen arvoihin ja siihen kuinka ”ikuisen paluun” ajatus mahdollistaa ihmisen paluun osaksi kaikkeuden kokonaisuutta. Tarkasteluni lähtökohdaksi olen ottanut kolme pääkäsitettä, joiden kautta tuon ilmi tulkintani ”ikuisen paluun” ajatuksesta.
1. HETKI
2. KOKEMUS
3. MUUTOS
Näiden käsitteiden kautta tulkitsen Nietzschen ”ikuisen paluun” ajatusta ajatusrakennelmana, joka etsii ihmisyyden uutta moraalia kyseenalaistamalla ja arvioimalla kaikki arvot uudelleen. Lisäksi haluan tuoda esille Nietzschen vertauskuvallisen ja tulkinnallisen tavan luoda filosofiaa, joka ei anna lukijalle vastauksia elämästä vaan mahdollisuuden oman ajattelun ja kokemuksen synnylle. Nietzschelle ”ikuisen paluun” ajatus on palaamista ihmisyyden perimmäisten kysymysten äärelle, kysymysten, joiden ”vastukset” löytyvät jokaisesta ihmisestä itsestään. Tämän vuoksi Nietzschen filosofia elää aina filosofisen ajattelun ytimessä, koska sen tarkastelun keskipisteenä on itse elämä suhteessa maailmaan sekä ihmiseen, joka tahtoo lähestyä elämän arvoitusta itsetuntemuksensa kautta ja elää osana toiseutta ”ikuisen paluun” kokonaisvaltaisessa kierrossa.