Lähiöravintolan tarjoilija alkoholista aiheutuvien sosiaali- ja terveyshaittojen ehkäisijänä
PELTONIEMI, AILA (2005)
PELTONIEMI, AILA
2005
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-01-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13563
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13563
Tiivistelmä
Hakutermit:
alkoholi, tarjoilija, alkoholihaitta
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää lähiöravintolan tarjoilijan mahdollisuuksia ehkäistä alkoholijuomista aiheutuvia sosiaali- ja terveyshaittoja työssään. Tutkimuksen tavoitteena oli havainnollistaa, voiko ja miten tarjoilija voi ravintolapalvelussa toimia alkoholijuomista aiheutuvien haittojen ehkäisijänä (kuten alkoholilaki edellytti) saman aikaisesti, kun tehtävänä oli anniskella alkoholijuomia. Tutkimus oli laadullinen ja siinä haastateltiin kahdeksaa pitkäaikaisen työkokemuksen omaavaa lähiöravintolan tarjoilijaa tai ravintoloitsijaa teemahaastattelumenetelmällä. Haastatellut työskentelivät Pirkanmaalla pubi- tai seurustelutyyppisissä ravintoloissa. Ravintoloiden koko vaihteli asiakaspaikkamäärillä mitattuna 45:stä 220:een.
Haastattelun teemat muokattiin sosiaalityön lähtökohdista, ja ne sijoitettiin ravintolaympäristöön. Aihepiireiltään ne käsittelivät alkoholilain tarkoituksen ohella asiakastilanteita, joissa tarjoilija oli tekemisissä suojelun tarpeessa olevien lasten ja nuorten kanssa, läsnä parisuhteen kriisitilanteissa tai hän tapasi toimeentulovaikeuksissa olevia tai yksinäisiä asiakkaita. Kulutuksen ohjausta tutkittiin myös alkoholiin ja terveyteen sekä sairauteen liittyvin teemoin. Kaupankäynti, varkaudet ja pelihimo olivat tarjoilijan toiminnan tarkastelun kohteina sosiaalisten haittojen ehkäisyn kannalta.
Kulutuksen ohjaus tarjoilijan työssä merkitsi sitä ensivaikutelmaa, jolla arvioitiin asiakkaan kunto, voitiinko hänelle anniskella vai ei. Kokeneille tarjoilijoille kehittyi tarkka silmä, jolla he tunnistivat asiakkaiden mielialat, hyvät ja huonot. Haastatelluilla oli kykyä ennakoida asiakkaiden käytöstä, hallita tilanne auktoriteetilla ja rauhallisuudella. Heillä oli kyky kuunnella ja puhua erilaisten asiakkaiden kanssa. Pienten lasten vanhemmilta lopetettiin anniskelu, ja heitä patisteltiin kotiin huolehtimaan lapsistaan. Porttikiellolla ehkäistiin ne haitat, joita arveltiin aggressiivisten tai huumeita käyttävien asiakkaiden aiheuttavan. Rattijuopumuksen ehkäisemiseksi asiakkaat joko itse luovuttivat autonsa avaimet tai tarjoilija pyysi ne heiltä säilytykseen. Huumori auttoi selviytymään vaikeistakin tilanteista. Heillä oli rohkeutta toimia silloin, kun tilanne sitä vaati, mm. järjestää asiakkaansa sairaalahoitoon tarvittaessa, huolehtia lääkkeitten otosta ja turvallisesta kotiin pääsystä. Ruoan antaminen tai ateriapalvelun järjestäminen niin lapsille kuin toimeentulovaikeuksissa oleville aikuisillekin oli konkreettinen tapa auttaa ihmisiä. Tiukka ikäkontrolli ehkäisi alaikäisille anniskelua. Yksinäisille ravintola tarjosi sosiaalisen ympäristön. Hoivakeskeinen työorientaatio oli useimmille haastatelluille ominaista.
Tarjoilijoiden työhön sisältyy kulutuksen ohjauksen kautta ja sen ohella konkreettisia toimia, joilla ehkäistään asiakkaille alkoholin käytöstä aiheutuvia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Tieto alkoholijuomien terveydellisistä, sosiaalisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista antaisi uuden näkökulman anniskelun ammattilaiselle, mikäli niihin perehdyttäisiin jo koulutusvaiheessa. Alkoholilupapolitiikassa voitaisiin yrittäjiä velvoittaa huolehtimaan alkoholijuomista aiheutuvien haittojen ehkäisystä elinkeinotoiminnassaan kirjaamalla velvoite lupapäätökseen. Jatkotutkimuksella voisi selvittää erityyppisissä ravintoloissa työskentelevien tai lyhyemmän työkokemuksen omaavien tai eri sukupuolta olevien tarjoilijoiden mahdollisuuksia ehkäistä alkoholijuomista aiheutuvia sosiaali- ja terveyshaittoja.
alkoholi, tarjoilija, alkoholihaitta
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää lähiöravintolan tarjoilijan mahdollisuuksia ehkäistä alkoholijuomista aiheutuvia sosiaali- ja terveyshaittoja työssään. Tutkimuksen tavoitteena oli havainnollistaa, voiko ja miten tarjoilija voi ravintolapalvelussa toimia alkoholijuomista aiheutuvien haittojen ehkäisijänä (kuten alkoholilaki edellytti) saman aikaisesti, kun tehtävänä oli anniskella alkoholijuomia. Tutkimus oli laadullinen ja siinä haastateltiin kahdeksaa pitkäaikaisen työkokemuksen omaavaa lähiöravintolan tarjoilijaa tai ravintoloitsijaa teemahaastattelumenetelmällä. Haastatellut työskentelivät Pirkanmaalla pubi- tai seurustelutyyppisissä ravintoloissa. Ravintoloiden koko vaihteli asiakaspaikkamäärillä mitattuna 45:stä 220:een.
Haastattelun teemat muokattiin sosiaalityön lähtökohdista, ja ne sijoitettiin ravintolaympäristöön. Aihepiireiltään ne käsittelivät alkoholilain tarkoituksen ohella asiakastilanteita, joissa tarjoilija oli tekemisissä suojelun tarpeessa olevien lasten ja nuorten kanssa, läsnä parisuhteen kriisitilanteissa tai hän tapasi toimeentulovaikeuksissa olevia tai yksinäisiä asiakkaita. Kulutuksen ohjausta tutkittiin myös alkoholiin ja terveyteen sekä sairauteen liittyvin teemoin. Kaupankäynti, varkaudet ja pelihimo olivat tarjoilijan toiminnan tarkastelun kohteina sosiaalisten haittojen ehkäisyn kannalta.
Kulutuksen ohjaus tarjoilijan työssä merkitsi sitä ensivaikutelmaa, jolla arvioitiin asiakkaan kunto, voitiinko hänelle anniskella vai ei. Kokeneille tarjoilijoille kehittyi tarkka silmä, jolla he tunnistivat asiakkaiden mielialat, hyvät ja huonot. Haastatelluilla oli kykyä ennakoida asiakkaiden käytöstä, hallita tilanne auktoriteetilla ja rauhallisuudella. Heillä oli kyky kuunnella ja puhua erilaisten asiakkaiden kanssa. Pienten lasten vanhemmilta lopetettiin anniskelu, ja heitä patisteltiin kotiin huolehtimaan lapsistaan. Porttikiellolla ehkäistiin ne haitat, joita arveltiin aggressiivisten tai huumeita käyttävien asiakkaiden aiheuttavan. Rattijuopumuksen ehkäisemiseksi asiakkaat joko itse luovuttivat autonsa avaimet tai tarjoilija pyysi ne heiltä säilytykseen. Huumori auttoi selviytymään vaikeistakin tilanteista. Heillä oli rohkeutta toimia silloin, kun tilanne sitä vaati, mm. järjestää asiakkaansa sairaalahoitoon tarvittaessa, huolehtia lääkkeitten otosta ja turvallisesta kotiin pääsystä. Ruoan antaminen tai ateriapalvelun järjestäminen niin lapsille kuin toimeentulovaikeuksissa oleville aikuisillekin oli konkreettinen tapa auttaa ihmisiä. Tiukka ikäkontrolli ehkäisi alaikäisille anniskelua. Yksinäisille ravintola tarjosi sosiaalisen ympäristön. Hoivakeskeinen työorientaatio oli useimmille haastatelluille ominaista.
Tarjoilijoiden työhön sisältyy kulutuksen ohjauksen kautta ja sen ohella konkreettisia toimia, joilla ehkäistään asiakkaille alkoholin käytöstä aiheutuvia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Tieto alkoholijuomien terveydellisistä, sosiaalisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista antaisi uuden näkökulman anniskelun ammattilaiselle, mikäli niihin perehdyttäisiin jo koulutusvaiheessa. Alkoholilupapolitiikassa voitaisiin yrittäjiä velvoittaa huolehtimaan alkoholijuomista aiheutuvien haittojen ehkäisystä elinkeinotoiminnassaan kirjaamalla velvoite lupapäätökseen. Jatkotutkimuksella voisi selvittää erityyppisissä ravintoloissa työskentelevien tai lyhyemmän työkokemuksen omaavien tai eri sukupuolta olevien tarjoilijoiden mahdollisuuksia ehkäistä alkoholijuomista aiheutuvia sosiaali- ja terveyshaittoja.