Et muisti pelaa vielä! Elinikäisen oppimisen, ikääntymisen ja ympäröivän maailman muutosten merkitykset ikääntyvien selonteoissa.
SOISALO, EEVA (2004)
SOISALO, EEVA
2004
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13238
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13238
Tiivistelmä
Suomessa käydään aika ajoin keskustelua ikääntymisestä ja elinikäisestä oppimisesta. Suomen taloudellinen kilpailukyky ja osaaminen halutaan säilyttää vähintään nykytasolla tai kohottaa. Meillä ja monissa länsi-maissa väestö ikääntyy ja Suomessa etenkin ikääntyneet eli 55 -65-vuotiaat, mutta myös ikääntyvät eli 45-54-vuotiaat haluavat päästä eläkkeelle ennen varsinaista eläkeikää. Yhtenä keinona näiden haasteiden ratkaisemiseksi pidetään elinikäistä oppimista.
Valtiovalta, työnantajat ja työntekijät itse haluavat edistää elinikäistä oppimista erilaisilla keinoilla. Selvitän tässä työssäni, millaisia merkityksiä ikääntyvät itse antavat ikääntymiselle ja elinikäiselle oppimiselle, koska itse ikääntyvien näkökulmaa asiaa on tutkittu vähän. Tarkastelen myös, miten ympäröivä maailma vaikuttaa näihin merkityksenantoihin. Täydennän näin aikaisemmin tutkittuja näkökulmia, sillä löytämistäni aikaisemmista tutkimuksista suurin osa keskittyy yritystason tarpeiden selvittelyyn organisaation näkökulmasta tai koulutusmenetelmien selvittelyyn kasvatustieteen
näkökulmasta.
Tutkimusaineistonani on kymmenen ikääntyvälle tehtyä haastattelua. Analyysimenetelmäni on teemahaastattelu omaan aineistooni ja aiheeni tutkimiseen sovellettuna. Elämänhallintateorian kautta voimme ymmärtää paremmin yksilön hyvinvointia, ja mielestäni myös sitä tapaa, jolla yksilö tekee valintoja elämässään. Yksilön valitseman vaihtoehdon on oltava yksilölle itselleen mielekäs, hallittavissa ja ymmärrettävissä.
Tulosten perusteella voi sanoa, että ikääntyvät haluavat oppia uutta ja kehittyä sekä ammatillisesti että ihmisinä. Ikääntyvillä haastateltavilla on intoa uuden oppimiseen. Elämän myötä heille on kehittynyt kyky suurten kokonaisuuksien ymmärtämiseen, muisti toimii vielä ja perhe ja läheiset antoivat tukea tarvittaessa. Päivittäistä aikaa ja energiaa on rajallinen määrä; pitäisi levätä, perheelle pitäisi
olla aikaa ja elämään halutaan muutakin kuin työ. Tällaisessa ristiriitatilanteessa yksilö joutuu tekemään valintansa. Jokainen haastateltava on tehnyt itselleen sopivan valinnan.
Ikääntyvät haluavat erilaisia oppimismenetelmiä kuin ulkolukua tai luentoja. He haluavat tutkia itse sekä itsenäisesti mutta myös yhdessä toisten kanssa niitä asioita, joita he haluavat oppia ja joita he pitävät itselleen tärkeinä. Joku opiskeli vapaa-aikasuuntautuneesti, toinen kehitti itseään työelämään. Jokainen
haastateltava toteutti elinikäistä oppimista, vaikkakaan he eivät antaneet oppimiselleen elinikäisen oppimisen merkitystä. Haastateltaville oppiminen oli mm. nautintoa, iloa, tutkimista tai maailman kuvan avartumista, itsetunnon kasvamista ja sosiaalisten taitojen kehittämistä. Tiivistäen voi sanoa, että oppiminen oli haastavaa, mutta se myös antoi oppijalle paljon.
Avainsanoja: teemahaastattelu, ikääntyminen, elinikäinen oppiminen, ympäröivä maailma
Valtiovalta, työnantajat ja työntekijät itse haluavat edistää elinikäistä oppimista erilaisilla keinoilla. Selvitän tässä työssäni, millaisia merkityksiä ikääntyvät itse antavat ikääntymiselle ja elinikäiselle oppimiselle, koska itse ikääntyvien näkökulmaa asiaa on tutkittu vähän. Tarkastelen myös, miten ympäröivä maailma vaikuttaa näihin merkityksenantoihin. Täydennän näin aikaisemmin tutkittuja näkökulmia, sillä löytämistäni aikaisemmista tutkimuksista suurin osa keskittyy yritystason tarpeiden selvittelyyn organisaation näkökulmasta tai koulutusmenetelmien selvittelyyn kasvatustieteen
näkökulmasta.
Tutkimusaineistonani on kymmenen ikääntyvälle tehtyä haastattelua. Analyysimenetelmäni on teemahaastattelu omaan aineistooni ja aiheeni tutkimiseen sovellettuna. Elämänhallintateorian kautta voimme ymmärtää paremmin yksilön hyvinvointia, ja mielestäni myös sitä tapaa, jolla yksilö tekee valintoja elämässään. Yksilön valitseman vaihtoehdon on oltava yksilölle itselleen mielekäs, hallittavissa ja ymmärrettävissä.
Tulosten perusteella voi sanoa, että ikääntyvät haluavat oppia uutta ja kehittyä sekä ammatillisesti että ihmisinä. Ikääntyvillä haastateltavilla on intoa uuden oppimiseen. Elämän myötä heille on kehittynyt kyky suurten kokonaisuuksien ymmärtämiseen, muisti toimii vielä ja perhe ja läheiset antoivat tukea tarvittaessa. Päivittäistä aikaa ja energiaa on rajallinen määrä; pitäisi levätä, perheelle pitäisi
olla aikaa ja elämään halutaan muutakin kuin työ. Tällaisessa ristiriitatilanteessa yksilö joutuu tekemään valintansa. Jokainen haastateltava on tehnyt itselleen sopivan valinnan.
Ikääntyvät haluavat erilaisia oppimismenetelmiä kuin ulkolukua tai luentoja. He haluavat tutkia itse sekä itsenäisesti mutta myös yhdessä toisten kanssa niitä asioita, joita he haluavat oppia ja joita he pitävät itselleen tärkeinä. Joku opiskeli vapaa-aikasuuntautuneesti, toinen kehitti itseään työelämään. Jokainen
haastateltava toteutti elinikäistä oppimista, vaikkakaan he eivät antaneet oppimiselleen elinikäisen oppimisen merkitystä. Haastateltaville oppiminen oli mm. nautintoa, iloa, tutkimista tai maailman kuvan avartumista, itsetunnon kasvamista ja sosiaalisten taitojen kehittämistä. Tiivistäen voi sanoa, että oppiminen oli haastavaa, mutta se myös antoi oppijalle paljon.
Avainsanoja: teemahaastattelu, ikääntyminen, elinikäinen oppiminen, ympäröivä maailma