Kokemukset epätyypillisestä syömishäiriöstä : syömishäiriö osana yksilön arkea ja tehtävät, joita häiriö palvelee
Christiansen, Jenni; Pessi, Kirsi (2004)
Christiansen, Jenni
Pessi, Kirsi
2004
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13068
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13068
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 3 1.1. SYÖMISHÄIRIÖT 4 1.1.1. Laihuushäiriö eli anorexia nervosa 4 1.1.2. Ahmimishäiriö eli bulimia nervosa 5 1.1.3. Epätyypillinen eli tarkemmin määrittämätön syömishäiriö 6 1.1.4. Syömishäiriöiden yleisyys 9 1.2. NÄKEMYKSIÄ SYÖMISHÄIRIÖIDEN LUONTEESTA 10 1.2.1. Jatkumo-epäjatkumo keskustelu 10 1.2.2. Muita diagnostisten kriteerien käytön ongelmia 12 1.3. SYÖMISHÄIRIÖIDEN ETIOLOGIA KOKEMUKSEN RAKENNUSAINEINA 14 1.3.1. Kulttuurin ihanteet 15 1.3.2. Sosiaaliset tekijät 20 1.3.3. Psyykkiset tekijät 21 1.3.4. Biologiset tekijät 26 1.4. SYÖMISHÄIRIÖ PROSESSINA 27 1.4.1. Yhdistelmämallit 27 1.4.2. Prosessin tutkiminen 29 1.4.3. Holistinen ihmiskäsitys 30 1.5. SYÖMISHÄIRIÖN FUNKTIONAALISUUS 31 1.5.1 Laihdutus 32 1.5.2. Syömishäiriö hallinnan tunteen palauttajana 32 1.5.3. Syömishäiriö identiteetin muokkaamisen keinona 34 1.5.4. Syömishäiriö emootioiden säätelyn keinona 35 1.5.5. Syömishäiriö moraalisena toimintana 37 1.6. KOKEMUKSEN TUTKIMINEN JA SYÖMISHÄIRIÖT KOKEMUKSENA 38 1.6.1. Fenomenologinen psykologia 39 2. TUTKIMUSKYSYMYKSET 41 3. METODIT 41 3.1. TUTKIMUKSEEN OSALLISTUJAT 41 3.2. TUTKIMUKSEN KULKU 42 3.3. HAASTATTELU 42 3.4. PÄIVÄKIRJA 43 3.5. OSALLISTUJIEN ANTAMA PALAUTE 44 3.5. FENOMENOLOGISEN PSYKOLOGIAN METODI 45 4. ANALYYSI 46 4.1. YKSILÖTASON ANALYYSI 46 4.1.1. Haastattelu 46 4.1.2.Päiväkirjat 50 4.2. YLEISEN TASON ANALYYSI 52 5. TULOKSET 54 5.1. EPÄTYYPILLINEN SYÖMISHÄIRIÖ KOETTUNA 54 5.1.1. Osallistujien kuvailu 55 5.1.2. Syömishäiriön historia 57 5.1.3. Kokemus syömishäiriön syistä 58 5.1.4. Kokemus itsestä 59 5.1.5. Suhtautuminen ruokaan ja syömiseen 61 5.1.6. Syömisen hallinnan, hallinnan menetyksen ja palautuksen prosessi 63 5.1.7. Oma näkemys syömishäiriöstä 69 5.1.8. Kokemus arjesta 72 5.2. EPÄTYYPILLISEN SYÖMISHÄIRIÖN FUNKTIOT 78 5.2.1. Elämän hallinta 79 5.2.2. Itsensä rankaiseminen 80 5.2.3. Huomion tai hyväksynnän hakeminen 80 5.2.4. Identiteetin rakentaminen 81 5.2.4. Tunteiden säätely 82 5.2.5. Ajan kuluttaminen 82 5.3. OSALLISTUJIEN ANTAMA PALAUTE TULOKSISTA 83 6. POHDINTA 84 6.1. KOKEMUKSET EPÄTYYPILLISESTÄ SYÖMISHÄIRIÖSTÄ ARKIELÄMÄN KONTEKSTISSA 85 6.2. SYÖMISHÄIRIÖN FUNKTIOT 89 6.3. TUTKIMUKSEN ONNISTUMISEN ARVIOINTIA 92 6.4. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TUTKIMUKSEN TULOKSISTA 96 LÄHDELUETTELO: 99 LIITTEET 109 LIITE 1: TUTKIMUSKUTSU 109 LIITE 2: HAASTATTELURUNKO 110
Tiivistelmä
Tutkimme kuinka epätyypillisestä syömishäiriöstä kärsivät ihmiset kokevat häiriönsä ja sen liittymisen muuhun elämään. Selvitimme, miten epätyypillisen syömishäiriön kokemus ilmenee dynaamisena prosessina arkielämän kontekstissa ja minkälaisia funktioita epätyypillinen syömishäiriö palvelee. Tutkimukseen osallistui yksitoista 20-44-vuotiasta epätyypillisestä syömishäiriöstä kärsivää naista. Käytimme aineistonkeruumenetelminä haastattelua ja kuukauden ajan kirjoitettavaa vapaamuotoista päiväkirjaa, jotka analysoimme laadullisesti käyttäen fenomenologisen psykologian metodia.
Osallistujien syömishäiriöoireiden kirjosta löytyi kaksi oiretyyppiä: syömisen rajoittaminen ja ahmiminen. Kaikilla osallistujilla oli molempia. Kaikilla osallistujilla oireet ilmenivät syömisen hallinnan, hallinnan menetyksen ja palautuksen prosessina. Syömishäiriö näkyi osallistujien elämän kaikilla osa-alueilla. Se vei paljon energiaa, usein muiden asioiden kustannuksella. Keskeisimmin syömishäiriö näkyi mielialassa ja ihmissuhteisissa. Osallistujilla epätyypillinen syömishäiriö palveli useita funktioita eli psyykkisiä ja sosiaalisia tehtäviä. Keskeisimmiksi nousivat elämän hallinta, tunteiden säätely ja huomion tai hyväksynnän hakeminen. Syömishäiriö palveli osallistujilla myös itsensä rankaisemisen, identiteetin rakentamisen ja ajan kuluttamisen tarkoitusta.
Tulokset tukevat ajatusta siitä, että anoreksia, bulimia ja epätyypillinen syömishäiriö sijoittuvat samalle syömishäiriöiden jatkumolle. Kaikkia syömishäiriöitä yhdistää kognitiivis-emotionaalisten piirteiden samanlaisuus, esiintyminen yhdessä muiden psyykkisten häiriöiden kanssa, itsetunto-ongelmien keskeisyys ja arkielämän kapeutuminen. Myös funktiot, joita häiriöt palvelevat, ovat samantyyppisiä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että epätyypillinen syömishäiriö aiheuttaa kärsimystä, kapeuttaa yksilön elämänpiiriä ja on yhteydessä vakavampiin syömishäiriöihin. Tämän vuoksi aihepiiriä tulisi tutkia lisää ja yleistä tietoisuutta myös tästä syömishäiriöstä ja sen yleisyydestä tulisi kasvattaa. Myös epätyypillisen syömishäiriön hoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta pitkittyminen ja mahdollinen muuttuminen tyypilliseksi muodoksi voitaisiin estää.
Keskeisiä käsitteitä: anoreksia nervosa, bulimia nervosa, epätyypillinen syömishäiriö, fenomenologisen psykologian metodi, holistinen ihmiskäsitys, jatkumomalli, kokemus, merkitys, päiväkirjamenetelmä.
Osallistujien syömishäiriöoireiden kirjosta löytyi kaksi oiretyyppiä: syömisen rajoittaminen ja ahmiminen. Kaikilla osallistujilla oli molempia. Kaikilla osallistujilla oireet ilmenivät syömisen hallinnan, hallinnan menetyksen ja palautuksen prosessina. Syömishäiriö näkyi osallistujien elämän kaikilla osa-alueilla. Se vei paljon energiaa, usein muiden asioiden kustannuksella. Keskeisimmin syömishäiriö näkyi mielialassa ja ihmissuhteisissa. Osallistujilla epätyypillinen syömishäiriö palveli useita funktioita eli psyykkisiä ja sosiaalisia tehtäviä. Keskeisimmiksi nousivat elämän hallinta, tunteiden säätely ja huomion tai hyväksynnän hakeminen. Syömishäiriö palveli osallistujilla myös itsensä rankaisemisen, identiteetin rakentamisen ja ajan kuluttamisen tarkoitusta.
Tulokset tukevat ajatusta siitä, että anoreksia, bulimia ja epätyypillinen syömishäiriö sijoittuvat samalle syömishäiriöiden jatkumolle. Kaikkia syömishäiriöitä yhdistää kognitiivis-emotionaalisten piirteiden samanlaisuus, esiintyminen yhdessä muiden psyykkisten häiriöiden kanssa, itsetunto-ongelmien keskeisyys ja arkielämän kapeutuminen. Myös funktiot, joita häiriöt palvelevat, ovat samantyyppisiä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että epätyypillinen syömishäiriö aiheuttaa kärsimystä, kapeuttaa yksilön elämänpiiriä ja on yhteydessä vakavampiin syömishäiriöihin. Tämän vuoksi aihepiiriä tulisi tutkia lisää ja yleistä tietoisuutta myös tästä syömishäiriöstä ja sen yleisyydestä tulisi kasvattaa. Myös epätyypillisen syömishäiriön hoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta pitkittyminen ja mahdollinen muuttuminen tyypilliseksi muodoksi voitaisiin estää.
Keskeisiä käsitteitä: anoreksia nervosa, bulimia nervosa, epätyypillinen syömishäiriö, fenomenologisen psykologian metodi, holistinen ihmiskäsitys, jatkumomalli, kokemus, merkitys, päiväkirjamenetelmä.