Kotihoitoasiakkaan lääkehoito kotihoidon työntekijän näkökulmasta.
PIETIKÄINEN, TIINA-HANNELE (2004)
PIETIKÄINEN, TIINA-HANNELE
2004
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-03-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12784
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12784
Sisällysluettelo
1. TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS 4 2. KIRJALLISUUSKATSAUS 8 2.1 Kotihoidon asiakkaat ja omaiset 9 2.2 Kotihoidon palvelut ja henkilöstö 17 2.3 Lääkehoito 26 2.4 Yhteenveto kirjallisuuskatsauksesta 35 3. TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS JA KÄYTETYT KÄSITTEET 37 4. TUTKIMUSTEHTÄVÄ 38 5. AINEISTO JA MENETELMÄ 39 5.1 Tutkimushenkilöt ja aineiston keruu 39 5.2 Mittari 40 5.3 Aineiston käsittely ja analyysi 41 5.4 Tutkimuksen luotettavuus 43 5.5 Tutkimuksen eettiset kysymykset 46 6. TULOKSET 46 6.1 Kotihoitohenkilöstön taustatiedot 46 6.2 Henkilöstön edellytykset kotihoidon lääkehoitoon 47 6.2.1 Lupa lääkkeiden käsittelyyn ja jakamiseen 47 6.2.2 Lääkehoidon käytännöt kotihoidossa 48 6.2.3 Henkilöstön osallistuminen lääkehoitoon liittyvään koulutukseen 52 6.3 Lääkkeiden käsittely kotihoidossa 53 6.3.1 Lääkemääräyksiin liittyvät tehtävät 53 6.3.2 Lääkkeidenantotavat 54 6.3.3 Lääkkeiden hankinta ja säilyttäminen 56 6.4 Lääkehoitoon liittyvä toiminta kotihoidossa 58 6.4.1.Lääkehoidon suunnittelu 58 6.4.2 Lääkehoidon arviointi 60 6.4.3 Lääkehoidon ohjaus 61 6.4.4 Lääkehoidosta tiedottaminen 63 6.5. Asiakkaan ja omaisen tai läheisen kanssa toimiminen lääkehoidossa 64 7. POHDINTA 68 7.1 Tutkimusmenetelmien pohdinta 68 7.2 Tutkimustulosten pohdinta 70 7.2.1 Henkilöstön edellytykset lääkehoitoon 70 7.2.2 Lääkkeiden käsittely kotihoidossa 72 7.2.3 Lääkehoitoon liittyvä toiminta kotihoidossa 73 7.2.4 Asiakkaan ja omaisen tai läheisen kanssa toimiminen lääkehoidossa 74 7.2.5 Tulosten tarkastelu kuntamuodon, työkokemuksen ja asiakasmäärän mukaan 76 8. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TUTKIMUKSEN MERKITYS 77 9. LÄHTEET 80 Liitteet 87
Tiivistelmä
Asiasanat: kotihoito, lääkehoito, asiakas, omainen
Tarkoituksena oli tutkia lääkehoidon edellytyksiä, lääkkeiden käsittelyä, lääkehoidon toimintaa sekä työntekijöiden yhteistyötä asiakkaan ja hänen omaisensa tai läheisensä kanssa kotihoidossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kotihoitohenkilöstön näkemystä omasta työstään ja työyksikkönsä käytännöistä lääkehoidossa. Tutkimuksella haettiin tietoa kotihoidon lääkehoidon nykyisistä toimintatavoista.
Tutkimusaineisto kerättiin 160:ltä kotihoidon työntekijältä viidessä maaseutukunnassa ja kahdessa kaupungissa puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Työntekijät olivat sairaan- ja terveydenhoitajia, perus- ja lähihoitajia sekä kodinhoitajia ja kotiavustajia. Vastausprosentti oli 80. Tilastomenetelmänä käytettiin suoria jakaumia ja ristiintaulukointia sekä χ2 -testiä. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulokset esitetään taulukkoina ja kuvioina.
Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat vastasivat laajasti lääkehoitoon liittyvistä tehtävistä; muulla henkilöstöllä oli merkittävä osuus avustaa asiakasta lääkehoidossa ja varmistaa lääkehoidon toteutuminen. Lääkkeiden käsittelyn ja jakamisen lupakäytännöt olivat kirjavia ja osittain epäselviäkin. Lääkehoidon virheettömyyttä tai osaamista ei arvioitu säännöllisesti. Lääkehoidon täydennyskoulutus oli satunnaista, ja sitä toivottiin nykyistä enemmän. Lääkemääräyksiin liittyvät tehtävät painottuivat enemmän sairaan- ja terveydenhoitajien työskentelyssä kuin muilla ammattiryhmillä. Kaikki ammattiryhmät käyttivät monipuolisesti erilaisia lääkkeidenantotapoja. Lääkehoidon toiminnassa, johon liittyi itsenäistä päätöksentekoa, oli lääkehoidon suunnittelussa sairaan- ja terveydenhoitajien osuus muita ammattiryhmiä suurempi, mutta lääkehoidon arvioinnissa ammattiryhmien väliset erot olivat pienemmät. Lääkehoidon ohjauksessa korostui ohjaus reseptilääkkeiden käytöstä ja ravitsemuksen vaikutuksista lääkehoitoon. Kuvailuissa yhteistyöstä asiakkaan kanssa oli toisena ääripäänä omatoimisuutta tukeva ja yhteistyötä korostava, kumppanuutta lähentyvä toiminta ja toisena ääripäänä sopimuksiin pohjautuva ja tehtäviä painottava toiminta. Työntekijöiden yhteistyö omaisten tai läheisten kanssa lääkehoidossa oli vähäistä. Työyhteisöissä asiakkaita tai omaisia ei juurikaan rohkaistu osallistumaan lääkehoitoon.
Kotihoidossa sairaan- ja terveydenhoitajilla on koulutuksensa pohjalta asiakkaan päivittäisessä lääkehoidossa keskeinen rooli, mutta kaikilla kotihoidon työntekijöillä on mahdollisuus seurata, miten kotihoitoasiakkaan lääkehoito kotona toteutuu ja tukea siten asiakasta ja omaista lääkehoidossa. Tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä kotihoidon lääkehoitoa sekä ammatillista perus- ja täydennyskoulutusta.
Tarkoituksena oli tutkia lääkehoidon edellytyksiä, lääkkeiden käsittelyä, lääkehoidon toimintaa sekä työntekijöiden yhteistyötä asiakkaan ja hänen omaisensa tai läheisensä kanssa kotihoidossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kotihoitohenkilöstön näkemystä omasta työstään ja työyksikkönsä käytännöistä lääkehoidossa. Tutkimuksella haettiin tietoa kotihoidon lääkehoidon nykyisistä toimintatavoista.
Tutkimusaineisto kerättiin 160:ltä kotihoidon työntekijältä viidessä maaseutukunnassa ja kahdessa kaupungissa puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Työntekijät olivat sairaan- ja terveydenhoitajia, perus- ja lähihoitajia sekä kodinhoitajia ja kotiavustajia. Vastausprosentti oli 80. Tilastomenetelmänä käytettiin suoria jakaumia ja ristiintaulukointia sekä χ2 -testiä. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulokset esitetään taulukkoina ja kuvioina.
Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat vastasivat laajasti lääkehoitoon liittyvistä tehtävistä; muulla henkilöstöllä oli merkittävä osuus avustaa asiakasta lääkehoidossa ja varmistaa lääkehoidon toteutuminen. Lääkkeiden käsittelyn ja jakamisen lupakäytännöt olivat kirjavia ja osittain epäselviäkin. Lääkehoidon virheettömyyttä tai osaamista ei arvioitu säännöllisesti. Lääkehoidon täydennyskoulutus oli satunnaista, ja sitä toivottiin nykyistä enemmän. Lääkemääräyksiin liittyvät tehtävät painottuivat enemmän sairaan- ja terveydenhoitajien työskentelyssä kuin muilla ammattiryhmillä. Kaikki ammattiryhmät käyttivät monipuolisesti erilaisia lääkkeidenantotapoja. Lääkehoidon toiminnassa, johon liittyi itsenäistä päätöksentekoa, oli lääkehoidon suunnittelussa sairaan- ja terveydenhoitajien osuus muita ammattiryhmiä suurempi, mutta lääkehoidon arvioinnissa ammattiryhmien väliset erot olivat pienemmät. Lääkehoidon ohjauksessa korostui ohjaus reseptilääkkeiden käytöstä ja ravitsemuksen vaikutuksista lääkehoitoon. Kuvailuissa yhteistyöstä asiakkaan kanssa oli toisena ääripäänä omatoimisuutta tukeva ja yhteistyötä korostava, kumppanuutta lähentyvä toiminta ja toisena ääripäänä sopimuksiin pohjautuva ja tehtäviä painottava toiminta. Työntekijöiden yhteistyö omaisten tai läheisten kanssa lääkehoidossa oli vähäistä. Työyhteisöissä asiakkaita tai omaisia ei juurikaan rohkaistu osallistumaan lääkehoitoon.
Kotihoidossa sairaan- ja terveydenhoitajilla on koulutuksensa pohjalta asiakkaan päivittäisessä lääkehoidossa keskeinen rooli, mutta kaikilla kotihoidon työntekijöillä on mahdollisuus seurata, miten kotihoitoasiakkaan lääkehoito kotona toteutuu ja tukea siten asiakasta ja omaista lääkehoidossa. Tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä kotihoidon lääkehoitoa sekä ammatillista perus- ja täydennyskoulutusta.