Hyväntekijästä häiriköksi. Rikosten ja riitojen vapaaehtoissovittelu Aamulehdessä 1987-2001.
LINDVALL, AIRI (2003)
LINDVALL, AIRI
2003
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11988
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11988
Sisällysluettelo
1. Johdanto…………………………………………..…..1 2. Suomalainen rikosten vapaaehtoissovittelu……………..4 2.1 Sovittelijat…………………………………….…..6 2.2 Sovittelun varhaiset teoreetikot…………………….…..7 2.2.1 Nils Christie ja kaksinkertaiset häviäjät……………..7 2.2.2 Martti Grönfors ja yhdyskuntasovittelu…………..8 2.3 Sosiaalityötä vai vaihtoehto virallisjärjestelmälle?……....9 2.3.1 Keskenään riitelevät diskurssit…….……....10 3. Uutinen maailmaa merkityksellistävä konstruktio…….12 3.1 Kamppailua merkityksistä intressijulkisuudessa………..13 3.2 Uutisen merkityksellistämiskeinot…….….…..14 3.2.1 Valinta………………………………..…14 3.2.1.1 Uutiskriteereihin perustuva valinta…….....15 3.2.1.2 Lähteiden valinta…………..……...15 3.2.2 Tulkintakehys………………………..…..17 3.2.3 Kerronta………………………………….…...18 3.2.3.1 Autentisaatio…………………………...18 3.3 Sovittelu uutisena………………………….….18 4. Tutkimusaineisto ………………………………….22 4.1 Puheenvuorojen käyttäjät……………..……23 4.2 Julkisuustilan raivauksesta kritiikin aikaan……….….24 4.2.1 Julkisuustilan raivauksen aika……………...26 4.2.1.1 Oikeudenkäynnin vaihtoehto nuorelle……...26 4.2.1.2 Nuoren kasvattaja……………………....28 4.2.1.3 Nuorten rikosten ennaltaehkäisijä…………...30 4.2.1.4 Nuorten pelastaja……….…....32 4.2.1.5 Sosiaalitoimen lastensuojelutyötä………...34 4.2.1.6 Rikos ja sovinto………………..….34 4.2.1.7 Rajat tulevat vastaan…………………...36 4.2.1.8 Laajalti kannatusta saava ”hyvä”……….…..38 4.2.1.9 Yhteenvetoa…………………………....42 4.2.2 Sisällön laajenemisen aika…………….…...44 4.2.2.1 Syyttäjien merkitys korostuu……………..44 4.2.2.2 Vahingonkorvausoperaatio………….…45 4.2.2.3 Sovittelija kohtaamisissa auttaja…….47 4.2.2.4 Sovittelu ei ole päänsilitystä………...49 4.2.2.5 Sovittelu säästää rahaa………………....52 4.2.2.6 ”Paras vaihtoehto ensikertalaiselle”……..…..54 4.2.2.7 Parisuhdeväkivaltaa ja aikuisten pahoinpitelyjä…....56 4.2.2.8 Yhteenvetoa………………………....59 4.2.3 Kritiikin ja ristiriitojen aika……….…..60 4.2.3.1 Oikeudenkäynnin vaihtoehto vai ei?…….…..60 4.2.3.2 Uhka yleisen edun toteutumiselle……………...63 4.2.3.3 Vakavien rikosten sovittelu huolestuttaa………...65 4.2.3.4 Virallistamispyrkimykset kaipaavat sovittelemista…...67 4.2.3.5 Kohti lainsäädäntöä…………..…...70 4.2.3.6 Yhteenvetoa………………………....72 5. Hyväntekijästä häiriköksi.....………..…73 6. Lopuksi …………………....….....78 Lähteet LIITTEET
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkin rikosten ja riitojen vapaaehtoissovittelua koskevan puheen julkista vastaanottoa Aamulehdessä. Toimituksen ulkopuolelta eri lähteistä tuleva puhe tuotetaan uutisen tai muun lehtijutun muotoon prosessissa, jonka kulkua säätelevät toimittajien työtä ohjaavat ammatilliset normit sekä lehtitaloa yrityksenä ohjaavat käytänteet. Tutkimuskohteena on Aamulehdessä vuosina 1987-2001 julkaistut sovittelua käsittelevät jutut, joista etsin sovitteluaiheiset puheenvuorot, niiden käyttäjät sekä puheenvuoroista lehtijutun tuottamisprosessin seurauksena sovittelulle rakentuvia merkityksiä.
Puheen journalistisen vastaanoton erittelen kolmen välitystavan eli suoran tai epäsuoran esityksen, esitystä epämääräistävien transformaatioiden ja radikaalien transformaatioiden avulla. Tämän erittelyn avulla selvitän myös puheenvuorojen käyttäjät. Lehtijutun tuotantoprosessia ja siinä syntyvää sovittelupuheen merkityksellistämistä tarkastelen kolmen median merkitysten rakentamiseen käyttämän tekniikan avulla. Ne ovat lähteiden ja uutiskriteereihin perustuva valinta, tulkintakehyksen rakentaminen ja kerrontatavat.
Tutkimusaineistoni käsittää 47:stä jutusta erottelemani 81 sovitteluaiheista puheenvuoroa. Puheenvuorojen käyttäjiä näissä jutuissa on 78. Semanttisen makrostruktuurin avulla löysin aineistosta kolme puheenvuorojen sisältöjen perusteella erottuvaa kokonaisuutta. Ensimmäinen vaihe ajoittuu 1980-luvun lopulle, toinen kattaa lähes koko 1990-luvun ja kolmas sijoittuu vuosituhannen vaihteen molemmille puolille.
Sovittelusta rakentuvia merkityksiä etsin toisaalta aineistolähtöisesti ja toisaalta käyttäen apunani vaihtoehto virallisjärjestelmälle ja sosiaalityödiskurssia. Omassa aineistossani ensinmainittu supistui ensimmäisessä vaiheessa merkitsemään sovittelua oikeudenkäynnin vaihtoehtona ja jälkimmäinen laajeni kattamaan sovittelun myös kasvatuksellisena toimintana. Kolmannen vaiheen aikana mainitut merkitykset sulautuvat yhteen seuraamus diskurssiksi, jossa sovittelu saa merkityksen nuorille sopivasta lievästä rangaistuksesta. Tämän rinnalla sovittelun merkitys keinona sopia rikoksista aiheutuneita aineellisia vahinkoja korostuu 2000-luvulle tultaessa.
Puheen journalistisen vastaanoton erittelen kolmen välitystavan eli suoran tai epäsuoran esityksen, esitystä epämääräistävien transformaatioiden ja radikaalien transformaatioiden avulla. Tämän erittelyn avulla selvitän myös puheenvuorojen käyttäjät. Lehtijutun tuotantoprosessia ja siinä syntyvää sovittelupuheen merkityksellistämistä tarkastelen kolmen median merkitysten rakentamiseen käyttämän tekniikan avulla. Ne ovat lähteiden ja uutiskriteereihin perustuva valinta, tulkintakehyksen rakentaminen ja kerrontatavat.
Tutkimusaineistoni käsittää 47:stä jutusta erottelemani 81 sovitteluaiheista puheenvuoroa. Puheenvuorojen käyttäjiä näissä jutuissa on 78. Semanttisen makrostruktuurin avulla löysin aineistosta kolme puheenvuorojen sisältöjen perusteella erottuvaa kokonaisuutta. Ensimmäinen vaihe ajoittuu 1980-luvun lopulle, toinen kattaa lähes koko 1990-luvun ja kolmas sijoittuu vuosituhannen vaihteen molemmille puolille.
Sovittelusta rakentuvia merkityksiä etsin toisaalta aineistolähtöisesti ja toisaalta käyttäen apunani vaihtoehto virallisjärjestelmälle ja sosiaalityödiskurssia. Omassa aineistossani ensinmainittu supistui ensimmäisessä vaiheessa merkitsemään sovittelua oikeudenkäynnin vaihtoehtona ja jälkimmäinen laajeni kattamaan sovittelun myös kasvatuksellisena toimintana. Kolmannen vaiheen aikana mainitut merkitykset sulautuvat yhteen seuraamus diskurssiksi, jossa sovittelu saa merkityksen nuorille sopivasta lievästä rangaistuksesta. Tämän rinnalla sovittelun merkitys keinona sopia rikoksista aiheutuneita aineellisia vahinkoja korostuu 2000-luvulle tultaessa.