Vihreä radikaalisuus ja muutosstrategiat. Tutkielma suomalaisen vihreän liikkeen ympäristöradikaaliuden muutoksista sisäisessä keskustelussa.
HALME, ANNA-MAIJA (2003)
HALME, ANNA-MAIJA
2003
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11480
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11480
Sisällysluettelo
Sisällys 1. Johdanto 4 1.2. Aineisto 8 2. Käsitteistö, merkittävimmät teoriat ja aiemmat tutkimukset 9 2.1. Käsitteet yhteiskunnallinen muutos ja radikaali muutosliike 9 2.2. Michels ja organisaation kehitys 11 2.3. Resurssimobilisaatioteoria ja protestisyklit 14 2.4. Aiemmat tutkimukset suomalaisesta vihreästä liikkeestä 16 3. Liikkeen historia 17 3.1. Ympäristö- ja vaihtoehtoliikehdintä vihreiden syntyvaiheessa 17 3.2. Vihreän liikkeen syntyprosessi 19 3.2.1. Liikkeen muotoutuminen 19 3.2.2. Vaaleihin osallistuminen 21 3.3. Poliittinen vaihtoehtoisuus 22 3.3.1. Muodollisen organisoitumisen välttäminen 22 3.3.2 Ohjelmat ja päätöksenteko 23 3.4. Muodollinen organisoituminen 26 3.4.1. Vaalien vaikutus 26 3.4.2. Järjestäytymiskeskustelu 26 3.4.3. Hajaannus ja kaksi vihreää puoluetta 27 3.4.4. Luopuminen valtaa hajauttavista säännöistä 29 3.5. Ensimmäinen yleisohjelma ja vuoden 1991 menestysvaalit 31 3.6. Vihreät hallituksessa 33 3.7. Miksi organisatoriset uudistuspyrkimykset kariutuivat? 34 4. Sisällön erittely 36 4.1. Tutkimusmenetelmän esittely 36 4.1.1. Sisällön erittely menetelmänä 37 4.1.2. Radikaalius sisällön erittelyssä 38 4.1.3. Tutkimuksen reliabiliteetti ja validiteetti 39 4.1.4. Otos 41 4.1.5. Luokittelujärjestelmä 41 4.1.6. Luokittelukriteerit 43 4.1.7. Menetelmän ongelmakohtia 45 4.2. Kvantitatiivisen tutkimuksen tuloksia 45 4.2.1. Vihreiden muutospyrkimysten radikaalius eri aikoina 45 4.2.2. Kulttuurinen muutos 46 4.2.3. Toiminnan radikaalisuus 47 4.2.4. Syyllisen nimeäminen 48 Taulukko 1 49 4.2.5. Ympäristöteema ja ongelman asettelu 50 4.2.6. Teemojen muuttuminen 50 Taulukko 2 51 4.2.7. Erot uutisaineistossa ja kantaaottavissa kirjoituksissa 52 4.2.8. Miksi liikkeen kehitys taittui vihreiden mentyä hallitukseen? 53 5. Vihreät muutosstrategiat 54 5.1. Muutosstrategiat 54 5.2. Liikkeen strategia 56 5.2.1. Huomion kiinnittämisen strategia 56 5.2.2. Eettisen ja kulttuurisen muutoksen sekä poliittisen painostamisen strategia 59 5.3. Elämäntapakokeilujen strategia 63 5.4. Soluttautumisen ja lobbaamisen strategiat 65 5.5. Parlamentaarinen valta-asemien valtaamisen strategia 66 5.5.1. Parlamentarismin suuret näkymät 66 5.5.2. Parlamentaarinen strategia legitimoi äänten maksimoinnin 68 5.4. Milloin vihreästä liikkeestä tuli puolue? 68 5.5. Liikkeen strategian ajallinen rajallisuus 70 5.6. Jatkuvan sisäisen muutoksen tarve 72 5.7. Liikestrategioiden heikkouksia 73 5.8. Parlamentaarisen strategian ongelmia 74 5.8.1. Voidaanko parlamentaarisella strategialla toteuttaa käänteentekevä muutos? 74 5.8.2. Edustuksellinen politiikka saa liikaa huomiota ja passivoi ihmisiä 78 5.8.3. Kilpailu äänistä jakaa ihmisiä 80 5.8.4. Parlamentaarinen strategia velvoittaa julkisuuskuvan muokkaukseen 82 5.9. Onko parlamentaarinen ja liikestrategia yhdistettävissä? 83 6. Järjestelmänvastaisuus ja aatteen integroituminen järjestelmään 84 6.1. Toteutunut muutoshalukkuus 84 6.2. Mistä nopea muutos järjestelmävastaisuudessa johtui? 85 6.3. Kokonaisjärjestelmään kohdistuva muutosvaatimus 86 6.4. Demokratian kahdet kasvot 88 6.5. Liikkeen merkitys kokonaisjärjestelmässä 91 7. Lopuksi 92 Lähteet 94 Liitteet Liite 1 Sisällön erittelyn luokittelujärjestelmä. Liite 2 Yhteiskunnallinen taso ‘liike-’, ‘puolue-’ ja ‘hallituspuoluekausina’. Liite 3 Ongelman alueellinen kohdistuminen. Liite 4 jako kantaaottaviin kirjoituksiin sekä uutis- ja artikkeliaineistoon. Liite 5 Suomea koskevat, eri yhteiskunnallisille tasoille tematisoidut ongelmat jaettuna kantaaottavaan aineistoon ja uutisaineistoon. Liite 6 Ongelman tyyppi eri yhteiskunnallisille tasoille luokiteltuna. Liite 7 Ongelman tyyppi eri yhteiskunnallisille tasoille luokiteltuna ‘liikekaudella, ‘puoluekaudella’ ja ‘hallituspuoluekaudella’.
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee suomalaisen vihreän liikkeen radikaaliutta ja muutosstrategioita 1980-luvun alusta vuoteen 2000. Analyysimenetelmänä on käytetty sekä sisällön erittelyä että vapaata tekstianalyysiä. Kvantitatiivisen sisällön erittelyn menetelmällä tutkielmassa analysoidaan minkälaisia ympäristöongelmia vihreät ovat käsitelleet lehdessään Vihreässä langassa kunakin aikana ja minkälaisien tahojen ratkaistavissa oleviksi kysymyksiksi he ovat ongelmat tematisoineet sekä kuinka radikaaleja ratkaisukeinoja he ovat ongelmiin etsineet.
Tutkimuksessa selvisi, että ympäristöongelmat ymmärrettiin useimmiten eduskunnassa ja valtuustoissa ratkaistavissa oleviksi kysymyksiksi jo ennen puolueeksi rekisteröitymistä. Radikaaleja ratkaisuja vihreät ehdottivat harvoin. Yleisluontoisesti ympäristöä käsittelevien ja kulttuurisiksi tematisoitujen ongelmien määrä väheni ajan mittaan, mikä ilmentää liikkeelle ominaisen kulttuurikritiikin vähenemistä liikkeen institutionalisoitua.
Lisäksi tutkielmassa analysoidaan Suomi-lehdessä ja Vihreässä langassa käytyjä liikkeen omaa toimintaa koskevia keskusteluja. Tässä osiossa eritellään erilaisia vihreiden käyttämiä muutosstrategioita sekä tutkitaan niiden tehokkuutta yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta. 1980-luvun alkupuolella lehdissä korostettiin liikestrategian hyviä puolia. Liikestragialla saavutettava yhteiskunnallisen ilmapiiriin ja kulttuuriin vaikuttamisen hyöty jäi kuitenkin keskustelussa ajan mittaan parlamentaarisella strategialla saavutettavien konkreettisien tuloksien varjoon. Kehitys ei ollut yhtenäistä. Vihreässä langassa oli hyvin institutionalisoituneesti suuntautuvia kirjoituksia jo 1980-luvun alkuvuosina sekä anarkistissävytteisiä kirjoituksia vielä 1990-luvulla.
Vihreän liikkeen vaiheiden analyysissä on käytetty apuna erityisesti Sidney Tarrow’n ja Robert Michelsin liike- ja puoluetutkimuksia. Ne myös esitellään pääpiirteissään. Tutkielmassa esitellään vihreän liikkeen ja puolueen historialliset vaiheet suppeasti. Lopuksi tarkastellaan yhteiskunnallinen liikkeen uusintavaa ja elävöittävää merkitystä demokraattisessa järjestelmässä.
Tutkimuksessa selvisi, että ympäristöongelmat ymmärrettiin useimmiten eduskunnassa ja valtuustoissa ratkaistavissa oleviksi kysymyksiksi jo ennen puolueeksi rekisteröitymistä. Radikaaleja ratkaisuja vihreät ehdottivat harvoin. Yleisluontoisesti ympäristöä käsittelevien ja kulttuurisiksi tematisoitujen ongelmien määrä väheni ajan mittaan, mikä ilmentää liikkeelle ominaisen kulttuurikritiikin vähenemistä liikkeen institutionalisoitua.
Lisäksi tutkielmassa analysoidaan Suomi-lehdessä ja Vihreässä langassa käytyjä liikkeen omaa toimintaa koskevia keskusteluja. Tässä osiossa eritellään erilaisia vihreiden käyttämiä muutosstrategioita sekä tutkitaan niiden tehokkuutta yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta. 1980-luvun alkupuolella lehdissä korostettiin liikestrategian hyviä puolia. Liikestragialla saavutettava yhteiskunnallisen ilmapiiriin ja kulttuuriin vaikuttamisen hyöty jäi kuitenkin keskustelussa ajan mittaan parlamentaarisella strategialla saavutettavien konkreettisien tuloksien varjoon. Kehitys ei ollut yhtenäistä. Vihreässä langassa oli hyvin institutionalisoituneesti suuntautuvia kirjoituksia jo 1980-luvun alkuvuosina sekä anarkistissävytteisiä kirjoituksia vielä 1990-luvulla.
Vihreän liikkeen vaiheiden analyysissä on käytetty apuna erityisesti Sidney Tarrow’n ja Robert Michelsin liike- ja puoluetutkimuksia. Ne myös esitellään pääpiirteissään. Tutkielmassa esitellään vihreän liikkeen ja puolueen historialliset vaiheet suppeasti. Lopuksi tarkastellaan yhteiskunnallinen liikkeen uusintavaa ja elävöittävää merkitystä demokraattisessa järjestelmässä.