Vastuussa selviämisestään? Sosiaalipedagoginen tutkimus nuorten mielikuvista koulun sosiaalityön toiminnasta.
SIHVONEN, ELINA (2002)
SIHVONEN, ELINA
2002
Sosiaalityö, sosiaalipedagogiikan linja - Social Work, Social Pedagogics
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10971
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10971
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 4 2.1 Käsitys ihmisestä ja yhteiskunnasta 4 2.1.1 Ihmisen yksilöllisyys ja sosiaalisuus, persoonallisuus ja yhteisöllisyys 5 2.1.2 Ihmisen yhteiskunnallisuus 10 2.1.3 Nyky-yhteiskunta kasvavan ihmisen elinympäristönä 13 2.2 Kasvu yhteiskunnan jäsenyyteen 17 2.2.1 Sosialisaatio yksilön saattamisena yhteiskuntaan 18 2.2.2 Yhteiskunnan muuttaminen sosialisaation tavoitteena 22 2.2.3 Maailmankuvan muodostaminen sosialisaatiotehtävänä 26 2.3 Koulu yhteiskunnallisena kasvuympäristönä 29 2.3.1 Näkemyksiä koulun tehtävistä yhteiskunnassa 29 2.3.2 Koulu yhteiskunnan muutoksessa 33 2.3.3 Koulu kansalaisuuteen tukemisen ympäristönä 35 3. TUTKIMUSTEHTÄVÄ 38 3.1 Aikaisempia tutkimuksia ja tutkimuksen rajanvetoja 38 3.1.1 Koulun sosiaalityö 38 3.1.2 Käsityksiä sosiaalityöstä 40 3.1.3 Miten oppilaat kokevat koulun 41 3.1.4 Maailmankuvien tutkiminen 42 3.2 Koulun sosiaalityö tutkimuksen ammatillisena alueena 44 3.2.1 Koulun sosiaalityö oppilashuoltotyönä 44 3.2.2 Koulujen uusi haaste: oppilaiden masennus 48 3.2.3 Masennuksen kohtaaminen oppilashuollossa 50 3.3 Tutkimusongelma 52 4. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 53 4.1 Tutkimuksen metodologiasta ja metodista 53 4.1.1 Eläytymismenetelmä 54 4.1.2 Eläytymismenetelmä tässä tutkimuksessa 56 4.2 Aineiston keruu 58 4.2.1 Kehyskertomuksen muotoilu 59 4.2.2 Aineiston keruun toteuttaminen 60 4.3 Aineiston analyysi 63 4.3.1 Kehyskertomusversiot 64 4.3.2 Tarinoiden kuvailua 67 4.3.3 Tarinoiden tulkintaa 76 5. KOKOAVAA TARKASTELUA 87 5.1 Tarinoissa heijastuva maailma 87 5.1.1 Koulu maailmankuvan taustatekijänä 89 5.1.2 Koulun sosiaalityö kirjoittajien maailmankuvissa 92 5.1.3 Sosiaalipedagogisia mahdollisuuksia 96 5.2 Tutkimuksen merkityksestä 99 5.2.1 Tutkimuksen yhteiskunnallinen merkitys 99 5.2.2 Tutkimuksen luotettavuus 102 5.2.3 Jatkotutkimusajatuksia 103 5.3 Lopuksi 105 LÄHTEET 106
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan peruskoulun oppilaiden mielikuvia selviämismahdollisuuksista elämäntilanteessa, jossa erilaiset ongelmat ovat kasautuneet ja aiheuttaneet masennusta. Tavoitteena on selvittää, kokevatko nuoret koulun ja erityisesti koulun sosiaalityön tarjoavan tukea tilanteesta selviämisessä ja kuinka paljon selviäminen on nuoren itsensä vastuulla.
Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on personalistinen sosiaalipedagoginen käsitys ihmisestä, yhteiskunnasta ja ihmisen kasvusta yhteiskunnan jäseneksi. Tästä lähtökohdasta rakennetaan sellaista näkemystä sosialisaatiosta, jossa kasvava ihminen ymmärretään vapaana tekemään valintoja elämässään sekä aktiivisena ja luovana toimijana ympäristössään. Sosialisaatioprosessissaan ihminen muodostaa maailmankuvaansa, joka ohjaa hänen suhtautumistaan ympäröivään todellisuuteen, yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. Erityisesti tarkastellaan koulua sosialisaatioympäristönä ja koulun mahdollisuuksia tukea oppilaita kasvamaan aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi, jotka ovat valmiita kantamaan vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista.
Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty eläytymismenetelmällä yhdessä peruskoulussa. Aineisto koostuu yhdeksäsluokkalaisten kirjoittamista 38 tarinasta, joissa kerrotaan erään kuvitteellisen oppilaan mahdollisuuksista selvitä masennuksestaan. Tarinoiden johdantona olevassa kehyskertomuksessa kirjoittajille kerrotaan, mistä oppilaan masennus saattaa johtua ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä. Eläytymismenetelmätarinat kuvaavat nuorten elämän monimutkaisuutta, sen vaikeutta mutta myös kauneutta. Tarinat ovat hyvin monipuolisia eivätkä anna tutkijalle helppoja vastauksia. Aineiston analyysissa on pääasiallisena menetelmänä käytetty teemoittelua, ja tulkintaa on pyritty tekemään aineistolähtöisesti, tosin tutkimuksen teoreettisten lähtökohtien antamalla ymmärryksellä.
Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään nuorten kirjoittamien tarinoiden maailmaa ja tekemään tulkintoja nuorten käsityksistä yhteiskunnasta ja ihmisestä. Tarinat kuvastavat maailmaa, jossa selviäminen ei ole helppoa: sosiaalista tukea ei aina ole tarjolla, eikä sitä apua, mitä aikuiset ajattelevat tarjoavansa, välttämättä koeta tukemiseksi vaan kontrolloinniksi. Nuorten mielikuvat koulusta kasvuympäristönä ovat varsin lannistavia: koulu pyrkii muokkaamaan ja rajoittamaan nuorten elämää kasvua ja selviytymistä tukevia ihmisiä siellä on vähän.
Nuorten mielikuvat koulun sosiaalityön toiminnasta eivät ole syntyneet tyhjästä. Vaikka ne eivät kertoisikaan koko totuutta, osoittavat ne silti sen, että nuoret kaipaavat aikuisen tukea mutta eivät koe sitä koulusta saavansa. Koulun oppilashuollon kehittämisessä on kiinnitettävä huomiota siihen, millaista kuvaa työ itsestään luo. Osa työstä on turhaa, jos nuoret eivät luota sen tarjoamiin tuen mahdollisuuksiin. Koulun sosiaalityötä on mahdollista kehittää sellaiseksi, että se paitsi auttaa selviämisessä myös tukee oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä. Silloin koulu voi kasvattaa vastuuntuntoisia kansalaisia.
Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on personalistinen sosiaalipedagoginen käsitys ihmisestä, yhteiskunnasta ja ihmisen kasvusta yhteiskunnan jäseneksi. Tästä lähtökohdasta rakennetaan sellaista näkemystä sosialisaatiosta, jossa kasvava ihminen ymmärretään vapaana tekemään valintoja elämässään sekä aktiivisena ja luovana toimijana ympäristössään. Sosialisaatioprosessissaan ihminen muodostaa maailmankuvaansa, joka ohjaa hänen suhtautumistaan ympäröivään todellisuuteen, yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. Erityisesti tarkastellaan koulua sosialisaatioympäristönä ja koulun mahdollisuuksia tukea oppilaita kasvamaan aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi, jotka ovat valmiita kantamaan vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista.
Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty eläytymismenetelmällä yhdessä peruskoulussa. Aineisto koostuu yhdeksäsluokkalaisten kirjoittamista 38 tarinasta, joissa kerrotaan erään kuvitteellisen oppilaan mahdollisuuksista selvitä masennuksestaan. Tarinoiden johdantona olevassa kehyskertomuksessa kirjoittajille kerrotaan, mistä oppilaan masennus saattaa johtua ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä. Eläytymismenetelmätarinat kuvaavat nuorten elämän monimutkaisuutta, sen vaikeutta mutta myös kauneutta. Tarinat ovat hyvin monipuolisia eivätkä anna tutkijalle helppoja vastauksia. Aineiston analyysissa on pääasiallisena menetelmänä käytetty teemoittelua, ja tulkintaa on pyritty tekemään aineistolähtöisesti, tosin tutkimuksen teoreettisten lähtökohtien antamalla ymmärryksellä.
Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään nuorten kirjoittamien tarinoiden maailmaa ja tekemään tulkintoja nuorten käsityksistä yhteiskunnasta ja ihmisestä. Tarinat kuvastavat maailmaa, jossa selviäminen ei ole helppoa: sosiaalista tukea ei aina ole tarjolla, eikä sitä apua, mitä aikuiset ajattelevat tarjoavansa, välttämättä koeta tukemiseksi vaan kontrolloinniksi. Nuorten mielikuvat koulusta kasvuympäristönä ovat varsin lannistavia: koulu pyrkii muokkaamaan ja rajoittamaan nuorten elämää kasvua ja selviytymistä tukevia ihmisiä siellä on vähän.
Nuorten mielikuvat koulun sosiaalityön toiminnasta eivät ole syntyneet tyhjästä. Vaikka ne eivät kertoisikaan koko totuutta, osoittavat ne silti sen, että nuoret kaipaavat aikuisen tukea mutta eivät koe sitä koulusta saavansa. Koulun oppilashuollon kehittämisessä on kiinnitettävä huomiota siihen, millaista kuvaa työ itsestään luo. Osa työstä on turhaa, jos nuoret eivät luota sen tarjoamiin tuen mahdollisuuksiin. Koulun sosiaalityötä on mahdollista kehittää sellaiseksi, että se paitsi auttaa selviämisessä myös tukee oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä. Silloin koulu voi kasvattaa vastuuntuntoisia kansalaisia.