Koulupoikien läheissuhteissa rakentuva maskuliinisuus : Laadullinen tutkimus helsinkiläisten 13–14-vuotiaiden poikien haastatteluista
Seppälä, Milla (2023)
Seppälä, Milla
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264621
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264621
Tiivistelmä
Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastelen sitä, millaisia ovat koulupoikien läheissuhteet sekä millaista maskuliinisuutta niissä tuotetaan. Tutkielmani tutkimuskysymyksiä ovat 1) millaisia ovat poikien läheissuhteet, 2) miten pojat kokevat sukupuolen vaikuttavan läheissuhteisiin ja 3) millaisia maskuliinisuuksia pojat tuottavat läheissuhteissaan. Tutkielmani osallistuu keskusteluun maskuliinisuuden muutoksista ja sijoittuu maskuliinisuustutkimuksen kentälle sekä sosiologiseen sukupuolentutkimukseen ja nuoriso- ja perhetutkimuksen rajapinnoille.
Tutkielman teoria pohjaa erilaisiin teorioihin maskuliinisuudesta sekä aikaisempaan poikatutkimukseen. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että poikien läheissuhteissa on haasteita, joihin perinteiset maskuliinisuuskäsitykset vaikuttavat. Poikien on läheisissä suhteissaan vaikeampaa jakaa intiimejä tunteitaan tai huoliaan muille, sillä sitä ei pidetä pojille tyypillisenä.
Tutkielman aineistona on käytetty valmista aineistoa, joka koostuu 28 helsinkiläisen nuoren haastattelusta. Haastatteluissa tarkastellaan nuorten arkea, koulunkäyntiä sekä läheissuhteita ja heidän näkemyksistään muun muassa sukupuolta ja stereotypioita kohtaan. Tutkielmaa varten rajasin aineiston sukupuolen, iän ja kansallisuuden mukaan, jonka jälkeen tutkielman aineistona on 13–14-vuotiaiden poikien 11 yksilöhaastattelua. Analysoin aineiston käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla jaottelin tutkimuskysymyksiin vastaavia haastattelukatkelmia omiksi teemoikseen. Teemojen perusteella muodostin kuvauksia, jotka ilmentävät haastatteluissa usein toistuvia ilmiöitä tai malleja.
Analyysin keskeisenä tuloksena on poikien ristiriitainen maskuliinisuuskerronta. Pojat tyypillisesti ovat eri mieltä heille esitettyjen sukupuolistereotypioiden kanssa, jotka osaltaan kertovat maskuliinisuuden muutoksesta. Heidän puheissaan kuitenkin esiintyy monia arjen käytänteitä, jotka uusintavat perinteistä maskuliinisuutta. Läheissuhteitaan pojat kuvailevat ikäpolveensa nähden tyypilliseen tapaan. Perheeseen on hyvät välit, mutta nuorena ystävyyssuhteet koetaan tärkeämmäksi ja ystävien kanssa vietetään enemmän aikaa, kuin kotona.
Tutkielmani osoittaa, että suurin osa pojista vastustaa monia perinteisen maskuliinisuuden piirteitä ja ominaisuuksia, mutta samalla osa pojista uusintaa niitä teoillaan arjen sosiaalisissa tilanteissa. Perinteisen maskuliinisuuden vastustus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että nuorten poikien läheissuhteissa rakentuva maskuliinisuus on jonkinlaisessa murroksessa ja saa myös uudenlaisia piirteitä, kuten tunteiden näyttäminen ja herkkyyden osoittaminen.
Tutkielman teoria pohjaa erilaisiin teorioihin maskuliinisuudesta sekä aikaisempaan poikatutkimukseen. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että poikien läheissuhteissa on haasteita, joihin perinteiset maskuliinisuuskäsitykset vaikuttavat. Poikien on läheisissä suhteissaan vaikeampaa jakaa intiimejä tunteitaan tai huoliaan muille, sillä sitä ei pidetä pojille tyypillisenä.
Tutkielman aineistona on käytetty valmista aineistoa, joka koostuu 28 helsinkiläisen nuoren haastattelusta. Haastatteluissa tarkastellaan nuorten arkea, koulunkäyntiä sekä läheissuhteita ja heidän näkemyksistään muun muassa sukupuolta ja stereotypioita kohtaan. Tutkielmaa varten rajasin aineiston sukupuolen, iän ja kansallisuuden mukaan, jonka jälkeen tutkielman aineistona on 13–14-vuotiaiden poikien 11 yksilöhaastattelua. Analysoin aineiston käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla jaottelin tutkimuskysymyksiin vastaavia haastattelukatkelmia omiksi teemoikseen. Teemojen perusteella muodostin kuvauksia, jotka ilmentävät haastatteluissa usein toistuvia ilmiöitä tai malleja.
Analyysin keskeisenä tuloksena on poikien ristiriitainen maskuliinisuuskerronta. Pojat tyypillisesti ovat eri mieltä heille esitettyjen sukupuolistereotypioiden kanssa, jotka osaltaan kertovat maskuliinisuuden muutoksesta. Heidän puheissaan kuitenkin esiintyy monia arjen käytänteitä, jotka uusintavat perinteistä maskuliinisuutta. Läheissuhteitaan pojat kuvailevat ikäpolveensa nähden tyypilliseen tapaan. Perheeseen on hyvät välit, mutta nuorena ystävyyssuhteet koetaan tärkeämmäksi ja ystävien kanssa vietetään enemmän aikaa, kuin kotona.
Tutkielmani osoittaa, että suurin osa pojista vastustaa monia perinteisen maskuliinisuuden piirteitä ja ominaisuuksia, mutta samalla osa pojista uusintaa niitä teoillaan arjen sosiaalisissa tilanteissa. Perinteisen maskuliinisuuden vastustus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että nuorten poikien läheissuhteissa rakentuva maskuliinisuus on jonkinlaisessa murroksessa ja saa myös uudenlaisia piirteitä, kuten tunteiden näyttäminen ja herkkyyden osoittaminen.