Digiaikaan syntyneet työssä – haasteita ja mahdollisuuksia
Me haluamme elämältä muutakin, kuin rahaa ja työn kautta saavutettua menestystä, arvostamme elämää tuottavuuden ulkopuolella. Meidät on arvioitu laiskoiksi työntekijöiksi, jotka odottelevat taivaalta tippuvia palkintoja. Meidät tullaan tässä maailmassa palkkaamaan työhön, josta palkkiona jätämme jälkeemme tuleville sukupolville mahdollisuuden nähdä elämä muutenkin kuin tuottavuuden ikeessä.
Työelämään on astunut sukupolvi, jonka sanotaan poikkeavan aikaisemmista sukupolvista eniten tunnetun ihmiskunnan historian aikana. Vuoden 1980 jälkeen syntyneet ovat tulleet ns. digiaikaan ja heistä käytetään myös nimityksiä: Y-sukupolvi, nettisukupolvi, digiajan natiivit l. diginatiivit ja millenniaalit. Heidän kuvataan olevan kiihkeitä, kärsimättömiä, nopeita, kykenemättömiä sietämään epäonnistumisia, omiin kykyihinsä luottavia, yrittäjähenkisiä, tietoteknisesti osaavia, verkostoitumistaitoisia, ympäristötietoisia ja -vastuullisia, vapaa-aikaa arvostavia ja kavereiden kanssa viihtyviä. He ovat yltäkylläisen, urbaanin ja globaalin markkina- ja mediakulttuurin kasvatteja, jotka elävät globaalissa maailmassa. He hakeutuvat elämyksiin ja pakenevat todellisuutta elämällä esimerkiksi second life -elämää virtuaalimaailmassa. Heidän odotuksensa työstä, johtamisesta ja työyhteisön toiminnasta poikkeavat aikaisempien sukupolvien odotuksista.
Diginatiiville on tärkeää saada toimia omalla tavallaan, työskennellä samanhenkisten työkavereiden kanssa ja työn(kin) olisi oltava hauskaa ja jännittävää. Omat kehittymismahdollisuudet ovat tärkeitä. Työelämä ja ura ovat oman minän toteuttamisen jatkeita. Työllä on oltava merkitystä. Elämää ei rakenneta uran varaan – jos työpaikka menee, luotetaan, että joku ottaa aina kiinni. Työnantajaan ei sitouduta, koska työnantajakaan ei sitoudu työntekijään – ja sitoudutaan vain hetkeksi. Työttömyys ei ole häpeä: lopputilin ottaminen voi olla parempi vaihtoehto tylsälle työlle. Työpaikalla on oltava kivaa, mukava esimies ja hyvä ilmapiiri. Raha ei ole motivoiva tekijä, vaan tyydytyksen saaminen omasta osaamisesta motivoi, pitää tuntua hyvältä. Palautteen saaminen sekä esimieheltä että työkavereilta on tärkeää. Vastuullisia sekä haastavia tehtäviä on saatava nopeasti. Työnantajalta edellytetään vastuullista ja eettistä toimintaa.
Diginatiivista tulee olla kiinnostunut kokonaisena ihmisenä, ei pelkkänä työntekijänä. Työyhteisössä on tiedettävä, mistä asioista diginatiivi motivoituu ja millainen on hänelle ihanteellinen työympäristö. Diginatiivi odottaa joustoja työaikoihin ja työn tekemisen tapoihin. Hän kaipaa ja tarvitsee työssään digitaukoja voidakseen hoitaa asioitaan sosiaalisessa mediassa. Hän käyttää työssään sosiaalista mediaa mieluummin kommunikointikanavana kuin puhelinta tai kasvokkain kohtaamista. Hänelle tulee mahdollistaa se, että työ tuottaa lisäarvoa hänen elämäänsä. On osattava kunnioittaa, kuunnella, välittää, innostaa, valmentaa ja tarjota jatkuvasti uusia haasteita. Hänen kanssaan on osattava olla samalla viivalla.
Uuden sukupolven erilaisuus verrattuna aikaisempiin hämmentää työelämässä. Sukupolvien välillä on aina ollut kuilu. Ilman kuilua ei olisi sukupolvia. Ilman sukupolvia maailma ei muuttuisi. Ilman muutosta työelämä ei kehittyisi. Vanhoilla ihmisillä on tapana päivitellä, nuorilla muuttaa maailmaa. Suomen Fujitsun toimitusjohtaja Yrjänä Ahto on todennut: ”Uudestakin sukupolvesta tulee aikanaan kalkkiksia – mutta erilaisia kalkkiksia kuin nykyiset”. Uusi sukupolvi on aina ollut oikeassa.
Kirjoittaja:
Pirkko-Liisa Vesterinen
Dosentti, KT
Management Institute of Finland, MIF
Lisää aiheesta:
Pirkko-Liisa Vesterinen ja Marjaana Suutarinen (toim.)
Y-sukupolvi työ(elämä)ssä, 2011