Kohtaamisia ja pohdintoja työelämäyhteistyön areenoilta
Ammattitaito rakentuu elinikäisessä prosessissa ja kohtaamisissa. Ammatillisen opettajan työ painottuu yhä enemmän osaamisen ja urapolkujen ohjaamiseen työelämässä. Henkilöstön osaamisen kehittämistä tukeva ohjaus on avainasemassa yritysten kilpailukyvyn ja tulosten kannalta. Opettajalla tulee olemaan tärkeä rooli myös yritysten osaamisstrategian muotoilussa. Tällaiset kehityspiirteet näyttävät kirjoittajan mielestä vahvistuvan opettajan työnkuvassa.
Palaan näin aluksi 1960-luvun lopulle, pieneen hämäläiseen kyläkauppaan, jossa sain ensimmäisen kosketukseni työelämään. Pääsin myymäläapulaiseksi sekatavarakauppaan, jonka omistajat suurella sydämellä ja lämmöllä saattoivat minut osaksi kaupan työyhteisöä ja verkostoja ja oikeastaan koko kylää. He kannustivat, opastivat ja ohjasivat ”rakkaudellisella” otteellaan sekä lähettivät minut sitten opin tielle. Vieläkin heitä ajatellessani lämpö läikähtää sydämessä ja kiitollisuus työelämätaitojen alkukasvatuksesta täyttää mielen. Saisipa mahdollisimman moni nykyäänkin kokea samaa voimaantumista ja aitoa kohtaamista ensimmäisessä työpaikassaan.
Noista ajoista on kulunut jo monta vuosikymmentä, mutta tuollaisen hyvän alkustartin merkityksellisyys on mielessäni yhä vain vahvistunut. Tässä ajassa ajankohtainen kysymys on se, miten esimerkiksi 60 000 koulutuksen ja työn ulkopuolella olevaa nuorta voisivat saada hyvän kosketuspinnan työelämään. Millaista yhteistyötä, ohjausta sekä muuta tukea se vaatisi työelämä- ja koulutustoimijoilta? Entä aikuiset työssäkäyvät, työttömät, työttömyysuhanalaiset ja muut ”työn reunalla rimpuilevat” – miten heidän ammatillista polkuaan rakennettaisiin ja tuettaisiin? Miten kunkin vahvuudet ja osaamiset tunnistettaisiin paremmin? Entä työ- ja urapolut – kuka ohjaa polun alkupäähän ja opastaa sen eri vaiheissa? Miten yrityksissä ja työpaikoilla tuetaan ja ohjataan uusiin taitoihin ja osaamisiin?
Osaamisesta on pidettävä huolta yhdessä
Työssäni opettajankouluttajana osaamisen, oppimisen ja ohjauksen kysymykset ovat aina olleet pohdinnan kohteena. Voin yhtyä yritysyhteistyössä kohtaamani yrittäjän toteamukseen: ”Osaamisella tulos tehdään; siitä on pidettävä huolta”. Millä tavoilla osaamisesta sitten tulisi pitää huolta? Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että muuttuvissa työympäristöissä tarvittavan osaamisen hankkiminen muodostuu yhä selkeämmin työelämän ja koulutuksen yhteiseksi haasteeksi, johon on tartuttava yhdessä.
Monissa työelämäyhteistyötä ja ohjauspalveluita kehittävissä hankkeissa näin on jo tehtykin. Omassa yritysyhteistyöhön liittyneessä hankkeessani kohtaamani pk-yritysten esimiehet halusivat oppia monenlaisia henkilöstön osaamiseen ja ohjaamiseen liittyviä taitoja. Esimiehet halusivat analyysivälineitä osaamisen kartoittamiseen ja menetelmiä sen kehittämiseen. Yritysten tasolla osaamisen hallintaan haluttiin systemaattisuutta laajemminkin. Yrityksissä pidettiin hyvänä sosiaalisen pääoman kasvua, minkä nähtiin edistävän yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Osaamiskartoitusten avulla henkilöstön osaamisten tuntemus parani. Osaamisen kehittämisestä tuli tietoisempaa ja monipuolisempaa.
Yhteistyö haastaa toimintatavan muutokseen? Miten haasteeseen pitäisi vastata? Tarvitaan uudenlaista ajattelutapaa yhteistyöstä ja lisää työvälineitä osaamisen ennakointiin, tunnistamiseen ja kehittämiseen sekä tukea kehittämistyöhön. Yhteistyössä oppilaitokset voisivat tarjota vielä enemmän ohjauksellista apua ja työvälineitä, kuten osaamisen kehittämisprosessien mallinnuksia ja täsmätyökaluja osaamisen tunnistamiseen ja kehittämiseen. Opin ovi-hankekokonaisuudessa tähän tähtäävää työtä on jo tehtykin ja tehdään edelleen. Syksyllä 2011 Opinpaikka-tapahtuman kohtaamisissa nousi esille, että yritykset toivovat oppilaitosyhteistyöltä erityisesti yrityksen strategiaa tukevia ohjauspalveluita. Tämä haastaakin meitä kaikkia pohtimaan uudenlaisia toimintatapoja, joissa eri osapuolet voivat yhdessä oppia ja kehittyä.
Urapolkuja ja ohjausta yrityksille
Viimeaikoina on monessa yrityksessä havahduttu osaavien työntekijöiden riittävyyden ongelmiin. Toimintaedellytystensä turvaamiseksi yritysten on yhä vahvemmin panostettava osaavien työntekijöiden saatavuuteen. Tämä nousi – jälleen kerran – esille äskettäisessä kohtaamisessani suuren yrityksen aluepäällikön kanssa. Hän piti oppilaitosyhteistyötä hyvin tärkeänä työntekijöiden osaamisen kehittämisessä ja toivoi oppilaitoksilta apua ja tukea monenlaisiin ”täsmätarpeisiin”. Koulutuspalvelujen tarjonnassa olisi erityisen tärkeää, että keskustelu lähtisi liikkeelle kokonaisvaltaisemmin yrityksen strategiasta ja tarpeista. Ammattitaidon kehittämiseksi yrityksessä on viime vuosina alettu kehittää selkeitä urapolkuja yrityksen sisälle. Niiden avulla tuetaan henkilöstön sitoutumista yritykseen tarjoamalla erilaisia etenemismahdollisuuksia yrityksen sisällä. Tällöin työntekijä voi ohjatummin kehittää osaamistaan etenemällä työnjohto- ja kehittämistehtäviin tai laajentamalla osaamistaan horisontaalisesti eri osaamisalueille. Suuri haaste on se, miten tällainen osaamisen hallintajärjestelmä ja sen tarvitsema uudenlainen ohjausosaaminen organisaatioon hankitaan. Tässä jos missä tarvittaisiin kumppaniksi koulutuksen ja ohjaamisen ammattilaisia.
Opettajan muuttuva rooli ja työnkuva
Ammatillisten opettajien työkentät näyttäisivät laajenevan niin, että opettaja toimii yhä enemmän erilaisissa toimintaympäristöissä ja työelämän verkostoissa. Tällöin opettaja toimii työelämän ja koulutuksen rajapinnalla, työorganisaatioidenkin toiminnan ja osaamisen kehittäjänä, joka yhteistyössä niiden kanssa ohjaa henkilöstön osaamista ja oppimista.
Opettajan muuttuminen ei siis yksin takaa parempaa työelämäyhteistyötä ja siihen liittyvää osaamisen hallintaa. Roolien muutosta ja yhteistyötaitojen kehittymistä edellytetään myös työorganisaatioiden taholla. Tuloksen ratkaisee lopulta se, miten hyvin yhteistyö onnistutaan organisoimaan ja millaiset toimintamahdollisuudet sille luodaan.
Vielä kyläkauppaan..
Keskustelut työttömäksi jääneen ystäväni kokemasta ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, miten tärkeää ohjaamisessa onkaan ihmisen aito kohtaaminen ja hänen osaamistensa ja potentiaaliensa tunnistaminen osana koko elämänkulkua. Ensimmäisessä työpaikassani kohtaamat kauppiaat olivat luontaisesti hienoja ohjaajia. He tunnistivat osaamista, näkivät potentiaalejani sekä vahvistivat itsetuntemusta ja luottamusta elämään.
Luottamusta omaan pystyvyyteen tuo esille myös Anne Partasen tuore aikuiskasvatuksen väitöskirja ”Kyllä minä tästä selviän”.
Kirjoittaja:
Ritva Nurminen toimi ammatillisena opettajankouluttajana ja oli mukana useissa työelämäyhteistyötä, aikuisohjausta ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista edistävissä hankkeissa.
Kirjallisuutta aiheesta
Hanhinen, T. 2010. Työelämäosaaminen. Kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointi. Acta Unisersitas Tamperensis 1571. Tampereen yliopistopaino Oy – Juvenes Print, Tampere.
Maailmantalous.net –sivusto. http://maailmantalous.net/
Nurminen, R. (toim.) 2007. Osaaminen hallintaan. Ammattitaidon valmentaminen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 74/2007.
Opin ovi -kehittämistyön materiaalit. Työelämäyhteistyön ja hakevan toiminnan teematyöryhmä. Opin ovi -verkkosivusto.
Otala, L. 2008. Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. WSOYpro.
Paaso, A. 2010. Osaava ammatillinen opettaja 2020. Tutkimus ammatillisen opettajan tulevaisuuden työnkuvasta. Acta Universitatis Lapponiensis 174. Lapin yliopisto. Rovaniemi.
Partanen, A. 2011. ”Kyllä minä tästä selviän”. Aikuisopiskelijat koulutustarinansa kertojina ja koulutuksellisen minäpystyvyytensä rakentajina. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.
Luethan myös:
Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajina toimivien Hannele Torvisen ja Ritva Nurmisen artikkelin ”Pitäisi olla oma ohjaaja joka luotsaa hetken, kulkee rinnalla ja tukee kokonaisvaltaisesti”. Artikkelissa kirjoittajat tarkastelevat ohjaukseen ja urasuunnitteluun liittyviä kysymyksiä ohjauksen ”asiakascasen”, asiakkaan omien kokemusten kautta.