Millainen on optimaali oppimisen tila verkko-oppimisessa?
Verkko-oppimisessa, kuten muissakin oppimisen prosesseissa ja oppimisympäristöissä, on tärkeä huolehtia turvallisesta oppimisympäristöstä. Verkko-opetuksen yleistyessä joudumme yhä useammin tarkastelemaan niitä vuorovaikutukseen ja läsnäoloon vaikuttavia seikkoja, joista opettajan on hyvä olla tietoinen valmistellessaan ja toteuttaessaan opetusta verkossa. On tärkeää tunnistaa asioita, jotka haastavat opettajaa verkko-opetuksessa sekä pohtia keinoja, jotka tukevat hyvää vireystilaa verkossa oppimisessa.
Tarkastelemme tässä artikkelissa sekä podcastissamme verkko-oppimisen näkökulmasta hyvän vireystilan edellytyksiä sekä asioita, joista opettajan on hyvä olla tietoinen verkko-opetusta suunnitellessaan. Kuuntele Optimaali vireystila verkko-oppimisessa -podcast
Turvallisuus ja sosiaalinen liittyminen
Neurofysiologi Stephen W. Porgesin polyvagaalinen teoria (2001) korostaa sosiaalisuuden merkitystä ihmisen selviytymistä ja hyvinvointia ylläpitävänä toimintana sekä keskeisenä osana psyykkistä terveyttä (Leikola ym. 2016, 57, 60; Porges 2009). Teorian mukaan autonominen hermosto koostuu kolmesta erillisestä osasta: kehittynein osa liittyy sosiaaliseen liittymiseen, astetta alkukantaisempi taisteluun tai pakenemiseen ja alkukantaisin osa lamaantumiseen. Mallissa painottuu sosiaalisen liittymisen ja vuorovaikutuksen merkitys. Evoluutiossa ensisijainen tekijä on ihmisen sosiaalisuuden kehittyminen, joka on auttanut selviytymään alun kehittymisvaiheesta. Pitkäaikainen läheisyys toisten kanssa on kaikkien nisäkkäiden elossa pysymisen edellytys. Polyvagaaliteorian mukaan perustan kiintymys- ja vuorovaikutussuhteille muodostaa autonomiseen hermostoon kuuluva ventraalivagushermo, joten sillä on oleellinen rooli sosiaalista liittymistä ja tunteiden säätelyä ohjaavassa käyttäytymisessä. (Porges 2004; Porges 2011; Leikola, Mäkelä & Punkanen 2016, 57; Törmi 2019.)
Turvallinen oppimisympäristö mahdollistaa sosiaalisen liittymisen. Sosiaalisella liittymisellä tarkoitetaan yhteyden luomista toisiin ihmisiin. Meihin rakentunutta turvallisuustutkaa kutsutaan neuroseptioksi, joka on autonomisessa hermostossa tapahtuva, täysin tiedostamaton prosessi. Polyvagaalinen teoria esittää, että mikäli turvallisuustutkamme tulkitsee ympäristöstä vaaran merkkejä, estyy tällöin sekä kognitiivinen ajattelu että uuden oppiminen, koska hapen kulutus keskittyy muualle kuten puolustautumisen vaistonvaraisiin järjestelmiin. Mikäli olemme varuillamme tai peloissamme, on mahdotonta virittäytyä optimaaliin oppimisen tilaan. Sosiaalinen liittyminen edellyttää myös turvallisuudentunnetta. Sosiaalista liittymistä tarvitaan edelleen luovuudessa, uuden tutkimisessa ja leikkimisessä. (Törmi 2019; Polyvagaalinen teoria.)
Tästä pääsemme siihen, miksi nämä hermo- ja aivotoiminnan ilmiöt liittyvät oppimiseen. Olemme usein kuulleet opettajien harmittelevan sitä, että osa osallistujista ei halua käyttää videokuvaa – ja siten opettajan tietokoneen näytöllä näkyy useita mustia ruutuja. Onkin tärkeää pohtia, kuinka turvallista verkko-oppimista ja vuorovaikutusta voi rakentaa sekä tukea opiskelijoiden sosiaalista liittymistä – siitäkin huolimatta, että videokuvan käyttö ei olisikaan mahdollinen tai saatavissa.
Polyvagaaliteorian soveltaminen verkko-oppimiseen
Polyvagaaliteoriaan pohjautuvan tiedon mukaan turvallisuudentunteen neurofysiologinen tila on saavutettavissa keskittyneessä ja läsnäolevassa vuorovaikutussuhteessa. Neuroseptiivinen kokemus turvallisuudesta mahdollistaa liittymisen ja antaa tilaa vuorovaikutuksellisille kokemuksille, jotka fasilitoivat muutosta, eheytymistä, kasvua, oppimista ja terveyttä.
Virittäytymisen, peilaamisen harjoitukset ja tietoisuustaitojen harjoitukset vahvistavat läsnäolevaa suhteessaoloa läsnäolevien osallistujien kanssa. Opettajan virittynyt läsnäolo suhteessa opiskelijoihin tukee oppimista. Kun opettaja on läsnä koko olemuksellaan opiskelijoille, voi syntyä kokemus kuulluksi-, nähdyksi-, tunnetuksi- ja ymmärretyksi tulemisesta. Polyvagaaliteorian tulokulmasta hermojärjestelmän neuroseptiivisesti kartoittama tunne turvallisuudesta oppitunnin aikana on tärkein oppimisen tehokkuutta ennustava tekijä, joka vaikuttaa myös opetuksessa käytettyjen tekniikoiden ja menetelmien vaikuttavuuteen.
Synkroninen ja asynkroninen oppiminen
Oppiminen verkossa voidaan jakaa synkroniseen ja asynkroniseen oppimiseen. Synkroninen oppiminen verkossa tarkoittaa samanaikaista oppimista ryhmässä. Samanaikaisuus mahdollistaa samanaikaisen vuorovaikutuksen, keskustelun, sekä mahdollisuuden asioiden ja ilmiöiden syventämiseen ja yhteistoiminnallisuuteen. Samaan aikaan verkossa olijat voivat tehdä tarkentavia kysymyksiä ja tuoda esille näkökulmiaan ja oivalluksiaan. Myös tarvittavat dokumentit – kuten tekstit, kuvat, videot, sovellukset – ovat sekä opettajan että opiskelijoiden nähtävissä ja käytössä tarpeen tullen. (Maunonen-Eskelinen & Aksovaara 2013.)
Asynkronisessa oppimisessa opettaja työstää palautteet omaan tahtiinsa joko kirjallisesti, suullisesti, videona tai kuvina ja jakaa ne verkon avulla. Opiskelija puolestaan ottaa palautteen vastaan omaan tahtiinsa. Asynkronista oppimista kuvaa hyvin se, että jokainen opiskelija voi valita työskentelyn ajan ja paikan ja edetä haluamassaan rytmissä eri tehtävien parissa. (Emt.)
Millainen on optimaali oppimisen tila synkronisessa ja asynkronisessa verkko-oppimisessa? Mitkä ovat perusedellytykset verkossa tapahtuvalle opiskelulle? Entä mikä on sietoikkuna? Kuuntele podcast siitä, mistä opettajan ja kouluttajan on tärkeä olla tietoinen rakentaessaan ja suunnitellessaan turvallista verkko-oppimisympäristöä.
Kuuntele podcast:
Kuuntele Optimaali vireystila verkko-opetuksessa -podcast Soundcloudissa.
Tekstivastine podcastiin (pdf).
Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama TOVE – Opettajankouluttajien tunnetoimijuuden ja vuorovaikutusosaamisen vahvistaminen digitaalisissa ympäristöissä tutkii ja kehittää opettajankouluttajien tunnetoimijuutta ja vuorovaikutusosaamista digitaalisissa ympäristöissä. Hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto ja mukana hankkeessa ovat Turun ja Helsingin yliopistot sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Lisätietoja hankkeen verkkosivustolla https://tove.jyu.fi/ . Podcastin tekijöistä Jari Karttunen on osallistunut TOVE-hankkeen kehittämistyöhön Jamkin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuonna 2022.
Kirjoittajat ja asiantuntijat podcastissa:
Jari Karttunen, lehtori, Jamkin ammatillinen opettajakorkeakoulu
Helena Romppanen, tanssi-liiketerapeutti, opettaja
Viitteet
Leikola A., Mäkelä J. ja Punkanen M. 2016. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. Duodecim 132(1):55–61.
Maunonen-Eskelinen I. ja Aksovaara S. 2013. Etänä –läsnä –yksin –yhdessä! Ajatus liikkuu –iloa oppimiseen. Jamk. https://oppimateriaalit.jamk.fi/ajatusliikkuu/artikkelit/artikkeli-etana-lasna-yksin-yhdessa/
Polyvagaalinen teoria. Neurotiede. Aivot. Mielenihmeet. https://mielenihmeet.fi/polyvagaalinen-teoria/
Porges, S. W. 2001. The polyvagal theory: phylogenetic substrates of a social nervous system. International Journal of Psychophysiology 42, 123–146.
Porges, S. 2004. Neuroception: A Subconscious System for Detecting Threats and Safety. University of Illinois at Chicago.
Porges, S. 2009. The Polyvagal Theory: New Insights into Adaptive Reactions of the Autonomic Nervous System. Cleve. Clin. J. Med. 76, S86–S90. 10.3949/ccjm.76.s2.17
Porges S. W. 2011. The Polyvagal Theory – Neuro-physiological foundations of Emotions, Attachment, Communication, Self-Regulation.
Törmi K. 2019. Eläin meissä. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 72, 2019. Yhteisö ja taide. Taide ja osallisuus eri yhteisöissä. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/2-1-elain-meissa-kohtaamisen-taito-ja-taide-autonomisen-hermoston-valossa/