Vanhustyön ammattilaiset ikääntyneiden muistisairaiden hoivatyötä kehittämässä

Ikääntyneen muistisairaan kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen on keskeinen osa hoitotyössä toimivien ammattitaitoa. Muistisairauden edetessä vuorovaikutus väistämättä muuttuu ja vastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta ja ilmapiiristä on aina hoitavalla henkilöllä. Laatuhoiva-hankkeen työpajoihin osallistuneet vanhustyön ammattilaiset löysivät vuorovaikutuksen ja kohtaamisen kehittämiskohteet arjesta. Vuorovaikutustilanteisiin lisättiin musiikkia, yhdessä laulamista ja mielekkäitä fyysisiä aktiviteetteja sekä muokattiin tilojen valaistusta.

Laatuhoiva-hankkeen Ikääntyneen hoitotyön asiantuntijuus -koulutuskokonaisuudessa pyrittiin vahvistamaan hoitohenkilöstön osaamista ja hoidon laatua kolmen tärkeän ja ajankohtaisen teeman ympärillä: ikääntyneiden lääkehoidossa, monikulttuurisessa osaamisessa ja muistisairaan kohtaamisessa. Syksyllä 2021 toteutettu koulutuskokonaisuus muodostui alkukyselystä, työpajoista ja palautekyselystä. Työpajojen välillä oli välitehtävään pohjautuvaa työskentelyä omassa työyksikössä. Koulutuskokonaisuuden aikana hyödynnettiin Moodle-alustaa materiaalin jaossa sekä tehtävien työstämisessä ja palautuksessa.

Oma osaaminen arvioitiin hyväksi

Tässä artikkelissa kuvatusta muistisairaan kohtaaminen -teemasta järjestettiin kaksi kahden tunnin mittaista työpajaa, jotka toteutettiin etäyhteyden välityksellä ja joihin liittyi välitehtävä. Työpajat pidettiin kahden viikon välein ja yhteensä niitä toteutettiin viisi kertaa samansisältöisinä. Vallitseva koronatilanne ja etätyösuositus sekä osallistujien jakautuminen laajasti Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Länsi-Lapin alueelle tukivat etäyhteyden valintaa. Näin myös mahdollistettiin työyksiköistä useamman henkilön osallistuminen koulutukseen.

Gerontologia-lehden keskusteluja-palstalla on kuvattu Ikääntyneen hoitotyön asiantuntijuus -koulutuspaketin toteutusta pedagogisten valintojen näkökulmista ja pohdittu hoitotyön osaamisen tukemisen mahdollisuuksia hanketyössä [1], joten tässä artikkelissa kuvataan muistisairaan kohtaaminen -teeman sisällöllistä toteutusta ja tuloksia.

Ennen työpajakokonaisuuden aloittamista kaikille koulutuspakettiin ilmoittautuneille (N = 115) tehtiin sähköinen alkukysely. Siinä selvitettiin vastaajien itsearvioitua osaamista ja toimintatapoja edellä mainittuihin teemoihin liittyen ja viritettiin heitä tulevien työpajojen työskentelyyn ja kehittämiskohteiden löytämiseen. Kyselylomake luotiin hanketta varten, ja väittämät perustuivat tutkimusnäyttöön ja asiantuntijatietoon [2] [3] [4] [5] [6]. Alkukyselyn vastausprosentti oli noin 30.

Vastanneista (n = 34) suurin osa (60 prosenttia) työskenteli tehostettua palveluasumista tuottavassa yrityksessä. Vajaa kolmasosa (28 prosenttia) työskenteli kotihoidossa ja loput (12 prosenttia) yksityisessä kotipalvelussa tai palveluasumista tuottavassa yrityksessä. Vastaajista 79 prosenttia oli lähi- tai perushoitajia, 3 prosenttia sairaanhoitajia ja 18 prosenttia hoiva-avustajia tai hoitotyön opiskelijoita. Työkokemusta ikääntyneiden hoitotyöstä vastaajilla oli keskimäärin 10 vuotta (vaihteluväli 1–30 vuotta).

Alkukyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan omaa toimintaansa hoitotyössä vastaamalla väittämiin koskien muistisairaan asiakaslähtöistä kohtaamista. Vastausvaihtoehdot olivat 1 = en koskaan, 2 = joskus, 3 = usein ja 4 = aina. Tulosten mukaan kyselyyn vastanneiden itsearvioitu osaaminen oli hyvällä tasolla. Vastausten keskiarvoja tarkasteltaessa (taulukko 1) voidaan todeta, että valtaosa vastaajista arvioi toteuttavansa hyväksi havaittuja hoitotyön toimintoja vähintäänkin usein ja haitallisiksi havaittuja hoitotyön toimintoja ei juuri koskaan. Väittämissä muun muassa arvioitiin vuorovaikutusosaamista, taitoa vastata kognitiivisten muutosten aiheuttamiin haasteisiin sekä ympäristöön liittyvien asioiden huomiointia muistisairaan ikääntyneen hoivatyössä.

	Vastausten keskiarvo
Toistan asioita tarvittaessa	3,8
Hyödynnän katsekontaktia vuorovaikutustilanteessa	3,7
Puhun muistisairaalle henkilölle kuten tasavertaiselle aikuiselle	3,7
Ymmärrän, mihin kunnioittava vuorovaikutus ja kohtelu perustuu	3,7
Käytän lyhyitä ja selkeitä sanallisia ohjeita tai ilmaisuja	3,6
Hyödynnän huumoria myönteisellä ja kunnioittavalla tavalla vuorovaikutuksen tukena	3,6
Ymmärrän, että muistisairasta kannustava vuorovaikutus edellyttää hoitotyöntekijältä perehtyneisyyttä muistisairauksiin	3,5
Käytän kehonkieltä ja kosketusta osana muistisairaan henkilön kohtaamista	3,5
Tuen olemassa olevia voimavaroja	3,5
Kiinnitän huomion onnistumisiin	3,5
Huomioin muistisairaalla henkilöllä mahdollisesti ilmenevät epämiellyttävät tunteet (kuten pelkotilat) ja tuntemukset (kuten kipu ja väsymys) vuorovaikutukseen vaikuttavina tekijöinä	3,4
Kohtaan ammatillisesti myös haasteellisesti (esimerkiksi aggressiivisesti) käyttäytyvän muistisairaan henkilön	3,4
Huomioin muistisairasta motivoivia tekijöitä (esimerkiksi aiempiin harrastuksiin tai työelämään liittyvät kiinnostuksen kohteet) vuorovaikutustilanteessa	3,4
Annan aikaa	3,4
Jos tilanteessa on useampi hoitaja, puhumme yksi kerrallaan	3,4
Luon turvallisen ilmapiirin vuorovaikutustilanteessa	3,4
Viestitän positiivisia tunteita ja pyrin luomaan myönteisen tässä ja nyt -kokemuksen	3,4
Hyödynnän muistisairaan elämänhistorian tuntemista vuorovaikutustilanteessa	3,3
Vältän pakottamisen tunteen tai kokemuksen syntymistä	3,3
Huolehdin ympäristön rauhallisuudesta vuorovaikutustilanteessa	3,2
Pystyn suhtautumaan sallivasti muistisairaan henkilön toiminnalliseen levottomuuteen	3,2
Vältän vaatimista	3,2
Tuen muistisairaan henkilön identiteettiä vuorovaikutustilanteessa (esimerkiksi koko nimen käyttö, ammattinimikkeen käyttö sopivassa tilanteessa)	3,1
Tuen läheisten osallistumista muistisairaan vuorovaikutuksessa tai kohtaamisessa	3,1
Huolehdin ympäristön tai tilan valoisuudesta vuorovaikutustilanteessa	3,1
Hyödynnän muistisairaan henkilön sanattomien viestien huomioimista vuorovaikutustilanteessa	3,0
Ennakoin aggressiivisuutta aiheuttavia tilanteita	3,0
Hyödynnän muistelua muistisairaan henkilön vuorovaikutustilanteessa	3,0
Autan muistisairasta henkilöä hahmottamaan aikaa, paikkaa ja henkilöitä esimerkiksi muistojen ja tuoksujen avulla	2,7
Hyödynnän musiikkia muistisairaan henkilön vuorovaikutustilanteessa tai itsensä ilmaisussa	2,6
Hyödynnän kuvasymboleja vuorovaikutuksessa	1,9
Menetän malttini haasteellisesti käyttäytyvän muistisairaan henkilön kanssa	1,2

Arvokas kohtaaminen on keskeistä vuorovaikutusosaamista

Vuorovaikutusosaamisessa korostuu ikääntyneiden henkilöiden arvokas kohtaaminen, joka sisältää muun muassa taidon yksilölliseen kohtaamiseen ja huomioimiseen sekä kommunikointiin [7]. Vuorovaikutus on verbaalista eli sanoja, puhetta ja äännähdyksiä sekä nonverbaalista eli eleitä, ilmeitä, katseita ja kosketusta. Vuorovaikutuksen hallitseminen on keskeinen osa ammatillista toimintaa. Muistisairaan henkilön hyvinvointia edistää hoitavien henkilöiden taito huomioida ja paikata kognitiivisten muutosten vaikutusta vuorovaikutustilanteisessa. [8]

Ammatillisuutta on osata huomioida kulttuurisen ja yksilöllisen läheisyyden ja etäisyyden rajat. Hoitaja arvioi, miten muistisairasta henkilöä puhuttelee sekä miten lähelle tulee keskustelutilanteessa ja mihin ja miten voi koskettaa. Katsekontakti on tärkeä osa vuorovaikutusta, sillä se auttaa muistisairasta ymmärtämään tekemiseen ja toimintaan liittyviä ohjeita ja hahmottamaan kenen kanssa puhutaan ja ketä puhe tarkoittaa. [8]

Alkukyselyn tulosten mukaan vastaajat arvioivat hyödyntävänsä katsekontaktia vuorovaikutustilanteessa lähes aina (ka 3,7), ja käyttävänsä kehonkieltä ja kosketusta osana muistisairaan henkilön kohtaamista hyvin usein (ka 3,5). Myös muistisairaan elämänhistorian tuntemista (ka 3,3) ja sanattomia viestejä (ka 3,0) hyödynnettiin vuorovaikutustilanteessa usein. (Taulukko 1).

Haasteena tunnistaa muuttuvat tarpeet

Muistisairauden edetessä vuorovaikutus muistisairaan henkilön kanssa väistämättä muuttuu. Hänen hyvinvointiansa voidaan edistää ottamalla huomioon kognitiivisten muutosten vaikutukset vuorovaikutukseen. Näitä ovat muistin muutokset, orientaation muutokset, toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden muutokset, afasia (kielen ja puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeus), apraksia (tahdonalaisten liikkeiden ja kätevyyden häiriö) ja agnosia (hahmottamisen häiriö, kyvyttömyys tunnistaa tuttuja kasvoja ja esineitä). [8]

Onnistuneen kohtaamisen periaatteet ovat samat kuin ihmisten välisessä vuorovaikutustilanteessa yleensäkin eli kunnioittaminen, arvostaminen ja luottamuksellisuus. Muistisairaan henkilön tarpeiden selvittäminen ja toiveisiin vastaaminen luovat edellytykset onnistuneelle vuorovaikutukselle. [8]

Muistisairaiden hoitotyössä muistisairaiden tarpeita ei välttämättä tunnisteta riittävän hyvin, sillä tutkimustulosten mukaan muistisairailla henkilöillä tunnistettiin keskimäärin kolme tyydyttämätöntä tarvetta. Yleisimmin nämä tarpeet liittyivät sosiaalisiin kontakteihin, ympäristön virikkeisiin sekä mielekkääseen toimintaan. Tutkimuksessa havaittiin puutteita myös kivun ja epämukavuuden havaitsemisessa. [9] Alkukyselyn perusteella osallistujat arvioivat huomioivansa kuitenkin varsin usein muistisairaalla henkilöllä mahdollisesti ilmenevät epämiellyttävät tunteet ja tuntemukset, kuten pelkotilat, kivun ja väsymyksen (ka 3,4) (taulukko 1).

Muistisairauden vaikutusten tunnistaminen on tärkeää

Hoivatyössä toimivien pitää muistaa, että vastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta ja ilmapiiristä on hoitavalla henkilöllä [8]. Muistisairaita henkilöitä hoitavalla on oltava tietoa muistisairauksien aiheuttamista muutoksista, jotta hän voi kehittää omaa ymmärrystään muistisairauden vaikutuksista hoidettavaan henkilöön ja vuorovaikutustilanteeseen [3].

Alkukyselyn tulosten perusteella näyttää siltä, että yleiset vuorovaikutukseen vaikuttavat tekijät huomioidaan erittäin hyvin kohtaamistilanteissa. Osallistujat arvioivat lähes aina puhuvansa muistisairaalle henkilölle kuten tasavertaiselle aikuiselle (ka 3,7), ymmärtävänsä, mihin kunnioittava vuorovaikutus ja kohtelu perustuvat (ka 3,7), hyödyntävänsä huumoria vuorovaikutuksen tukena myönteisellä ja kunnioittavalla tavalla (ka 3,6) sekä ymmärtävänsä, että muistisairasta kannustava vuorovaikutus edellyttää hoitotyöntekijältä perehtyneisyyttä muistisairauksiin (ka 3,5). (Taulukko 1.)

Osallistujat arvioivat myös osaavansa huomioida muistisairaan henkilön muistissa ja orientaatiossa tapahtuvia muutoksia. Vuorovaikutustilanteessa he pyrkivät muun muassa tukemaan hänen identiteettiään käyttämällä henkilön koko nimeä tai ammattinimikettä sopivassa tilanteessa (ka 3,1) sekä auttamaan muistisairasta henkilöä hahmottamaan aikaa, paikkaa ja henkilöitä esimerkiksi muistojen ja tuoksujen avulla (ka 2,7). (Taulukko 1.)

Mahdollisen afasian aiheuttamia tarpeita osallistujat arvioivat huomioivansa vuorovaikutustilanteessa hyvin. He muun muassa pyrkivät toistamaan asioita tarvittaessa (ka 3,8) ja käyttämään lyhyitä ja selkeitä sanallisia ohjeita tai ilmaisuja (ka 3,6). Toisaalta osallistujat arvioivat hyödyntävänsä kuvasymboleja vuorovaikutuksessa vain joskus (ka 1,9). Muistisairaalla henkilöllä mahdollisesti ilmenevän apraksian tuomiin muutoksiin osallistujat pyrkivät oman arvionsa mukaan vastaamaan välttämällä vaatimista (ka 3,2) sekä pakottamisen tunteen tai kokemuksen syntymistä (ka 3,3). (Taulukko 1.)

Musiikki vähentää yleisellä tasolla tarkasteltuna muistisairaan haasteelliseksi koettua käyttäytymistä [10]. Hoitotyön tutkimusseuran hoitosuosituksen mukaan muistisairaan henkilön päivittäistoiminnoista suoriutumista tukevat muun muassa kognitiivisten harjoitteiden ja liikunnan yhdistäminen, esimerkiksi tanssin ja tanssiaskelten opettelu. Myös musiikkia hyödyntäviä aktiviteetteja, kuten yhdessä musisointia, kannattaa kokeilla muistisairaiden henkilöiden kanssa [2].

Hieman yllättävää olikin, että alkukyselyn tulosten mukaan osallistujat arvioivat hyödyntävänsä musiikkia itsensä ilmaisussa vuorovaikutustilanteessa muistisairaan henkilön kanssa vähemmän kuin muita menetelmiä (ka 2,6).

Uusia toimintatapoja hoivatyöhön

Alkukysely orientoi vastaajia siirtymään työpajatyöskentelyyn. Työpajakokonaisuuden tavoitteina oli, että osallistuja tunnistaa oman toimintatapansa arjen hoitotyössä muistisairaan henkilön kanssa sekä ymmärtää onnistuneeseen asiakaslähtöiseen kohtaamiseen vaikuttavat tekijät ja pyrkii vahvistamaan muistisairaan ja läheiset huomioivaa toimintatapaa. Työpajoissa käsiteltiin neljää eri teemaa: muistisairaan henkilön tarpeisiin vastaamisen tärkeys, muistisairauksiin liittyvät kognitiiviset muutokset, ympäristön merkitys muistisairaan henkilön hyvinvoinnille sekä eettisyys ammatillisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen perustana.

Ensimmäisen työpajan jälkeen osallistujille annettiin välitehtävä, jossa tavoitteena oli tunnistaa haaste omassa tai työyksikön toiminnassa muistisairaan henkilön tai hänen läheistensä kanssa. Osallistujia rohkaistiin kokeilemaan uutta tapaa työskentelyssään seuraavasti: ”Mieti tilannetta, johon et ole tyytyväinen ja pohdi, miten voisit toimia toisin tai uudella tavalla…. ja kokeile!”

Toinen työpaja aloitettiin osallistujien kokemuksilla ja tunnelmilla kehittämistehtävästä. Osa oli ehtinyt kehittämään omaa toimintaansa, osa ei. Kehittämiskokeilut liittyivät muun muassa ympäristön muokkaamiseen esimerkiksi valaistusta säätämällä, mielekkään toiminnan aloittamiseen muistisairaan henkilön kanssa (esimerkiksi yhdessä pelaaminen), hoitajan toimintatavan kehittämiseen lisäämällä rauhallisuutta toiminnassa ja kertomalla hoitotilanteissa muistisairaalle mitä tapahtuu. Myös musiikin käyttö ja yhdessä laulaminen asukkaiden kanssa oli useamman osallistujan kehittämiskohteena. Kuvioon 1 on koottu osallistujien kehittämiskokeilujen aiheita.

Vaikuttavinta kehittämistyötä tehdään arjessa

Koulutuskokonaisuuteen osallistuneiden henkilöiden ja työyksiköiden kehittämistehtävät liittyivät vahvasti käytännön työhön ikääntyvien hoivayksiköissä. Osallistujat kokeilivat musiikin käyttöä ja yhdessä laulamista hoitotoimenpiteitä tehdessään tai lisäsivät muistisairaiden ikääntyneiden henkilöiden fyysistä aktiivisuutta antamalla heille askareita tehtäväksi ja ottamalla heidät mukaan mielekkäisiin, hyvää mieltä tuottaviin toimiin, kuten saunan lämmitykseen.

Työpajojen väli oli suhteellisen lyhyt (kaksi viikkoa), joten suuria muutoksia toiminnassa ei ollut odotettavissa. Positiivista kuitenkin oli, että useammassa työyksikössä toimintaa oli tarkasteltu kriittisesti ja aloitettu kehittämiskokeiluja. Kehittämistyön todettiinkin olevan jatkuvaa. Myös kansallisen tason laatusuosituksessa painotetaan henkilöstön mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja osallistumista oman työnsä kehittämiseen [11].

Reetta Saarnio
yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö

Kirsi Myllykangas
lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö

Laatuhoiva – Osaamisen ja työhyvinvoinnin edistämisellä parempaan tulokseen hoivapalveluissa -hanke

Toteutusaika: 1.9.2020–31.8.2022

Tavoitteet: Työhyvinvoinnin, työn laadun ja tuloksen parantaminen ikääntyvien palveluja tarjoavissa hoiva-alan yrityksissä. Saavuttaa parempaa hoidon laatua ja tuloksellisuutta vahvistamalla osaamista, työyhteisön voimavaroja ja työntekijöiden osallisuutta.

Hankkeessa on tarjottu uusia työtapoja, näkökulmia ja osaamisen kehittämistä ikääntyvien kotihoitoa sekä asumis- ja hoivapalveluita tuottaville yrityksille ja organisaatioille.

Kohderyhmä: Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Länsi-Lapin alueella ikäihmisten palveluja tuottavat mikro-, pien- ja keskisuuret yritykset sekä muut organisaatiot.

Rahoitus: Sosiaali- ja terveysministeriön Euroopan sosiaalirahaston (ESR) Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 Suomen rakennerahasto-ohjelma

Koordinaattori: Diakonia-ammattikorkeakoulu

Osatoteuttajat: Oulun ammattikorkeakoulu, Koulutuskuntayhtymä OSAO ja Kajaanin ammattikorkeakoulu

Kaikki hankkeen julkaisut Oamk Journalissa

Lähteet

[1] Myllykangas, K., Saarnio, R. & Lahtela, U. 2022. Ikääntyneiden hoitotyötä kehittämässä: hanketyön haasteita ja mahdollisuuksia. Gerontologia 36 (2), 204–209. Hakupäivä 3.10.2022. https://doi.org/10.23989/gerontologia.115763

[2] Hotus-hoitosuositus. 2019. Muistisairaan henkilön päivittäistoiminnoista suoriutumisen tukeminen – Lääkkeettömät menetelmät hoitotyössä. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä: Parisod, H., Haapala, O., Koskenniemi, J., Okkonen, E., Saarnio, R. & Tuomikoski, A. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. Hakupäivä 24.8.2022. https://www.hotus.fi/muistisairaan-henkilon-paivittaistoiminnoista-suoriutumisen-tukeminen-laakkeettomat-menetelmat-hoitotyossa-hoitosuositus/

[3] Hallikainen, M., Immonen, A., Mönkäre, R. & Pihlakari, P. 2019. Muistisairaan hoito. Duodecim. Keuruu: Otava.

[4] Karttunen, M. 2019. Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa hoitohenkilöstön arvioimana. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Hakupäivä 24.8.2022. http://urn.fi/urn:isbn:9789526223421

[5] Purnell, L. D. 2003. The Purnell Model for Cultural Competence. Journal of Transcultural Nursing 13 (3), 193–6. Hakupäivä 25.8.2022. http://dx.doi.org/10.1177/10459602013003006

[6] THL. 2019. Suomalainen hoitotyön luokituskokonaisuus (FinCC). Suomalainen hoidon tarveluokitus Versio 4.0. Itä-Suomen yliopisto. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Hakupäivä 24.8.2022. http://fincc.fi/

[7] Tohmola, A. 2021. Gerontologisen hoitotyön osaamisalueet ja valmistumisvaiheessa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioitu gerontologisen hoitotyön osaaminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Hakupäivä 25.8.2022. http://urn.fi/urn:isbn:9789526230917

[8] Mönkäre, R. 2019. Muistisairaan kohtaaminen ja ohjaaminen. Teoksessa M. Hallikainen, A. Immonen, R. Mönkäre & P. Pihlakari (toim.) Muistisairaan hoito. Duodecim. Keuruu: Otava, 114–127.

[9] Cohen-Mansfield, J., Dakheel-Ali, M., Marx, M.S., Thein, K. & Regier, N.G. 2015. Which unmet needs contribute to behavior problems in persons with advanced dementia? Psychiatry Research 228 (1), 59–64. Hakupäivä 3.10.2022. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2015.03.043

[10] Tuomikoski, A., Parisod, H., Oikarainen, A., Siltanen, H. & Holopainen, A. 2018. Lääkkeettömien menetelmien vaikutukset muistisairautta sairastavan haasteelliseksi koettuun käyttäytymiseen – raportti järjestelmällisten katsausten katsauksesta. Muistiliiton julkaisusarja 1/2018. Muistiliitto & Hoitotyön tutkimussäätiö. Hakupäivä 3.10.2022. https://www.muistiliitto.fi/application/files/9315/4227/2682/Katsaus_laakkeettomat.pdf

[11] STM. 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto. Hakupäivä 29.9.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5457-1