Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää merkittäviä päästövähennyksiä ja hiilinielujen kasvattamista. Vapaaehtoinen päästökompensaatio ja hiilikauppa tuovat yhteen eri alojen toimijoita ja edistävät kiertotalouden mukaista sivuvirtojen hyödyntämistä. Ilmastotyön vauhdittuessa kotimaisten kompensaatiopalveluiden kysyntä on kasvanut, ja siihen luonnonvara-alan kannattaa vastata.

Oulun ammattikorkeakoulun KASVU-hankkeen ja valtakunnallisen Canemure-hankkeen järjestämässä tilaisuudessa kuultiin ajankohtaista tietoa hiilikaupasta sekä yritysten kokemuksia vapaaehtoisesta päästökompensaatiosta. Päästöjen kompensointi on toimintaa, jossa yritys maksaa toisen toimijan tuottamasta päästövähennyksestä tai hiilen sitomisesta. Näin yritys voi laskea tuotetun ilmastohyödyn omakseen. Päästökompensaatio helpottaa niiden toimialojen ja yritysten ilmastotyötä, joilla ei vielä tällä hetkellä ole riittävästi keinoja päästöjen estämiseen. [1] Se myös tarjoaa jo hiilineutraaliuden saavuttaneille yrityksille mahdollisuuden ylikompensaatioon eli hiilinegatiivisuuteen.

Tarve päästöjen kompensointiin ja hiilivarastojen kasvattamiseen tarjoaa luonnonvara-alalle uusia mahdollisuuksia. Hiiltä voidaan varastoida pitkäaikaisesti maaperään ja biomassaan (kuva 1), millä on ilmastotoimien edetessä yhä suurempi merkitys myös taloudellisesti. Kestävästi toimiva metsäala ja maatalous voivat olla hiilinegatiivisia, jolloin ylimääräistä hiilinielua vapautuu myytäväksi muille toimijoille. Peltojen ja metsien hiilinielua voidaan kasvattaa eri keinoin, muun muassa metsien hakkuita vähentämällä, suoralla hiilen lisäyksellä metsä- tai peltomaahan sekä biomassan kasvua lisäävillä toimilla. Alkutuottajille hiilikauppa merkitsee mahdollisuutta monipuolistaa tuotantoa ja palveluntarjontaa. [2]

Valokuva suomalaisesta metsästä.
KUVA 1. Järeäpuustoinen metsä muodostaa pitkäaikaisen hiilivaraston. Hiiltä varastoituu puiden lisäksi myös maaperään. (Kuva: Inka Karvonen)

Vähäpäästöiset, päästöttömät ja hiilinegatiiviset tuotteet ja palvelut kasvattavat samalla luonnonvara-alan toimijoiden positiivista hiilikädenjälkeä. Hiilikädenjälki kuvaa päästömäärää, jolla yrityksen asiakas voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään sen tuotteita ja palveluita käyttämällä. [3]

Tarkat kriteerit luotettavalle päästökompensaatiopalvelulle

Vapaaehtoista hiilikauppaa ohjaavat sertifiointijärjestelmät ja standardit. Perusperiaatteet ovat yksinkertaiset. Yksi toimija maksaa toisen tuottamasta päästövähennyksestä tai hiilensidonnasta ja saa näin pitää ilmastovaikutusta omanaan. Päästövähennysyksikkö on yhden hiilidioksidiekvivalenttitonnin suuruinen. Sertifikaatit ja standardit määrittävät, millaisilla kriteereillä päästövähennyksiä ja hiilensidontaa toteutetaan. [1]

Laadukas kompensaatiopalvelu edellyttää ulkopuolista, riippumatonta arviointia. Aihetta käsiteltiin Hiilikauppaa metsissä ja pelloilla -tilaisuudessa, jossa Ruskon Betoni Oy:n HSEQ-päällikkö Tomi Gutzén avasi kokemuksia kompensaatiopalvelun ostajan näkökulmasta. Tarkat ja riittävän korkealle asetetut kriteerit edistävät kompensaatiohankkeiden vaikuttavuutta ja luotettavuutta, millä on merkitystä erityisesti siinä vaiheessa, kun yritys etsii sopivaa kompensaatiopalvelun tuottajaa. [1] [4]

Lisäksi, jotta toiminnan voidaan aidosti osoittaa edistävän ilmastotavoitteita, ilmastovaikutusten tulee olla lisäisiä ja mitattavia. Lisäisyydellä tarkoitetaan sitä, että ilmastovaikutus syntyy nimenomaan kompensaatiohankkeen ansiosta. Näin ollen esimerkiksi päätehakkuuta seuraavaa uuden metsän istutusta ei voida valita kompensaatiotoimeksi, koska metsälaki velvoittaa uudistamiseen joka tapauksessa, kompensaatiosta riippumatta. [1]

Lisäisyyden ohella ilmastohyötyä mitataan pysyvyyden perusteella. Lähtökohtaisesti kompensaatiolla saavutetun ilmastohyödyn tulisi säilyä vähintään 100 vuotta. Riskejä päästövähennyksen tai hiilivaraston menettämisestä voidaan torjua muun muassa toteuttamalla ylimääräistä kompensaatiota. Oman haasteensa vapaaehtoiseen kompensaatioon tuo kaksoislaskennan riski. Esimerkiksi metsien hiilinielut lasketaan Suomessa mukaan valtion hiilitaseeseen, jolloin metsissä toteutettu vapaaehtoinen kompensaatio voi aiheuttaa kaksoislaskentaa. Silloin ilmastohyöty lasketaan virheellisesti sekä valtion että kompensaation hankkineen toimijan hiilitaseeseen. [1]

Vapaaehtoisen päästökompensaation tarkoituksena on tehdä ylimääräisiä ilmastotekoja, jotka aidosti edistävät hiilinielujen kasvua ja päästöjen vähenemistä. Laskennan haasteista huolimatta niille on todellinen tarve, ja kompensaatiotoiminnan sääntelyn ja seurannan voi odottaa tulevaisuudessa kehittyvän selkeämmäksi. Esimerkiksi kaksi erillistä rekisteriä valtion ja yritysten ilmastotoimille auttaisi välttämään kaksoislaskentaa ja hyödyttäisi kompensaatiopalvelun ostajia. Myös päästökompensaatioon liittyvään markkinointiin on odotettavissa tarkempaa ohjeistusta ja lainsäädäntöehdotuksia. Selkeät ohjeet lisäävät kompensaatiotoiminnan luotettavuutta ja uskottavuutta. [5]

Hiilensidonta sopii hyvin osaksi alkutuotannon palveluvalikoimaa

Hiilikauppaa metsissä ja pelloilla -tilaisuudessa kuultiin esimerkkejä päästökompensaation toteuttamistavoista ja hyödyntämisestä yrityksissä. MTK:n energia-asiantuntija Anssi Kainulainen kertoi, että kyselytutkimuksien perusteella sekä viljelijöiden että metsänomistajien kiinnostus hiilikauppaa kohtaan on kasvanut. Kainulainen esitteli maankäyttösektorin kompensaatiotoiminnan viisi päätyyppiä: maatalousmaan hiilensidonnan lisääminen, peltoheittojen ja joutomaiden metsitys, entisten turvealueiden metsitys, metsämaan lannoitus ja metsien kiertoajan pidennys sekä metsänielujen säilyttäminen. Kompensaatiopalvelut on otettu mukaan metsänhoitoyhdistysten palveluvalikoimaan vastauksena kysynnän kasvuun. [6]

Peltoviljelyssä hiilellä on tärkeä rooli maan kasvukunnon ylläpitämisessä. Pitkäaikaisseurannan perusteella multavuus kuitenkin laskee Suomen pelloilla. Kivennäismailla hiiltä häviää noin 220 kilogrammaa hehtaaria kohti vuosittain. [7] Peltomaiden hiilinielua on mahdollista kasvattaa merkittävästi. Soilfoodin tutkimus- ja kehitysjohtaja Ossi Kinnunen arvioi, että hiiltä sitovat viljelykäytännöt tunnetaan jo melko hyvin. Mallintamiskeinoja peltomaan hiilitaseen seurantaan kehitetään aktiivisesti, jotta toimenpiteillä aikaansaatu muutos voidaan tunnistaa peltojen luontaisesta hiilipitoisuuden vaihtelusta. [8]

Soilfoodin kehittämä päästökompensaation malli perustuu maanparannusaineisiin, jolloin hiilensidonta voidaan todentaa syötteen määrän ja hiilipitoisuuden avulla. Materiaaleina käytetään metsäteollisuuden sivuvirtoja, jotka tavallisesti poltetaan. Kun ne hyödynnetään maanparannuskuituna, saadaan maahan syötettyä lisää hiiltä ja parannettua samalla maan kasvukuntoa. Kinnusen mukaan kuitulisäyksellä voidaan saada aikaan yli 20 vuotta säilyvä, 4–7 CO2-tonnin hiilinielu peltohehtaaria kohti. Hiilensidonnan ohella maanparannuskuidulla on positiivisia vaikutuksia maaperän kykyyn pidättää ravinteita. Tutkimuksissa on havaittu, että kuitukäsitellyn pellon fosforivalumat ovat noin neljäsosan tavanomaista pienemmät vielä neljä vuotta käsittelyn jälkeenkin [9] [8]

Maanparannuskuituihin perustuva hiilikauppa on vasta alkutekijöissään. Tilaisuudessa Kinnunen arvioi, että maanparannuskuiduiksi kelpaavista sivuvirroista poltetaan Suomessa 90 prosenttia. Näillä sivuvirroilla on tavallisesti korkea kosteuspitoisuus (70–80 prosenttia), mikä tekee niistä epäedullisen energialähteen. [8] Materiaalin jatkojalostaminen ja hyödyntäminen muilla tavoin tuo sille lisäarvoa.

Monia sivu- ja jätevirtoja voitaisiin hyödyntää hiilen varastointiin ja maan kasvukunnon parantamiseen. Esimerkiksi purkupuusta voidaan valmistaa pyrolyysillä biohiiltä, jolloin sen sisältämä hiili saadaan varastoitua pitkäaikaisesti ja samalla tuotteita muun muassa hulevesien käsittelyyn, kasvualustaksi ja maanparannukseen. Kuviossa 1 esitetään purkupuusta valmistetun biohiilen reitti maanparannusaineeksi ja peltomaan hiilivarastoksi.

Kuviossa on esitetty käsittelemättömän purkupuun valmistaminen biohiileksi.
KUVIO 1. Käsittelemättömästä purkupuusta valmistettua biohiiltä voidaan käyttää muun muassa peltoviljelyssä maanparannusaineena. Peltomaahan biohiilen kautta syntyvä ylimääräinen hiilivarasto voidaan lisäksi hyödyntää vapaaehtoisen päästökompensaation tuottamiseen toiselle yritykselle tai organisaatiolle. (Kuvio: Inka Karvonen, Virpi Käyhkö ja Ritva Imppola, kuvio avautuu isommaksi klikkaamalla.)

Vastaavasti puunpolton tuhkalle voidaan löytää uusia käyttökohteita hiilensidonnan lisäämisessä ja ravinnevalumien hillitsemisessä. Kokonaisvaltaisempi sivuvirtojen hyödyntäminen ja jalostaminen edellyttää toimialojen välistä vuoropuhelua, kokeilua sekä tutkimusta. Hiilikauppa tuo eri sektoreiden toimijat yhteen ja edistää kiertotaloutta.

Monialaisella yhteistyöllä on kasvava rooli ympäristöhaasteiden ratkaisemisessa

Vakavat ympäristöhaasteet, kuten ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, ovat seurausta luonnonvarojen kestämättömästä käytöstä. Luonnonvarojen ylikulutusta voidaan torjua kiertotalouden keinoin palvelullistamalla toimintaa ja pyrkimällä kierrättämään kaikki materiaalit. [10] Siirtymä kiertotalouteen edellyttää innovointia ja uusien liiketoimintamallien kehittämistä. Muutos vaatii luovuutta, kokeilemista ja tutkimista.

Kiertotalouden innovaatioita edistetään parhaiten eri toimijoiden vahvassa vuorovaikutuksessa, ekosysteemeissä [11]. Hiilikauppa tuo yhteen sivuvirran tuottajan ja kompensaation tarvitsijan. Yrityksellä on tarve kompensaatiolle ja maankäyttäjä toteuttaa hiilensidonnan käytännössä. Näissä verkostoissa voidaan edelleen kehittää uusia toimintamalleja tehostamaan myös ravinteiden-, veden- ja energiankäyttöä.

Luonnonvara-ala on suurena maankäyttäjänä keskeinen toimiala hiilinielujen kasvattamisessa ja päästökompensaatiopalveluiden tuottamisessa. Monet päästöjen vähentämiseen ja hiilinielujen kasvattamiseen tähtäävät toimintamallit ovat sellaisia, että niistä seuraa alalle muitakin hyötyjä. Esimerkiksi puuntuhkan sisältämät ravinteet voidaan palauttaa metsiin tukemaan puiden kasvua, jolloin lisääntynyt kasvu voidaan hyödyntää kompensaatiopalveluna. Puuntuhkaan perustuvaan hiilikompensaatioon on Suomessa erikoistunut Hiilinielurekisteri, jonka toimintamallia käydään läpi Kasvutarinoita kiertotaloudesta -podcastissa. Tällaiset positiiviset sivuvaikutukset tuovat hiilikaupalle uusia merkityksiä sekä myös mahdollisuuksia liiketoiminnan kehittämiseen.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa luonnonvara-alalla on siis paljon annettavaa. Metsissä ja pelloilla voidaan tehdä paitsi päästövähennystoimia, myös ylläpitää luonnon pitkäaikaisia hiilivarastoja sekä kasvattaa uusia hiilinieluja. Ilmastotoimilla on jo kova kiire, joten tehokkaat ja nopeat päästövähennyskeinot sekä menetelmät hiilinielujen kasvattamiseen ja hiilivarastojen säilyttämiseen tulisi viedä viivyttelemättä käytäntöön. Päästökompensaatio on vasta toissijainen keino, mutta sitäkin tarvitaan, sillä kaikkia päästöjä ei vielä pystytä kokonaan estämään. Keinoja hiilen talteenottoon tarvitaan senkin jälkeen, kun hiilineutraalius on saavutettu, sillä edessä on vielä työtä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden laskemiseksi.


Karvonen, Inka, projektisuunnittelija
Kasvua ja liiketoimintaa kiertotaloudesta Pohjois-Pohjanmaalla -hanke
Oulun ammattikorkeakoulu, Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö

Käyhkö, Virpi, projektipäällikkö
Kasvua ja liiketoimintaa kiertotaloudesta Pohjois-Pohjanmaalla -hanke
Oulun ammattikorkeakoulu, Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö

Canemure-hankkeen muut julkaisut Oamk Journalissa

KASVU-hankkeen muut julkaisut Oamk Journalissa

Lähteet

[1] Laaksonen, V. 2022. Vapaaehtoiset päästökompensaatiot. Ympäristöministeriö. Hakupäivä 17.5.2022. https://ym.fi/vapaaehtoiset-paastokompensaatiot

[2] Puroila, S. 2022. Miten vapaaehtoinen päästökompensaatio ja hiilikauppa toimivat? Esitys. Kasvua kiertotaloudesta – hiilikauppaa metsissä ja pelloilla -tilaisuus 16.3.2022. Liminganlahden luontokeskus, Liminka. Hakupäivä 17.5.2022. https://www.oamk.fi/images/Hankkeet/KASVU/20220316_Kompensaatiot_Puroila_Sitra.pdf

[3] VTT. 2018. Hiilikädenjälki: Uusi ympäristömittari tuotteiden positiivisten ilmastovaikutusten arviointiin. Ekofokus 11.12.2018. Hakupäivä 8.8.2022. https://www.ekofokus.com/2018/12/hiilikadenjalki-uusi-ymparistomittari.html

[4] Gutzén, T. 2022. Vastuullinen valmisbetoni – kompensaatiomenettelyn valinta. Esitys. Kasvua kiertotaloudesta – hiilikauppaa metsissä ja pelloilla -tilaisuus 16.3.2022. Liminganlahden luontokeskus, Liminka. Hakupäivä 17.5.2022. https://www.oamk.fi/images/Hankkeet/KASVU/Ruskon_Betoni_konserni_-_esitys.pdf

[5] Juurikkala, T. 2021. Selvitys: vapaaehtoinen päästöjen hyvittäminen tehostuisi julkisella ohjauksella, ei lakeja säätämällä. Tiedote 12.8.2021. Ympäristöministeriö, Helsinki. Hakupäivä 20.5.2022. https://ym.fi/-/selvitys-vapaaehtoinen-paastojen-hyvittaminen-tehostuisi-julkisella-ohjauksella-ei-lakeja-saatamalla

[6] Kainulainen, A. 2022. Hiilikauppaa metsissä. Esitys. Kasvua kiertotaloudesta – hiilikauppaa metsissä ja pelloilla -tilaisuus 16.3.2022. Liminganlahden luontokeskus, Liminka. Hakupäivä 17.5.2022. https://www.oamk.fi/images/Hankkeet/KASVU/20220316_Hiilikauppaa_metsiss_OAMK_Canemure_MTK_AK.pdf

[7] Heikkinen, J., Ketoja, E., Nuutinen, V. & Regina, K. 2013. Declining trend of carbon in Finnish cropland soils in 1974–2009. Global Change Biology 19 (5), 1456–1469. Hakupäivä 16.8.2022. https://doi.org/10.1111/gcb.12137

[8] Kinnunen, O. 2022. Hiilikauppaa pelloilla. Esitys. Kasvua kiertotaloudesta – hiilikauppaa metsissä ja pelloilla -tilaisuus 16.3.2022. Liminganlahden luontokeskus, Liminka. Hakupäivä 17.5.2022. https://www.oamk.fi/images/Hankkeet/KASVU/Hiilikauppaa_pelloilla_Kinnunen_160322.pdf

[9] Rasa, K., Pennanen, T., Peltoniemi, K., Velmala, S., Fritze, H., Kaseva, J., Joona, J. & Uusitalo, R. 2021. Pulp and paper mill sludges decrease soil erodibility. Journal of Environmental Quality 50 (1), 172–184. Hakupäivä 16.8.2022. https://doi.org/10.1002/jeq2.20170

[10] Pajunen, N. 13.4.2021. Luonnonvarojen käytön irtikytkentä talouskasvusta – onko se mahdollista? Sitra. Hakupäivä 5.7.2022. https://www.sitra.fi/artikkelit/luonnonvarojen-kayton-irtikytkenta-talouskasvusta-onko-se-mahdollista/

[11] Antikainen, M. & Tuovinen, M. 2021. Kolme pointtia kiertotalouden innovaatioista. Blogi 7.7.2021. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Hakupäivä 5.7.2022. https://www.vttresearch.com/fi/uutiset-ja-tarinat/kolme-pointtia-kiertotalouden-innovaatioista

Post Views: 1 647