Tämä artikkeli pohjautuu Kati Mäenpään Lectio Praecursoriaan kasvatustieteiden väitöskirjasta ”Motivation regulation and study well-being during nurse education studies”, joka tarkastettiin Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 10.12.2021. Vastaväittäjänä toimi motivaatiopsykologian tohtori, dosentti Kati Vasalampi Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena kasvatustieteen professori Kirsi Pyhältö Helsingin yliopistosta.

Valokuva väitöskirjan tekijästä väitöstilaisuudessa.
Väitöstilaisuus Oulun yliopiston Martti Ahtisaari -salissa (kuva: Kai Tirkkonen)

Väitöstutkimuksen [1] päätavoitteena on ymmärtää oppimisen ja opiskeluhyvinvoinnin taustalla vaikuttavia motivationaalisia mekanismeja ja tekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään motivaation säätelyn ilmenemistä ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopintojen aikana.

Lisäksi tutkitaan motivaation säätelyn yhteyttä opiskeluhyvinvointiin ja opintomenestykseen. Tutkimuksessa tarkastellaan opintoja edesauttavien motivaation säätelystrategioiden käyttöä ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä erityisesti monimuoto-oppimisympäristössä.

Yhteiskunnallinen tarve

Ammattikorkeakoulussa opiskelee Suomessa noin 150 000 opiskelijaa [2]. Terveys- ja hyvinvointialat ovat opiskelijamäärältään ylivoimaisesti suurin koulutusala, noin 44 000 opiskelijaa [3]. Viimeaikaisten laajojen seurantatutkimusten mukaan jopa yli puolet suomalaisista korkeakouluopiskelijoista kokee haasteita opiskeluhyvinvoinnissaan [4] [5]. Opiskelijat raportoivat uupumisasteista väsymystä ja kyynisyyttä sekä riittämättömyyden tunnetta opintoja kohtaan. Samanaikaisesti he kokevat opiskeluintonsa ja motivaationsa opintoja kohtaan vähenneen.

Niin ikään, vuonna 2019 toteutetun Eurostudent VII [6] tutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden yksi yleisin opintojen viivästystekijä on puutteellinen motivaatio. Lisäksi koronapandemian aikana toteutetun valtakunnallisen korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen [7] mukaan 70 prosenttia korkeakouluopiskelijoista on kokenut opintojensa entisestään vaikeutuneen. Erityisesti etäopinnot ja yksinäisyys ovat tehneet opiskelun raskaammaksi. Digitaalisten ja monimuotoisten oppimisympäristöjen vaikutuksista opintojen sujumiseen ja opintomenestykseen on kuitenkin osittain myös ristiriitaista tutkimustietoa. Toisille etäopinnot ovat sopivat hyvin, tuoden joustavuutta esimerkiksi opintojen suoritustapoihin ja koulun ja perhe-elämän yhdistämiseen.

Sairaanhoitajien ammattikunta on suurin terveydenhuollon ammattiryhmistä [3]. Kouluttamisen tarve on mittava, sillä pula sairaanhoitajista on tällä hetkellä valtava. Kuntien eläkevakuuttajan [8] työvoimaennusteen mukaan jo nyt tarvittaisiin yli 8 000 sairaanhoitajaa lisää. Tilannetta ei helpota se, että sairaanhoitajien alanvaihtopyrkimykset ovat lisääntyneet jo vuosikausia. Pohjoismaista erityisesti Suomessa riski sairaanhoitajien alalta lähtöön on suurta. Vähintään puolet suomalaisista sairaanhoitajista raportoi harkitsevansa alanvaihtoa, Norjassa yksi neljäsosa. [9]

Keskeisimmiksi syiksi alanvaihtoon sairaanhoitajat kokevat ulkoisiin työolosuhteisiin, kuten palkkaukseen, liittyvien tekijöiden rinnalla sisäisiä motivaationaalisia tekijöitä. Sairaanhoitajat kertovat haasteista, jotka liittyvät työn arvoihin ja arvostukseen, päätöksentekoprosesseihin, työn innostavana kokemiseen ja kannustuksen puuttumiseen. [10] [11]

Erityisesti juuri työelämään siirtyneet tai vielä koulutuksen loppuvaiheessa olevat nuoret sairaanhoitajaopiskelijat raportoivat näistä ongelmista. He kokevat ensimmäiset vuodet työssä haasteellisina, vaikkakin juuri onnistunut siirtymä opinnoista työelämään on todettu tärkeäksi alalle sitoutumisen näkökulmasta. [12] Tämä viittaa siihen, että jo opintojen aikaiset motivaatioon ja opiskeluhyvinvointiin liittyvät ongelmat voivat muodostaa jatkumon ja siirtymän työelämään.

Oppimisen säätelytaidot ovat tärkeitä työelämätaitoja

Sairaanhoitajaopiskelijoilta edellytetään monenlaisia oppimisen taitoja niin teoreettisten tehtävien kuin käytännönläheisten soveltavien harjoitusten ja harjoittelujaksojen parissa opintojen aikana. Koulutuksen aikana he opiskelevat hallitsemaan monia ammatin vaatimia erityistaitoja, kuten korkeatasoisen hoidon toteuttamista moniammatillisessa yhteistyössä ja nopeasti muuttuvissa, usein stressaavissa ja ennalta ennakoimattomissa työtilanteissa. He opiskelevat kriittistä ajattelua ja päätöksentekoa, huolellista lääkehoidon toteuttamista, tarkkaa potilasturvallisuudesta huolehtimista, hyviä vuorovaikutustaitoja, näyttöön perustuvan uuden tiedon soveltamista ja työskentelyä alati uusiutuvan terveysteknologian parissa. [13] [14]

Jotta kaiken tämän osaamisen oppiminen olisi laadukasta, se vaatii opiskelijalta taitoa säädellä omaa oppimistaan eli oppimisen itsesäätelytaitoja. Opiskelijan tulee kyetä vastaamaan asetettuihin oppimistavoitteisiin ja suunnitella oppimistaan siten, että hän voi käyttää taidokkaasti erilaisia ja tehokkaita oppimisen strategioita. Opiskelijan on osattava itse havainnoida ja mukauttaa opiskelutapojaan tilanteen mukaan sekä arvioida omaa onnistumistaan opintojen tavoitteisiin nähden.

Oppimisen itsesäätelyn sujuminen menestyksellisesti vaatii opiskelijalta hyvää ja sitkeää motivaatiota sekä taitoa hallita erilaisia motivaation säätelystrategioita. Näitä strategioita ovat esimerkiksi omien tavoitteiden asettamisen, mielenkiinnon vahvistamisen sekä omien tunteiden ja minäpystyvyysuskomusten säätelemiseen liittyvät taidot. Motivaation säätelystrategioiden käyttö muodostaakin keskeisen osan koko oppimisprosessia.

Yhteiskunnan ja teknologian vaatimusten muuttuessa myös työelämässä vaaditaan jatkuvasti taitoa oppia uusia työtapoja ja uuden tiedon soveltamista. Työn tekeminen on jatkuvaa ammatillista kehittymistä ja oman osaamisen päivittämistä. Aikaa uuden oppimiselle ei yleensä työssä ole runsaasti, eikä jatkuva oppiminen tarkoita useinkaan opiskelua oppilaitoksissa, vaan uutta opitaan työn ohessa työpaikoilla. Hyvät ja tehokkaat oppimisen taidot ovat nykyään keskeisimpiä tarvittavia työelämätaitoja. Vaikka korkeakoulutuksen päätavoitteena on valmentaa ja ohjata ihmisiä elinikäiseen oppimiseen, niin korkeimmin koulutetutkaan eivät aina saavuta hyviä oppimisen säätelytaitoja [14] [15].

Oppimaan oppimisen taidot ovat siis tärkeä osa osaamista. Niihin tulee edelleen kiinnittää huomiota ammattikorkeakoulutuksessa, jotta opiskelijoille mahdollistetaan hyvien oppimisen taitojen omaksuminen tulevaa ammattiuraa varten. Juuri päivitetyn Arenen työelämälle antaman osaamislupauksen mukaan oppimaan oppimisen taidot on nostettu yhdeksi keskeisimmäksi yhteiseksi pääkompetenssiksi – asiaksi, joita ammattikorkeakoulujen tulisi sisällyttää tutkintokoulutuksiinsa. [16]

Vaikka oppimista, hyvinvointia ja motivaatiota koskevaa tutkimusta on paljon, puuttuu tutkimus motivaation säätelystä ja sen yhteydestä opiskeluhyvinvointiin lähes kokonaan erityisesti terveysalan korkeakouluopinnoissa. Myöskään uusimman oppimistutkimuksen mukainen oppimisen itsesäätelyn teoriapohja ei ole vielä vakiintunut yleiseen käyttöön ammattikorkeakouluissa.

Tarvitsemmekin lisää ymmärrystä ja välineitä siihen, miten voimme juuri ammattikorkeakoulun oppimisympäristöissä tukea ja ylläpitää opiskelijoiden oppimisen itsesäätelytaitoja ja opiskeluhyvinvointia, edesauttaen näin opiskelijoiden siirtymistä ja parempia valmiuksia kohti työelämää.

Oppimisen ja motivaation säätelyn taustateoria

Väitöstutkimuksen teoreettinen tausta perustuu oppimisen itsesäätelyn teoriaan, erityisesti Boekaertsin [17] Oppimisen itsesäätelyn duaaliprosessimalliin (kuvio 1). Siinä keskeisenä on motivaationaalisten tekijöiden lisäksi hyvinvoinnin näkökulma. Motivaation säätely voidaan sijoittaa keskeiseksi osaksi oppimisprosessia, jossa oppija ikään kuin tasapainoilee kohti oppimistavoitteiden saavuttamista keskittyen tilanteesta riippuen syvällisen oppimisen polun suuntaan ja toisaalta oman opiskeluhyvinvoinnin ylläpitämisen polun suuntaan. Opiskeluhyvinvointi määritellään tutkimuksessa kahden keskeisen käsitteen, opiskelu-uupumuksen ja opiskeluinnon kautta. [18] [19]

Edellä selitetty oppimisen säätelyn duaalimalli kuviona.
KUVIO 1. Oppimisen itsesäätelyn duaalimalli [17] muokattuna väitöstutkimukseen [1]

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuskohteena oli suomalaisia ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoita, joiden opintoja seurattiin kolmen vuoden ajan. Tutkimusaineisto rakentui perättäisinä vuosina 2016, 2017 ja 2018 tehdyistä kolmesta osatutkimuksesta ja niistä julkaistuista vertaisarvioiduista kansainvälisistä artikkeleista [20] [21] [22].

Kaksi ensimmäistä osatutkimusta perustuivat kvantitatiiviseen pitkittäistutkimukseen ja niiden aineistoihin. Näihin osatutkimuksiin osallistui opiskelijoita (N=90 ja N=98) sekä perinteisestä lähi- että monimuoto-opiskeluryhmästä. Kyselyissä hyödynnettiin aiemmissa tutkimuksissa standardoituja motivaationsäätely-, opiskeluinto- ja opiskelu-uupumusmittareita. Lisäksi kerättiin rekisteritietoja tutkimuksessa mukana olleiden opiskelijoiden valintakoepistemääristä, opintopisteiden kertymästä ja keskiarvoista.

Kolmas osatutkimus oli kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa tutkittiin opiskelua tukevien motivaation säätelystrategioiden käyttöä ja niihin vaikuttavia tekijöitä monimuoto-opintojen aikana. Retrospektiiviset haastattelut toteutettiin opintojen loppuvaiheessa opiskelijoiden (N=12) kolmen vuoden opiskelukokemuksiin pohjautuen.

Opiskeluhyvinvointia tukeva motivaation säätely on monipuolista

Tutkimuksen tuloksena esitetään kolme päätulosta ja niihin liittyviä johtopäätöksiä. Ensimmäiseksi, sairaanhoitajaopiskelijoiden motivaation säätely oli luonteeltaan vaihtelevaa, monipuolista ja mukautuvaa yksilöllisesti sekä ajallisesti pitkin opintoja. Opiskelijat käyttivät useita erilaisia motivaation säätelystrategioita yhtä aikaa.

Eri motivaation säätelystrategioiden käyttö painottui yksilöllisesti vaihdellen eri oppimistilanteiden ja opintopolun eri vaiheiden (alku-, keski-, loppuvaihe) mukaan. Osa opiskelijoista hyödynsi tyypillisemmin tiettyjä motivaation säätelystrategioita enemmän opintojen alkuvaiheessa, kun taas toisilla opiskelijoilla näiden samojen motivaation säätelystrategioiden käyttö painottui enemmän opintojen keski- tai loppuvaiheeseen.

Kaikkia tutkimuksessa havaittuja motivaation säätelystrategioita käytettiin kuitenkin pitkin koko opintopolkua. Opiskelijoiden motivaation säätelyn tasot myös erosivat opiskelijaprofiileittain korkeatasoisen motivaation säätelyn profiilista (62 %) heikompaan keskitasoiseen motivaation säätelyn profiiliin (38 %). Nämä kaksi profiilia olivat osittain pysyviä, mutta profiileissa tapahtui myös siirtymiä kumpaankin suuntaan (heikommasta parempaan tai päinvastoin) opintojen keskivaiheessa.

Oppimisympäristöissä ja opetuksessa opiskelijaa tulisi auttaa tunnistamaan henkilökohtaisia opiskelumotivaatioon liittyviä haasteita pitkin opintojen kulkua, jotta voitaisiin löytää opiskelijan tilanteeseen sopivia, kutakin parhaiten edesauttavia motivaation säätelystrategioita. Opettajilla ja ohjaajilla tulisi olla tietoa motivaation säätelystä ja ymmärrystä sen vahvistamisesta opintojen aikana. Näin voidaan pedagogisesti ja ohjauksellisesti suunnitella ja lisätä tukea opiskelutilanteisiin, jossa motivaation säätelyn vahvistaminen on tarpeen. Opiskelijoita voidaan auttaa löytämään itselle sopivin motivaation tuki kussakin tilanteessa ja vahvistaa siten opiskelijan hyvää motivaation säätelyä opintojen aikana.

Toiseksi, sairaanhoitajaopiskelijoiden korkeampi motivaation säätely oli yhteydessä parempaan opiskeluhyvinvointiin. Korkeilla motivaation säätelytaidoilla oli yhteys vähempään kyynisyyteen ja korkeampaan opiskeluintoon. Korkeammalla motivaation säätelyllä oli yhteys myös parempaan opintomenestykseen, joka näkyi opintosuoritusten keskiarvoissa.

Vastavuoroisesti heikompi motivaation säätely oli yhteydessä lisääntyneeseen opiskelu-uupumukseen, erityisesti kyynisyyteen, alempaan opiskeluintoon ja heikompiin opintosuoritusten keskiarvoihin. Opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opintomenestyksen näkökulmasta on siis perusteltua kiinnittää opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa huomiota erityisesti motivaation säätelyn tukemiseen.

Kolmanneksi, sairaanhoitajaopiskelijoiden useiden erilaisten motivaation säätelystrategioiden käyttöä voidaan vahvistaa yksilöllisesti ja tilannesidonnaisesti oppimisympäristöstä riippumatta. Tätä vahvisti se, ettei tuloksissa havaittu merkitseviä eroja opiskelijoiden motivaation säätelyssä tai sen yhteydessä opiskeluhyvinvointiin tai opintomenestykseen perinteisen ja monimuoto-oppimisympäristöjen välillä.

Keskeisiksi oppimista ja opiskeluhyvinvointia tukeviksi keinoiksi nousi seitsemän eri motivaation säätelystrategiaa. Näitä olivat: 1) oppimisympäristön säätely, 2) itsevakuuttelu, 3) emootioiden säätely, 4) tavoitesuuntautuminen, 5) oppimisen tehokkuuden hallinta, 6) arvottaminen ja 7) mielenkiinnon vahvistaminen. Motivaation säätelystrategioiden tunteminen ja niissä tukeminen olisi hyödyllistä opetuksessa ja ohjauksessa.

Tutkimuksessa havaittiin joukko erilaisia henkilökohtaisia ja oppimisympäristöön sekä pedagogiikkaan liittyviä tekijöitä, joiden kautta opetuksessa voidaan vahvistaa parhaiten näiden strategioiden käyttöä. Näitä tekijöitä olivat muun muassa erilaiset oppijan minäpystyvyyttä ja tunteiden säätelyä tukevat työtavat, opintojen merkityksellisyys, opiskelijakeskeiset ja vuorovaikutteiset opetusmetodit sekä vertaisryhmien käyttö. (Kuvio 2.)

Kuvio seitsemästä keskeisestä motivaation säätelystrategista, joita ovat oppimisympäristön säätely, itsevakuuttelu, emootioiden säätely, tehokkuuden hallinta, tavoitesuuntautuminen, arvottaminen ja mielenkiinnon vahtistaminen.
KUVIO 2. Oppimista ja opiskeluhyvinvointia tukevia motivaation säätelystrategioita (kuvio avautuu isommaksi klikkaamalla) (kuvio: Kati Mäenpää, 2022)

Hyvin toteutettu oppimisympäristö vahvistaa hyvinvointia

Tämä väitöskirja lisää ymmärrystä ja tietoa oppimisen motivaation säätelystä, sen mukautuvuudesta ja yhteydestä opiskeluhyvinvointiin. Tehtävämme tutkijoina, opettajina ja opiskelijoiden ohjaajina on lisätä erilaisia oppimisen mahdollisuuksia ja auttaa oppijoita kehittämään oppimisprosesseja ja oppimisen strategioita, joissa on mahdollisia puutteita. Kehittämällä opiskelijan yksilöllisiä taitoja, kuten motivaation säätelytaitoja, voidaan edesauttaa opiskeluhyvinvointia ja menestymistä opinnoissa.

Emme kuitenkaan voi ajatella niin, että pelkästään opiskelijan taitoja kehittämällä vältymme koulutuksessa opiskelumotivaation tai -hyvinvoinnin ongelmilta. Yksilöllinen itsesäätely on välttämätöntä, mutta tueksi tarvitaan ymmärrystä ja taitoa opiskelumotivaatiota ja -hyvinvointia tukevan oppimisympäristön, pedagogiikan ja ohjauksen toteuttamisesta. Onnistuneen oppimisen näkökulmasta myös koko koulutusorganisaatio oppii itse koko ajan, reflektoi ja ymmärtää, miten hyvin toteutetut oppimisympäristöt ovat erottamaton osa hyvää oppimisprosessia.

Koulutuksesta vastaavien johtajien, opettajien ja opintoja sekä työharjoittelua ohjaavien tuleekin kysyä ja pohtia: miten minä ja me yhdessä suhtaudumme oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseen. Miten voimme rakentaa oppimisympäristön ja sen opetukselliset syvästruktuurit sellaisiksi, että ne parhaalla mahdollisella tavalla tukevat opiskelijoiden ja tulevien ammattilaisten motivaatiota ja hyvinvointia?


Mäenpää Kati, lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakoulutus

Artikkeli perustuu väitöskirjaan:

Mäenpää, K. 2021. Motivation regulation and study well-being during nurse education studies. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. Hakupäivä 22.1.2022. http://urn.fi/urn:isbn:9789526231532


Lähteet

[1] Mäenpää, K. 2021. Motivation regulation and study well-being during nurse education studies. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Hakupäivä 22.1.2022. http://urn.fi/urn:isbn:9789526231532

[2] Vipunen.fi. Opetushallinnon tilastopalvelu. Hakupäivä 22.1.2022. https://vipunen.fi/fi-fi

[3] SVT, Suomen virallinen tilasto. Terveydenhuollon ammattihenkilöt. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Hakupäivä 22.1.2022. http://www.stat.fi/til/thammh/ Hakupäivä 22.1.2022

[4] Salmela-Aro, K. & Read, S. 2017. Study engagement and burnout profiles among Finnish higher education students. Burnout Research 7, 21–28. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1016/j.burn.2017.11.001

[5] Salmela-Aro, K. & Upadyaya, K. 2020. School engagement and school burnout profiles during high school. The role of socio-emotional skills. European Journal of Developmental Psychology 17 (6), 943–964. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1080/17405629.2020.1785860

[6] Saari, J., Koskinen, H., Attila, H. & Sarén, N. 2020. Eurostudent VII-Opiskelijatutkimus 2019. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:25. Hakupäivä 22.1.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-907-3

[7] Parikka, S., Holm, N., Ikonen, J., Koskela, T., Kilpeläinen, H. & Lundqvist, A. 2021, KOTT 2021-tutkimuksen perustulokset. Hakupäivä 22.1.2022. https://www.terveytemme.fi/kott/

[8] KEVA. 2021. Kuntien työvoimaennuste 2030. Analyysi kuntien työvoima- ja osaamistarpeista. Keva/Aula Research Oy. Hakupäivä 22.1.2022. https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/kuntien-tyovoimaennuste-2030-hoitajissa-sosiaalityontekijoissa-ja-lastentarhanopettajissa-suurin-osaajapula-nyt-ja-tulevaisuudessa

[9] Lindqvist, R., Smeds Alenius, L., Runesdotter, S., Ensio, A., Jylhä, V., Kinnunen, J., Strømseng Sjetne, I., Tvedt, C., Wiberg Tjønnfjord, M. & Tishelman, C. 2014. Organization of nursing care in three Nordic countries: relationships between nurses’ workload, level of involvement in direct patient care, job satisfaction, and intention to leave. BMC Nursing 13 (1), 27. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1186/1472-6955-13-27

[10] Niskala, J., Kanste, O., Tomietto, M., Miettunen, J., Tuomikoski, A.‐M., Kyngäs, H. & Mikkonen, K. 2020. Interventions to improve nurses’ job satisfaction: a systematic review and meta‐analysis. Journal of Advanced Nursing 76 (7), 1498–1508. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1111/jan.14342

[11] Ylitörmänen, T. 2021. Nurse-nurse collaboration and job satisfaction: A mixed method study of Finnish and Norwegian nurses’ perceptions. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Hakupäivä 22.1.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3765-0

[12] Kaihlanen, A-M. 2020. From a nursing student to a registered nurse. Final clinical practicum facilitating the transition. Väitöskirja. Turun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Hakupäivä 22.1.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7965-3

[13] Sulosaari, V., Huupponen, R., Hupli, M., Puukka, P., Torniainen, K. & Leino-Kilpi, H. 2015. Factors associated with nursing students’ medication competence at the beginning and end of their education. BMC Medical Education 15, 223 (2015). Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1186/s12909-015-0513-0

[14] Toode, K., Routasalo, P., Helminen, M. & Suominen, T. 2015. Hospital nurses’ work motivation. Scandinavian Journal of Caring Sciences 29 (2), 248–257. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1111/scs.12155

[15] Näykki, P., Ahonen, A. K., Järvenoja, H. & Pyhältö, K. 2018. Student teachers’ feelings of anxiety and exhaustion: can self-regulated learning skills function as an antidote? Educational Research and Evaluation 24 (8), 462–480. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1080/13803611.2019.1601571

[16] Auvinen, P., Asikainen, E., Hakonen, A., Marjanen, P., Risku, P. & Silvennoinen, S. 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Arene. Hakupäivä 24.1.2022. https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572

[17] Boekaerts M. 2011. Emotions, emotion regulation, and self-regulation of learning. In D. Schunk & B. Zimmerman (Eds.) Handbook of Self-Regulation of Learning and Performance, 408–425. New York, NY: Routledge.

[18] Salmela-Aro K. & Upadyaya, K. 2014. School burnout and engagement in the context of demands-resources model. British Journal of Educational Psychology 84 (1), 137–151. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1111/bjep.12018

[19] Schaufeli, W., Martínez, I., Marqués‐Pinto, A., Salanova, M. & Bakker, A. 2002. Burnout and engagement in university students: A cross‐national study. Journal of Cross‐Cultural Psychology 33 (5), 464–481. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1177/0022022102033005003

[20] Mäenpää, K., Pyhältö, K., Järvenoja, H. & Peltonen, J. 2018. Nursing students’ motivation regulation and its relationship with engagement and burnout. Nordic Journal of Nursing Research 38 (3), 143–150. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1177/2057158517731719

[21] Mäenpää, K., Järvenoja, H., Peltonen, J. & Pyhältö, K. 2019. Progress of Nursing Students’ Motivation Regulation Profiles and Affiliations with Engagement, Burnout and Academic Performance. International Journal of Teaching and Learning in Higher education 31 (3), 461–475. Hakupäivä 22.1.2022. http://www.isetl.org/ijtlhe/pdf/IJTLHE3553.pdf

[22] Mäenpää, K., Järvenoja, H., Peltonen, J. & Pyhältö, K. 2020. Nursing students’ motivation regulation strategies in blended learning: a qualitative study. Nursing and Health Sciences 22 (3), 602–611. Hakupäivä 22.1.2022. https://doi.org/10.1111/nhs.12702