Taiteen tekeminen on intohimo. Sen tekijä on siitä henkisesti riippuvainen, mikä on yksi luovuuden kulmakivistä. Mitään taidetta ei ole ilman luovuutta, mutta luovuutta voi olla taiteesta riippumatta. Moni nykyään arkipäiväinen asia on aikoinaan vaatinut luovaa ajattelua, joka on johtanut esimerkiksi uusien keksintöjen syntymiseen.

Taiteen tekijät voidaan karkeasti jakaa kahteen joukkoon sen perusteella, mihin heidän taiteensa tähtää. Ensimmäisellä on suuri tarve tulla taiteensa kautta kuulluksi ja nähdyksi ja vaikuttaa sen kautta ihmisiin ja yhteiskuntaan – jättää oma jälkensä maailmaan. Toisella luomisen sisäinen pakko on niin suuri, että taidetta tehdään taiteen itsensä vuoksi (”Kunst an sich”, ks. esim. [1]) huolimatta siitä, kokeeko sitä joku muu vai ei.

Edellä kuvattujen yhdistelmiäkin löytyy joko tilanteen pakottamana tai luonnostaan. Sattumallakin voi olla suuri merkitys esimerkiksi siihen, päätyykö joku pöytälaatikkosäveltäjäksi vai tunnetuksi musiikkihahmoksi. Esimerkiksi yksi venäläisen musiikin suurista nimistä Nikolai Rimski-Korsakov oli alun perin meriupseeri, joka kääntyi säveltäjän uralle vasta aikuisiällä hyvän ystävänsä Mili Balakirevin kannustuksesta [2]. Joskus tunnustus ja kuuluisuus tulevat postuumisti, kuten vaikkapa Vincent van Goghille tai katuvalokuvaaja Vivian Maierille.

Luova prosessi on usein moniulotteinen. Esimerkiksi kuva- ja säveltaiteen kohdalla se voidaan jakaa inspiroitumis-, suunnittelu- ja toteutusvaiheisiin. Inspiraatiosta puhutaan usein paljon, mutta esimerkiksi moni nykysäveltäjä on sanonut, että sitä ei voi eikä kannata jäädä odottamaan. Muuten voi käydä niin, että aika kulkee, mutta mitään ei tapahdu. Ammattitaiteilija useimmiten inspiroituu työnsä edetessä ja ikään kuin matkalla oleminen, prosessin toteutusvaihe, muodostuu tätä kautta uuden luomisessa keskeiseksi tekijäksi.

Kaikki luova toiminta ei suinkaan ole kokonaan uuden tekemistä, divergenttiä, esimerkiksi säveltämistä, kirjoittamista tai maalaamista. Esittävän taiteilijan, kuten muusikon tai näyttelijän työt ovat varsin luovia. Tällöin esiintyjä saa oman persoonansa, osaamisensa ja ammattitaitonsa kautta rekonstruoida jonkin aiemmin luodun teoksen uudelleen, jolloin voidaan puhua konvergentista luovuudesta [3]. Lopputuloksessa näkyy ja kuuluu alkuperäisen tekijän visio rinnakkain ja sulautuen esittäjän henkilökohtaisen näkemyksen (sekä mahdollisesti ohjaajan ajatusten) kanssa. Taide on universaalia. Sen hienous on juuri siinä, että erilaisin painotuksin ja persoonallisin yksityiskohdin teos ei koskaan voi jähmettyä. Samat sävelteokset, oopperat ja näytelmät puhuttelevat vuodesta toiseen. Taide taipuu moneen ja sallii luovuuden kukoistaa.

Joskus kohtaa sellaisen harhaluulon, että taiteen tekeminen olisi helppoa: ”Mozart ravisti kappaleita hihasta” tai ”ammattilaiseltahan tuo sujuu luonnostaan.” Luovuuteen kuuluu erottamattomana asiana, välttämättömyytenä ja väistämättä kova työnteko. Thomas Edisonin toteamus, että neroudessa on prosentin verran inspiraatiota ja yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia perspiraatiota (”Genius is one percent inspiration, ninety-nine percent perspiration”) pitää paikkansa yhtä hyvin tieteessä kuin taiteessakin [4].

Beethovenin musiikilliset teemat ja sävellykset syntyivät usein kypsyttelyn ja useiden luonnosten seurauksena [5]. Sibelius puhui siitä, että sävellyksiä pitää ”takoa” [6]. Yksittäisen maalauksen tai veistoksen valmistumiseen voi kulua tuhansia työtunteja. Mitään ei putoa taivaasta valmiina, vaikka siltä joskus vaikuttaisikin, kun esimerkiksi kuuntelee länsimaisen taidemusiikin klassisia helmiä. Vaikka hyvä valokuva syntyy silmänräpäyksessä, on se sitä ennen vaatinut kuvaajaltaan laaja-alaista tekniikan, sommittelun ja kuvailmaisun opettelua – olkoonkin, että joskus ”sokea kanakin löytää jyvän” eli joku räpsäisee vaikka kännykällä huippuotoksen. Edellä mainittu van Gogh maalasi uskomattomia töitään hetken vimmassa voimakkain, spontaanein vedoin, mutta sen tekivät mahdolliseksi sadat harjoituksen vuoksi aiemmin piirretyt tutkielmat ja asetelmaharjoitukset. Luovassa prosessissa taiteilija muodostaa kiinteän suhteen sekä taiteen tekemisen välineisiin että taiteelliseen tuotokseen. Tämän suhteen syntyminen on mahdollista vain tekemisen, taiteen harjoittamisen kautta, jossa taiteilija ikään kuin sulautuu yhteen kohteensa kanssa. [7]

Toisaalta on mielenkiintoista ajatella, että myös taiteen kuluttaminen on luova tapahtuma. Taideteos syntyy lopullisesti katsojan tai kuulijan päässä, kun hän tulkitsee sitä omasta uniikista lähtökohdastaan. Muun muassa Roland Barthes puhuu kirjallisuuden yhteydessä tekijän kuolemasta tarkoittaen sitä, että teoksen ollessa valmis menettää tekijän alkuperäinen tarkoitus auktoriteettinsa ja teos alkaa elää itsenäistä elämää [8]. Teoksen vaalija (katsoja, kuulija) on vapaa tulkitsemaan teosta omista lähtökohdistaan niin kuin haluaa, mahdollisesti löytäen sille uusia merkityksiä, joita tekijä ei alun perin ollut edes ajatellut. Jokainen meistä on siis luova nauttiessaan taiteesta, uppoutuessaan taide-elämykseen ja muodostaessaan oman suhteensa taideteokseen.

KUVA 1. Beethoven teki ahkerasti luonnoksia sävellyksiinsä. Teokset syntyivät kovan työn tuloksena [9]

KUVA 2. Van Gogh loi kuuluisia teoksiaan hetken luovassa vimmassa, mutta sen mahdollisti alkuaikojen tunnollinen harjoittelu sekä muiden taiteilijoiden töihin ja tekniikoihin perehtyminen [10]

Tötterström Jouko, Oulun ammattikorkeakoulu
yliopettaja, musiikki

Isomursu Esa Pekka, Oulun ammattikorkeakoulu
yliopettaja ja tutkintovastaava, kulttuuri

Hoppu Petri, Oulun ammattikorkeakoulu
yliopettaja, tanssi

Lähteet

[1] Gabriel, M. 2014. Kunst an sich. Merve Verlag GmbH.

[2] Slonimsky, N. & Taruskin, R. 2019. Nikolay Rimsky-Korsakov. Encyclopædia Britannica. Hakupäivä 17.3.2020. https://www.britannica.com/biography/Nikolay-Rimsky-Korsakov#ref12944

[3] Eysenck, H. J. 2003. Creativity, personality and the convergent-divergent continuum. Teoksessa M. A. Runco (ed.) Perspectives on creativity research: Critical creative processes. Hampton Press, 95–114.

[4] Quote Investigator: Genius Is One Percent Inspiration, Ninety-Nine Percent Perspiration. 2012. Hakupäivä 31.1.2020. https://quoteinvestigator.com/2012/12/14/genius-ratio/

[5] Kinderman, W. 1991. Beethoven’s Compositional Process. North American Beethoven Studies: Volume 1, 7–12.

[6] HelMet-kirjastojen verkkosivusto Helmet. Kuukauden Sibelius, osa 11;  Viulukonsertto d-molli op. 47 (osa 1). Hakupäivä 18.2.2020. https://www.helmet.fi/fi-FI/Musiikki/Uutta_musiikissa/Kuukauden_Sibelius_osa_11(78472)

[7] Merleau-Ponty, M. 1993. Silmä ja Mieli. Pasanen, K. (suom.) [Alkuperäisteos 1964.] Helsinki: Taide.

[8] Barthes, R. 1967. ”The Death of the Author” (French: La mort de l’auteur).

Kuvalähteet

[9] Maalaus Beethovenista: Joseph Karl Stiller v. 1820. Wikipedia. Hakupäivä 31.1.2020. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Beethoven.jpg

[10] Vincent van Gogh: Tähtikirkas yö v. 1889. Wikipedia. Hakupäivä 31.1.2020. https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4htikirkas_y%C3%B6#/media/Tiedosto:VanGogh-starry_night_ballance1.jpg

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe202003057346