Terveyskeskuspäivystyksen ABCDE-triagen ja kehittämistoimenpiteiden vaikutukset potilasvirtoihin
Kantonen, Jarmo (2014)
Kantonen, Jarmo
Tampere University Press
2014
Yleislääketiede - General Practice
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9609-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9609-7
Tiivistelmä
Terveyskeskuspäivystyksen ABCDE-kiireellisyysluokittelun ja kehittämistoimenpiteiden
vaikutukset potilasvirtoihin
Päivystyksen kiireellisyysluokittelu nopeuttaa hoitoonpääsyä
Lääkärille pääsy nopeutui terveyskeskuspäivystyksessä kiireellisyysluokittelua (triage) käyttämällä. Lääkärissäkäyntien määrä väheni jopa 24 % ja hoitajakäyntien määrä nousi. Asiaa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa.
Terveydenhuollon päivystys on usein ruuhkainen. Ruuhkaisuutta voidaan vähentää kehittämistoimenpiteillä ja kiireellistä päivystyshoitoa tarvitsevat potilaat voivat päästä hoitoon aiempaa nopeammin. Tutkimuksen mukaan keskitettyä terveyskeskuspäivystystä voidaan suuressa kunnassa alle 20 kilometrin etäisyyksillä jopa vähentää ilman merkittäviä haittoja.
Terveyskeskukseen on toisinaan vaikea päästä ja siksi virka-ajan ulkopuolella päivystyksiin kertyy päivystyspotilaiden ohella myös kiireettömistä oireista huolestuneita potilaita. ABCDE-kiireellisyysluokittelu on luotu helpottamaan kiireellistä hoitoa tarvitsevien potilaiden hoidon nopeaa aloitusta. Suomessa ei ole aiempaa tutkimustietoa luokittelun vaikutuksesta päivystysalueen ja terveydenhuollon muiden yksiköiden potilasvirtoihin. Meneillään olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain uudistuksessa (sote-uudistus) päivystystä ollaan vähentämässä ja keskittämässä ja muutoksen perustaksi tarvitaan lisätietoa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveyskeskuspäivystyksen ABCDE-kiireellisyysluokittelun ja muiden kehittämistoimenpiteiden vaikutusta terveydenhuollon päivystyksen käyntimääriin ja hoitoon pääsyn nopeuteen. ABCDE-triagen lisäksi toteutettiin väestölle laaja informaatiokampanja terveydenhuollon päivystyksen tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Tietoa oli saatavilla internetistä ja päivystysaiheita käsiteltiin paikallislehdissä ja radiossa. Lisäksi erilaisia päivystysaiheisia informaatiolehtisiä jaettiin laajasti ja päivystykseen tulleet potilaspuhelut ohjattiin terveysneuvontapuhelimeen.
Tutkimuksen aineisto kerättiin ensisijassa Vantaan ja Espoon terveydenhuollon rekistereistä. Sieltä haettiin tutkimusvuosilta 2002–2008 eri vastaanottopisteiden kuukausittaiset ja vuosittaiset lääkärissäkäyntimäärät. Lisäksi saatiin tietoa potilaiden erikoissairaanhoidon päivystyksen käytöstä ja hakeutumisesta yksityissektorille. Hieman yllättäen kävi ilmi, että vaikka lääkärissäkäynnit terveyskeskuspäivystyksessä vähenivät triageintervention jälkeen, niin se ei näkynyt terveyskeskusten päiväaikaisten käyntien lisääntymisenä. Käynnit yksityisillä yleislääkäreillä sen sijaan lisääntyivät tutkimusaikana osin samanaikaisesti kuin terveyskeskuspäivystyskäynnit laskivat. Käynnit erikoissairaanhoidon päivystyksen lääkäreillä eivät toisaalta vähentyneet, vaikka terveyskeskuspäivystyksessä tehtiin kehittämistoimia.
Väitöstutkimuksessa tuodaan esiin myös kiireetöntä hoitoa tarvitsevien potilaiden (E-ryhmä) jatkohoidon järjestämisen tarve. Käytetty käänteinen kiireellisyysluokittelu tuloksineen esitetään ensimmäistä kertaa Suomessa. Kiireettömiä potilaita voidaan hoitaa päivystävän hoitajan vastaanotoilla jo päivystyksessä ja osa voidaan ohjata päivystyksestä päiväaikaisille vastaanotoille terveyskeskukseen, mikäli tästä ei aiheudu haittaa potilaan terveydelle. Jotta toiminta olisi turvallista, tarvitaan sujuva pääsy terveyskeskukseen virka-ajalla.
Etelä-Suomen Aluehallintovirasto kiirehti yhtenäisen hoidon kiireellisyysluokittelun (triage) käyttöön ottamista terveydenhuollon yksiköissä vuonna 2013, ja eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti huomiota yhtenäisten triageohjeiden puutteeseen päivystysyksiköissä vuonna 2014. Päivystysasetus on hyväksytty ja tulee voimaan 1.1.2015. Asetuksessa korostetaan kiireellistä hoitoa tarvitsevien päivystyspotilaiden hoidon järjestämistä ja esitetään käytettäväksi kiireellisyysluokittelua päivystyksissä. Asetus ei ota kantaa käytettävään luokitukseen ja asia vaatii vielä runsaasti jatkotutkimuksia, jotta löydettäisiin luotettava, yhtenäinen ja turvallinen kiireellisyysluokittelu Suomen päivystyksiin.
Väitöstutkimuksen tulokset tuovat tietoa helpottamaan päivystysasetuksen soveltamista terveydenhuollon päivystyspisteisiin tulevina vuosina.
vaikutukset potilasvirtoihin
Päivystyksen kiireellisyysluokittelu nopeuttaa hoitoonpääsyä
Lääkärille pääsy nopeutui terveyskeskuspäivystyksessä kiireellisyysluokittelua (triage) käyttämällä. Lääkärissäkäyntien määrä väheni jopa 24 % ja hoitajakäyntien määrä nousi. Asiaa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa.
Terveydenhuollon päivystys on usein ruuhkainen. Ruuhkaisuutta voidaan vähentää kehittämistoimenpiteillä ja kiireellistä päivystyshoitoa tarvitsevat potilaat voivat päästä hoitoon aiempaa nopeammin. Tutkimuksen mukaan keskitettyä terveyskeskuspäivystystä voidaan suuressa kunnassa alle 20 kilometrin etäisyyksillä jopa vähentää ilman merkittäviä haittoja.
Terveyskeskukseen on toisinaan vaikea päästä ja siksi virka-ajan ulkopuolella päivystyksiin kertyy päivystyspotilaiden ohella myös kiireettömistä oireista huolestuneita potilaita. ABCDE-kiireellisyysluokittelu on luotu helpottamaan kiireellistä hoitoa tarvitsevien potilaiden hoidon nopeaa aloitusta. Suomessa ei ole aiempaa tutkimustietoa luokittelun vaikutuksesta päivystysalueen ja terveydenhuollon muiden yksiköiden potilasvirtoihin. Meneillään olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain uudistuksessa (sote-uudistus) päivystystä ollaan vähentämässä ja keskittämässä ja muutoksen perustaksi tarvitaan lisätietoa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveyskeskuspäivystyksen ABCDE-kiireellisyysluokittelun ja muiden kehittämistoimenpiteiden vaikutusta terveydenhuollon päivystyksen käyntimääriin ja hoitoon pääsyn nopeuteen. ABCDE-triagen lisäksi toteutettiin väestölle laaja informaatiokampanja terveydenhuollon päivystyksen tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Tietoa oli saatavilla internetistä ja päivystysaiheita käsiteltiin paikallislehdissä ja radiossa. Lisäksi erilaisia päivystysaiheisia informaatiolehtisiä jaettiin laajasti ja päivystykseen tulleet potilaspuhelut ohjattiin terveysneuvontapuhelimeen.
Tutkimuksen aineisto kerättiin ensisijassa Vantaan ja Espoon terveydenhuollon rekistereistä. Sieltä haettiin tutkimusvuosilta 2002–2008 eri vastaanottopisteiden kuukausittaiset ja vuosittaiset lääkärissäkäyntimäärät. Lisäksi saatiin tietoa potilaiden erikoissairaanhoidon päivystyksen käytöstä ja hakeutumisesta yksityissektorille. Hieman yllättäen kävi ilmi, että vaikka lääkärissäkäynnit terveyskeskuspäivystyksessä vähenivät triageintervention jälkeen, niin se ei näkynyt terveyskeskusten päiväaikaisten käyntien lisääntymisenä. Käynnit yksityisillä yleislääkäreillä sen sijaan lisääntyivät tutkimusaikana osin samanaikaisesti kuin terveyskeskuspäivystyskäynnit laskivat. Käynnit erikoissairaanhoidon päivystyksen lääkäreillä eivät toisaalta vähentyneet, vaikka terveyskeskuspäivystyksessä tehtiin kehittämistoimia.
Väitöstutkimuksessa tuodaan esiin myös kiireetöntä hoitoa tarvitsevien potilaiden (E-ryhmä) jatkohoidon järjestämisen tarve. Käytetty käänteinen kiireellisyysluokittelu tuloksineen esitetään ensimmäistä kertaa Suomessa. Kiireettömiä potilaita voidaan hoitaa päivystävän hoitajan vastaanotoilla jo päivystyksessä ja osa voidaan ohjata päivystyksestä päiväaikaisille vastaanotoille terveyskeskukseen, mikäli tästä ei aiheudu haittaa potilaan terveydelle. Jotta toiminta olisi turvallista, tarvitaan sujuva pääsy terveyskeskukseen virka-ajalla.
Etelä-Suomen Aluehallintovirasto kiirehti yhtenäisen hoidon kiireellisyysluokittelun (triage) käyttöön ottamista terveydenhuollon yksiköissä vuonna 2013, ja eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti huomiota yhtenäisten triageohjeiden puutteeseen päivystysyksiköissä vuonna 2014. Päivystysasetus on hyväksytty ja tulee voimaan 1.1.2015. Asetuksessa korostetaan kiireellistä hoitoa tarvitsevien päivystyspotilaiden hoidon järjestämistä ja esitetään käytettäväksi kiireellisyysluokittelua päivystyksissä. Asetus ei ota kantaa käytettävään luokitukseen ja asia vaatii vielä runsaasti jatkotutkimuksia, jotta löydettäisiin luotettava, yhtenäinen ja turvallinen kiireellisyysluokittelu Suomen päivystyksiin.
Väitöstutkimuksen tulokset tuovat tietoa helpottamaan päivystysasetuksen soveltamista terveydenhuollon päivystyspisteisiin tulevina vuosina.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4784]