Hyvän mielen koulu. Substantiivinen teoria mielenterveyden edistämisestä yläkoulussa
Puolakka, Kristiina (2013)
Puolakka, Kristiina
Tampere University Press
2013
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2013-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9156-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9156-6
Tiivistelmä
Hyvän mielen koulu. Substantiivinen teoria mielenterveyden edistämisestä yläkoulussa
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa mielenterveyden edistämisestä yläkoulussa sellainen kuvaus (substantiivinen teoria), jossa yhdistyvät eri toimijoiden näkökulmat sekä kehittää mielenterveystyötä tutkimuksen kohteena olevassa yläkoulussa toimintatutkimuksen keinoin.
Toimintatutkimuksessa pyrittiin parantamaan mielenterveyden edistämistä kouluyhteisössä ja löytämään keinoja oikea-aikaiseksi auttamiseksi, kun mielenterveys on uhattuna. Kehittämiskohteiden kartoittamiseen käytettiin Suomessa kehitettyä koulun hyvinvointiprofiilia sekä oppilaiden, vanhempien ja henkilökunnan haastatteluista kerättyä tietoa.
Substantiivinen teoria tuotettiin oppilaiden, työntekijöiden sekä vanhempien tuottamasta haastattelumateriaalista sekä kehittämistyöryhmän kokousmuistioista ja koululaisten sanallisista vastauksista koulun hyvinvointiprofiiliin. Tuotettua kuvausta hyödynnettiin kehittämistyössä tarkastelemalla erikseen koululaisten ja heidän perheidensä näkökulmaa sekä toisaalta henkilökunnan näkökulmaa. Lopuksi kuvaukset yhdistettiin yhtenäiseksi substantiiviseksi teoriaksi, jossa oli huomioitu myös aiempi tutkimustieto aiheesta.
Muodostunut kuvaus sisältää seuraavat osa-alueet eli kategoriat: ”koulun olosuhteet”, ”henkilöstöresurssit”, ”koululaiset ja heidän perheensä” sekä ”mielenterveyttä edistävä toiminta”. Ydinkategoria, eli kaikkia näitä osa-alueita yhdistävä, keskeinen kategoria on ”toiminnan tavoitteena mielenterveyttä edistävä oppimisympäristö”.
Kun teoria on tuotettu toimijoiden ja toiminnan kohteiden omien kuvausten kautta, siitä saa helposti apuvälineen kehittämistyöhön. Eri tahojen omista näkökulmista on helpompi löytää ymmärrettävä ja käytäntöön sopiva kuvaus toiminnasta. Tuotetun substantiivisen teorian avulla pystytään siten tarkastelemaan ja kehittämään koululaisten mielenterveyden edistämiseksi tehtävää työtä, mikä on tämän tutkimuksen keskeinen hyöty.
Tärkeä tulos tässä tutkimuksessa on se, että koululaisten hyvinvointia ja mielenterveyttä tukevat seikat osoittautuivat olevan arkipäiväisiä, tavallisia asioita. Opettajat eivät koe itseään mielenterveystyöntekijöinä ja arastelevat siksi puuttua asioihin. Tämän tutkimuksen mukaan opettajilla ja koko kouluyhteisöllä on merkittävä rooli positiivisen mielenterveyden ylläpitäjinä. Myös huomaaminen ja asioihin puuttuminen ovat tärkeitä -- joskin haastavia -- seikkoja. Näistä tilanteista päästään helpommin eteenpäin, kun tehdään yhteistyötä vanhempien ja eri ammattilaisten kanssa.
Tutkimustuloksista voidaan myös päätellä, että koululaisten mielenterveyden edistäminen on paitsi kodin ja koulun myös kunnan kaikkien hallinnonalojen asia. Hyvinvointiin ja hyvään psyykkiseen oloon vaikuttavat myös fyysinen ympäristö ja eri hallinnonalojen resurssit.
Monella tapaa hyvään oloon vaikuttaminen tuo voimavaroja ja positiivista mielenterveyttä, hyvää mieltä. Kasvatustehtävän toteuttaminen yhteistyössä ja kumppaneina vanhempien kanssa on niin ikään tärkeää.
Tutkimustulosten pohjalta voidaan suositella seuraavia toimenpiteitä koululaisten mielenterveyden edistämiseksi:
1. Kouluyhteisöihin ja kunnan palveluihin pitää viedä perustietoa siitä, mitä mielenterveyden edistäminen kouluyhteisössä on. Tämän tutkimuksen tuottama substantiivinen teoria mielenterveyden edistämisestä tarjoaa kuvauksen mielenterveyden edistämisen kokonaisuudesta.
2. Teorian perusteella mielenterveyden edistäminen on monen eri sektorin asia. Mielenterveyden edistämistyöhön pitää haastaa koulu ja sosiaalitoimi sekä kunnalliset tekniset ja vapaa-ajan palvelut. Tässä haasteessa auttaa tieto mielenterveyden edistämiseen sisältyvistä seikoista.
3. Opettajien rooli korostui tutkimuksen aineistossa. Opettajilla on tarjottava resursseja ja tukea jotta he pystyvät osaltaan vastaamaan koululaisten hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämisen haasteisiin. Opettajat eivät ole -- eikä heidän tarvitse olla -- terveydenhuollon ammattilaisia, mutta he ovat koulun sosiaalisen ympäristön ja koulun keskeisen tehtävän eli oppimisen kannalta avainhenkilöitä, minkä merkitystä ei voi vähätellä.
4. Oppilaiden ja perheiden vaikutusmahdollisuuksia kouluun ja koululaisia koskeviin palveluihin tulee edelleen lisätä. Osallisuus tukee sekä perheiden että lasten elämänhallintaa ja edistää terveyttä ja hyvinvointia.
5. Kouluyhteisöjä tulee kehittää mielenterveyttä edistäviksi. Toimintatutkimus on tehokas tapa kehittää, koska siinä tulevat samanaikaisesti hyödynnetyksi osallisuus, teoriatieto ja kokemuksellinen asiantuntijuus. Kun toimintatutkimuksessa on mukana eri tahojen toimijoita, luodaan samalla pohjaa yhteistyölle.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa mielenterveyden edistämisestä yläkoulussa sellainen kuvaus (substantiivinen teoria), jossa yhdistyvät eri toimijoiden näkökulmat sekä kehittää mielenterveystyötä tutkimuksen kohteena olevassa yläkoulussa toimintatutkimuksen keinoin.
Toimintatutkimuksessa pyrittiin parantamaan mielenterveyden edistämistä kouluyhteisössä ja löytämään keinoja oikea-aikaiseksi auttamiseksi, kun mielenterveys on uhattuna. Kehittämiskohteiden kartoittamiseen käytettiin Suomessa kehitettyä koulun hyvinvointiprofiilia sekä oppilaiden, vanhempien ja henkilökunnan haastatteluista kerättyä tietoa.
Substantiivinen teoria tuotettiin oppilaiden, työntekijöiden sekä vanhempien tuottamasta haastattelumateriaalista sekä kehittämistyöryhmän kokousmuistioista ja koululaisten sanallisista vastauksista koulun hyvinvointiprofiiliin. Tuotettua kuvausta hyödynnettiin kehittämistyössä tarkastelemalla erikseen koululaisten ja heidän perheidensä näkökulmaa sekä toisaalta henkilökunnan näkökulmaa. Lopuksi kuvaukset yhdistettiin yhtenäiseksi substantiiviseksi teoriaksi, jossa oli huomioitu myös aiempi tutkimustieto aiheesta.
Muodostunut kuvaus sisältää seuraavat osa-alueet eli kategoriat: ”koulun olosuhteet”, ”henkilöstöresurssit”, ”koululaiset ja heidän perheensä” sekä ”mielenterveyttä edistävä toiminta”. Ydinkategoria, eli kaikkia näitä osa-alueita yhdistävä, keskeinen kategoria on ”toiminnan tavoitteena mielenterveyttä edistävä oppimisympäristö”.
Kun teoria on tuotettu toimijoiden ja toiminnan kohteiden omien kuvausten kautta, siitä saa helposti apuvälineen kehittämistyöhön. Eri tahojen omista näkökulmista on helpompi löytää ymmärrettävä ja käytäntöön sopiva kuvaus toiminnasta. Tuotetun substantiivisen teorian avulla pystytään siten tarkastelemaan ja kehittämään koululaisten mielenterveyden edistämiseksi tehtävää työtä, mikä on tämän tutkimuksen keskeinen hyöty.
Tärkeä tulos tässä tutkimuksessa on se, että koululaisten hyvinvointia ja mielenterveyttä tukevat seikat osoittautuivat olevan arkipäiväisiä, tavallisia asioita. Opettajat eivät koe itseään mielenterveystyöntekijöinä ja arastelevat siksi puuttua asioihin. Tämän tutkimuksen mukaan opettajilla ja koko kouluyhteisöllä on merkittävä rooli positiivisen mielenterveyden ylläpitäjinä. Myös huomaaminen ja asioihin puuttuminen ovat tärkeitä -- joskin haastavia -- seikkoja. Näistä tilanteista päästään helpommin eteenpäin, kun tehdään yhteistyötä vanhempien ja eri ammattilaisten kanssa.
Tutkimustuloksista voidaan myös päätellä, että koululaisten mielenterveyden edistäminen on paitsi kodin ja koulun myös kunnan kaikkien hallinnonalojen asia. Hyvinvointiin ja hyvään psyykkiseen oloon vaikuttavat myös fyysinen ympäristö ja eri hallinnonalojen resurssit.
Monella tapaa hyvään oloon vaikuttaminen tuo voimavaroja ja positiivista mielenterveyttä, hyvää mieltä. Kasvatustehtävän toteuttaminen yhteistyössä ja kumppaneina vanhempien kanssa on niin ikään tärkeää.
Tutkimustulosten pohjalta voidaan suositella seuraavia toimenpiteitä koululaisten mielenterveyden edistämiseksi:
1. Kouluyhteisöihin ja kunnan palveluihin pitää viedä perustietoa siitä, mitä mielenterveyden edistäminen kouluyhteisössä on. Tämän tutkimuksen tuottama substantiivinen teoria mielenterveyden edistämisestä tarjoaa kuvauksen mielenterveyden edistämisen kokonaisuudesta.
2. Teorian perusteella mielenterveyden edistäminen on monen eri sektorin asia. Mielenterveyden edistämistyöhön pitää haastaa koulu ja sosiaalitoimi sekä kunnalliset tekniset ja vapaa-ajan palvelut. Tässä haasteessa auttaa tieto mielenterveyden edistämiseen sisältyvistä seikoista.
3. Opettajien rooli korostui tutkimuksen aineistossa. Opettajilla on tarjottava resursseja ja tukea jotta he pystyvät osaltaan vastaamaan koululaisten hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämisen haasteisiin. Opettajat eivät ole -- eikä heidän tarvitse olla -- terveydenhuollon ammattilaisia, mutta he ovat koulun sosiaalisen ympäristön ja koulun keskeisen tehtävän eli oppimisen kannalta avainhenkilöitä, minkä merkitystä ei voi vähätellä.
4. Oppilaiden ja perheiden vaikutusmahdollisuuksia kouluun ja koululaisia koskeviin palveluihin tulee edelleen lisätä. Osallisuus tukee sekä perheiden että lasten elämänhallintaa ja edistää terveyttä ja hyvinvointia.
5. Kouluyhteisöjä tulee kehittää mielenterveyttä edistäviksi. Toimintatutkimus on tehokas tapa kehittää, koska siinä tulevat samanaikaisesti hyödynnetyksi osallisuus, teoriatieto ja kokemuksellinen asiantuntijuus. Kun toimintatutkimuksessa on mukana eri tahojen toimijoita, luodaan samalla pohjaa yhteistyölle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]