Vitamin D Insufficiency in Young Finnish Men-Associations with bone stress fracture and respiratory tract infections
Laaksi, Ilkka (2012)
Laaksi, Ilkka
Tampere University Press
2012
Solubiologia - Cell Biology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8820-7
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8820-7
Tiivistelmä
D-vitamiini on hormoni, jota elimistö tuottaa ihossa auringon UVB -säteilyn vaikutuksesta. Suomessa tällaista UV-valoa on merkittävästi vain kesällä. Talvella D-vitamiinia saadaan ravinnosta. Tärkeimpiä D-vitamiinin lähteitä ovat kala sekä vitaminoidut maitotuotteet ja ravintorasvat. Lisäksi D-vitamiinivalmisteiden käyttöä suositellaan tietyille väestöryhmille. Ihossa tuotettu ja ravinnosta saatu D-vitamiini muuntuu ensin maksassa kalsidioliksi (25OHD) ja sitten joko munuaisissa ja/tai kohde-elimissä kalsitrioliksi (1,25(OH)2D), joka on D-vitamiinin hormonaalisesti aktiivisin muoto. Kalsitrioli säätelee solujen toimintoja vaikuttamalla mm. satojen geenien ilmentymiseen elimistössä. Veressä oleva 25OHD on elimistön D-vitamiinin saannin paras mittari.
D-vitamiinilla on keskeinen tehtävä luun rakentumisessa. Se turvaa luun rakennusaineiden riittävän saannin tehostamalla kalsiumin imeytymistä suolistosta ja lisäämällä sen takaisinimeytymistä munuaisissa. Lapsilla riisitauti ja aikuisilla osteoporoosi ovat pitkään jatkuneen D-vitamiinivajeen seurauksia. Uudempien tutkimusten mukaan D-vitamiini vaikuttaa myös mm. elimistön immuunipuolustusjärjestelmään.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa oli useita tavoitteita. Ensimmäisessä osatyössä tutkimme kansallisen maitotuotteiden ja ravintorasvojen D-vitaminoinnin vaikutusta varusmiesten D-vitamiinipitoisuuksiin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 196 varusmiestä. Tammikuussa 2003 25OHD:n keskiarvo oli 34 nmol/l. Sen sijaan tammikuussa 2004, vuosi D-vitaminoinnin aloittamisen jälkeen, keskiarvo nousi 50 nmol/l:iin. Samalla D-vitamiinivajeen esiintyvyys putosi 78 %:sta 35 %:iin. Tutkimus osoitti, että kansallinen maitotuotteiden D-vitaminointi paransi merkittävästi varusmiesten D-vitamiinipitoisuuksia, mutta edelleen D vitamiinivaje todettiin joka kolmannella varusmiehellä.
Rasitusmurtuma johtuu tyypillisesti luun ylikuormituksesta. Sitä esiintyy etenkin varusmiehillä ja urheilijoilla. Tiedetään, että alentunut luun tiheys ennakoi rasitusmurtumaa. Toisessa osatyössä selvitimme alentuneen D-vitamiinipitoisuuden yhteyttä rasitusmurtumiin. Tutkimukseen osallistui 756 satunnaisesti valittua tervettä varusmiestä, joiden 25OHD pitoisuus määritettiin ja rasitusmurtumat kirjattiin 90 päivän ajalta. Tutkimuksessa ilmeni, että rasitusmurtuman saaneilla varusmiehillä D-vitamiinipitoisuus oli alhaisempi kuin kontrolliryhmällä (64 nmol/l ja 76 nmol/l). Niillä varusmiehillä, joiden 25OHD -pitoisuus oli D-vitamiini vaikuttaa elimistön immuunipuolustusjärjestelmään. Kolmannessa osatyössä selvitimme D-vitamiinivajeen ja hengitystieinfektioiden yhteyttä. Tutkimuksessa ilmeni, että D-vitamiinivajeisilla oli tilastollisesti merkittävästi enemmän hengitystieinfektiosta johtuvia poissaoloja. Lisäksi säännöllisesti liikuntaa harrastavilla oli korkeammat ja tupakoivilla alhaisemmat 25OHD -pitoisuudet. Heinäkuussa 2002 varusmiesten 25OHD pitoisuus oli keskimäärin 80 nmol/l, mikä kuvastaa nuorten miesten riittävää D-vitamiinipitoisuutta kesäaikaan Suomessa. Tutkimus osoitti, että D-vitamiinivaje lisää merkittävästi hengitystieinfektioita.
Neljännessä osatyössä tutkimme D-vitamiinivalmisteen vaikutusta hengitystienfektioihin. Tutkimukseen osallistui 164 varusmiestä joista puolet sai 10 mikrog D-vitamiinia ja puolet vastaavasti plasebovalmistetta päivittäin lokakuusta maaliskuuhun. Lokakuussa 2005 D-vitamiiniryhmän 25OHD -pitoisuus oli 79 nmol/l, kun maaliskuussa 2006 se oli 72 nmol/l. Plaseboryhmässä vastaavat pitoisuudet olivat 74 nmol/l ja 51 nmol/l. D-vitamiini- ja plaseboryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa, kun tarkasteltiin poissaoloa palveluksesta hengitystieinfektion vuoksi. Sen sijaan D-vitamiiniryhmässä oli tilastollisesti merkittävästi enemmän niitä (51 %), joilla ei ollut lainkaan poissaoloja hengitystienfektion vuoksi verrattuna plaseboryhmään (36 %). Tutkimuksen mukaan D-vitamiinivalmisteen käyttö saattaa vähentää hengitystieinfektioita. Laajemmat kliiniset tutkimukset ovat kuitenkin tarpeen tuloksen varmentamiseksi.
D-vitamiinilla on keskeinen tehtävä luun rakentumisessa. Se turvaa luun rakennusaineiden riittävän saannin tehostamalla kalsiumin imeytymistä suolistosta ja lisäämällä sen takaisinimeytymistä munuaisissa. Lapsilla riisitauti ja aikuisilla osteoporoosi ovat pitkään jatkuneen D-vitamiinivajeen seurauksia. Uudempien tutkimusten mukaan D-vitamiini vaikuttaa myös mm. elimistön immuunipuolustusjärjestelmään.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa oli useita tavoitteita. Ensimmäisessä osatyössä tutkimme kansallisen maitotuotteiden ja ravintorasvojen D-vitaminoinnin vaikutusta varusmiesten D-vitamiinipitoisuuksiin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 196 varusmiestä. Tammikuussa 2003 25OHD:n keskiarvo oli 34 nmol/l. Sen sijaan tammikuussa 2004, vuosi D-vitaminoinnin aloittamisen jälkeen, keskiarvo nousi 50 nmol/l:iin. Samalla D-vitamiinivajeen esiintyvyys putosi 78 %:sta 35 %:iin. Tutkimus osoitti, että kansallinen maitotuotteiden D-vitaminointi paransi merkittävästi varusmiesten D-vitamiinipitoisuuksia, mutta edelleen D vitamiinivaje todettiin joka kolmannella varusmiehellä.
Rasitusmurtuma johtuu tyypillisesti luun ylikuormituksesta. Sitä esiintyy etenkin varusmiehillä ja urheilijoilla. Tiedetään, että alentunut luun tiheys ennakoi rasitusmurtumaa. Toisessa osatyössä selvitimme alentuneen D-vitamiinipitoisuuden yhteyttä rasitusmurtumiin. Tutkimukseen osallistui 756 satunnaisesti valittua tervettä varusmiestä, joiden 25OHD pitoisuus määritettiin ja rasitusmurtumat kirjattiin 90 päivän ajalta. Tutkimuksessa ilmeni, että rasitusmurtuman saaneilla varusmiehillä D-vitamiinipitoisuus oli alhaisempi kuin kontrolliryhmällä (64 nmol/l ja 76 nmol/l). Niillä varusmiehillä, joiden 25OHD -pitoisuus oli D-vitamiini vaikuttaa elimistön immuunipuolustusjärjestelmään. Kolmannessa osatyössä selvitimme D-vitamiinivajeen ja hengitystieinfektioiden yhteyttä. Tutkimuksessa ilmeni, että D-vitamiinivajeisilla oli tilastollisesti merkittävästi enemmän hengitystieinfektiosta johtuvia poissaoloja. Lisäksi säännöllisesti liikuntaa harrastavilla oli korkeammat ja tupakoivilla alhaisemmat 25OHD -pitoisuudet. Heinäkuussa 2002 varusmiesten 25OHD pitoisuus oli keskimäärin 80 nmol/l, mikä kuvastaa nuorten miesten riittävää D-vitamiinipitoisuutta kesäaikaan Suomessa. Tutkimus osoitti, että D-vitamiinivaje lisää merkittävästi hengitystieinfektioita.
Neljännessä osatyössä tutkimme D-vitamiinivalmisteen vaikutusta hengitystienfektioihin. Tutkimukseen osallistui 164 varusmiestä joista puolet sai 10 mikrog D-vitamiinia ja puolet vastaavasti plasebovalmistetta päivittäin lokakuusta maaliskuuhun. Lokakuussa 2005 D-vitamiiniryhmän 25OHD -pitoisuus oli 79 nmol/l, kun maaliskuussa 2006 se oli 72 nmol/l. Plaseboryhmässä vastaavat pitoisuudet olivat 74 nmol/l ja 51 nmol/l. D-vitamiini- ja plaseboryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa, kun tarkasteltiin poissaoloa palveluksesta hengitystieinfektion vuoksi. Sen sijaan D-vitamiiniryhmässä oli tilastollisesti merkittävästi enemmän niitä (51 %), joilla ei ollut lainkaan poissaoloja hengitystienfektion vuoksi verrattuna plaseboryhmään (36 %). Tutkimuksen mukaan D-vitamiinivalmisteen käyttö saattaa vähentää hengitystieinfektioita. Laajemmat kliiniset tutkimukset ovat kuitenkin tarpeen tuloksen varmentamiseksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]