Yhdyskuntapalvelu kansalaisyhteiskunnan ja valtion rajamailla. Teoreettis-empiirinen tutkimus
Rautniemi, Lasse (2012)
Rautniemi, Lasse
Tampere University Press
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2012-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8791-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8791-0
Tiivistelmä
Yhdyskuntapalvelussa on kyse kommunikaatiosuhteesta. Kun vankeus muutetaan yhdyskuntapalveluksi, se merkitsee eristämisen (vankila) sijasta tuomitun sijoittamista tavanomaiseen työyhteisöön (palvelupaikat) ja osalliseksi sen kommunikaatiosuhteista sekä toimintakulttuurista.
Yhdyskuntapalvelu on Suomessa suhteellisen laajasti käytetty seuraamusvaihtoehto enintään kahdeksan kuukauden mittaisille ehdottomille vankeusrangaistuksille, ja se kuuluu niin sanottuihin yhdyskuntaseuraamuksiin.
Lasse Rautniemen tutkimuksen johtopäätöksenä on perusteltua esittää, että yhdyskuntapalvelu saa pitkälle merkityksensä ja elinvoimansa sen rakenteesta, joka yhdistää formaalin oikeuden tuomitsemiskäytännössä ja informaalin tuomion toimeenpanossa.
Yhdyskuntapalvelun toimeenpano kansalaisyhteiskunnassa merkitsee yksilölle mahdollisuutta kiinnittyä konventionaalisiin suhteisiin, ja siten vahvistaa irtautumista rikoksista. Palvelupaikkojen henkilöstölle se tarjoaa mahdollisuuden nähdä rikoksiin syyllistyneet kanssaihmisinä eikä lainrikkojiksi määriteltyinä objekteina, mikä tuo yhdyskuntapalveluun yleisen, yhteiskunnallisen ja kriminaalipoliittisen ulottuvuuden.
Sosiaalisen kontrollin- ja itsekontrolliteorian lähtökohta on, että kiinnittyminen tavanomaisiin sosiaalisiin suhteisiin on omiaan pitämään irti rikollisista alakulttuureista ja siten myös rikoksista.
Tutkimuksessa tarkastellaan tavallisia työpaikkoja ja niissä syntyviä kommunikaatiosuhteita em. lähtökohdasta. Voiko tuomion suorittaminen kansalaisyhteiskunnassa tarjota sellaisen rakenteen, jossa edellytykset rikoksettomaan elämään lisääntyvät, ja jos voi, niin millä edellytyksin se voi tapahtua?
Tutkimuksen läpikäyvä teema on tarkastella, voisiko yhdyskuntapalvelun teoreettisesti kestävä perustelu löytyä siitä, että paitsi, että yhdyskuntapalvelu mahdollistaa säilyttää olemassa olevat tavanomaiset suhteet (työ, opiskelu, perhe jne.), niin voisiko se olla kiinnittämässä takaisin tällaisiin suhteisiin ja yhteisöihin henkilöitä, jotka ovat jo kenties pitkään olleet tavanomaisten sosiaalisten verkostojen, ja niiden kiinni pitävän sosiaalisen kontrollin ulkopuolella.
Yhdyskuntapalvelun käyttöönottoon liittyi monia epäilyksiä niin työn käyttämisestä rangaistuksena kuin palkattoman työn vaikutuksesta työllisyyteen. Yhdyskuntapalvelun osalta voi puhua menestystarinasta siinä mielessä, että yhdyskuntapalveluun tuomittujen määrä on pysynyt suhteellisen vakaana. Jos yhdyskuntapalvelua ei olisi valittavana, täytyisi meillä olla paikat yhtä suurta vankilaa vastaavalle määrälle vankeja.
Yhdyskuntapalvelu on Suomessa suhteellisen laajasti käytetty seuraamusvaihtoehto enintään kahdeksan kuukauden mittaisille ehdottomille vankeusrangaistuksille, ja se kuuluu niin sanottuihin yhdyskuntaseuraamuksiin.
Lasse Rautniemen tutkimuksen johtopäätöksenä on perusteltua esittää, että yhdyskuntapalvelu saa pitkälle merkityksensä ja elinvoimansa sen rakenteesta, joka yhdistää formaalin oikeuden tuomitsemiskäytännössä ja informaalin tuomion toimeenpanossa.
Yhdyskuntapalvelun toimeenpano kansalaisyhteiskunnassa merkitsee yksilölle mahdollisuutta kiinnittyä konventionaalisiin suhteisiin, ja siten vahvistaa irtautumista rikoksista. Palvelupaikkojen henkilöstölle se tarjoaa mahdollisuuden nähdä rikoksiin syyllistyneet kanssaihmisinä eikä lainrikkojiksi määriteltyinä objekteina, mikä tuo yhdyskuntapalveluun yleisen, yhteiskunnallisen ja kriminaalipoliittisen ulottuvuuden.
Sosiaalisen kontrollin- ja itsekontrolliteorian lähtökohta on, että kiinnittyminen tavanomaisiin sosiaalisiin suhteisiin on omiaan pitämään irti rikollisista alakulttuureista ja siten myös rikoksista.
Tutkimuksessa tarkastellaan tavallisia työpaikkoja ja niissä syntyviä kommunikaatiosuhteita em. lähtökohdasta. Voiko tuomion suorittaminen kansalaisyhteiskunnassa tarjota sellaisen rakenteen, jossa edellytykset rikoksettomaan elämään lisääntyvät, ja jos voi, niin millä edellytyksin se voi tapahtua?
Tutkimuksen läpikäyvä teema on tarkastella, voisiko yhdyskuntapalvelun teoreettisesti kestävä perustelu löytyä siitä, että paitsi, että yhdyskuntapalvelu mahdollistaa säilyttää olemassa olevat tavanomaiset suhteet (työ, opiskelu, perhe jne.), niin voisiko se olla kiinnittämässä takaisin tällaisiin suhteisiin ja yhteisöihin henkilöitä, jotka ovat jo kenties pitkään olleet tavanomaisten sosiaalisten verkostojen, ja niiden kiinni pitävän sosiaalisen kontrollin ulkopuolella.
Yhdyskuntapalvelun käyttöönottoon liittyi monia epäilyksiä niin työn käyttämisestä rangaistuksena kuin palkattoman työn vaikutuksesta työllisyyteen. Yhdyskuntapalvelun osalta voi puhua menestystarinasta siinä mielessä, että yhdyskuntapalveluun tuomittujen määrä on pysynyt suhteellisen vakaana. Jos yhdyskuntapalvelua ei olisi valittavana, täytyisi meillä olla paikat yhtä suurta vankilaa vastaavalle määrälle vankeja.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]