Children and Violence : Nature, Consequences and Interventions
Peltonen, Kirsi (2011)
Peltonen, Kirsi
Tampere University Press
2011
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2011-06-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8471-1
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8471-1
Tiivistelmä
Väkivaltainen kasvuympäristö altistaa lapsen kokemuksille, joiden käsittelyyn tarvitaan suuri määrä psyykkistä kapasiteettia ja jotka voivat olla haitallisia lapsen kehitykselle. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sekä kollektiivisen, sodankäyntiin liittyvän että interpersoonallisen, perhesuhteisiin liittyvän väkivallan vaikutuksia lasten ja nuorten mielenterveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Lisäksi tarkasteltiin millaisin menetelmin kollektiivisen väkivallan aiheuttamaa traumatisoitumista voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa. Tutkimukseen osallistui sekä aseellisen konfliktin keskellä eläviä palestiinalaislapsia että suomalais- ja tanskalaisnuoria joilla oli eriasteisia kokemuksia vanhempien heihin kohdistamasta väkivallasta.
Kun lapsi elää väkivaltaa sisältävässä ympäristössä hänen kaikki aistinsa tulevat vallatuiksi pelottavin äänin, hajuin ja näyin. Nämä jokapäiväiset aistimukset ovat ennakoimattomia, voimakkaita ja toistuvia. Traumatisoivat tapahtumat pakottavat lapsen eräänlaiseen noidankehään. Sopeutuminen järkyttäviin tapahtumiin vaatii lasta ottamaan käyttöönsä kaikki olemassa olevat sosiaalis-emotionaaliset taidot ja resurssit. Samaan aikaan traumatisoivan tapahtuman tuottama järkytys, pelko ja toistuvat huoliajatukset verottavat ja sitovat näitä voimavaroja.
Tämä tutkimus osoitti sekä sodankäyntiin liittyvien että perheessä tapahtuvien väkivaltakokemusten ja mielenterveysoireiden välillä vallitsevan ns. annos-vastesuhteen: mitä enemmän tai mitä vakavampia väkivaltakokemuksia lapsilla ja nuorilla oli, sitä enemmän heillä oli oman arvionsa mukaan myös psyykkistä oireilua kuten alakuloisuutta, levottomuutta ja ahdistuneisuutta. Aseelliseen konfliktiin liittyvät kokemukset olivat selvästi yhteydessä myös heikompiin sosiaalisiin suhteisiin. Toisaalta esimerkiksi hyvät sisarussuhteet suojasivat lasta mielenterveysoireilta sotaolosuhteissa.
Tutkimuksessa selvisi että tehokkaita interventioita kollektiiviselle väkivallalle altistuneiden lasten auttamiseksi on olemassa. Tieto lapsen psyykkisestä kehityksestä ja mielenterveydestä on kehittynyt siinä määrin että aidon yhteyden luominen teorioiden ja käytännön auttamistyön välillä on mahdollista. Tämän tulisikin olla lasten traumainterventioiden suunnittelun lähtökohta. Tieto suojaavista ja riskitekijöistä, haavoittuvuudesta ja resilienssistä tulisi siis kääntää interventiomenetelmien kielelle; työkaluiksi ja tekniikoiksi väkivaltaisessa ympäristössä elävien lasten auttamiseksi.
Kun lapsi elää väkivaltaa sisältävässä ympäristössä hänen kaikki aistinsa tulevat vallatuiksi pelottavin äänin, hajuin ja näyin. Nämä jokapäiväiset aistimukset ovat ennakoimattomia, voimakkaita ja toistuvia. Traumatisoivat tapahtumat pakottavat lapsen eräänlaiseen noidankehään. Sopeutuminen järkyttäviin tapahtumiin vaatii lasta ottamaan käyttöönsä kaikki olemassa olevat sosiaalis-emotionaaliset taidot ja resurssit. Samaan aikaan traumatisoivan tapahtuman tuottama järkytys, pelko ja toistuvat huoliajatukset verottavat ja sitovat näitä voimavaroja.
Tämä tutkimus osoitti sekä sodankäyntiin liittyvien että perheessä tapahtuvien väkivaltakokemusten ja mielenterveysoireiden välillä vallitsevan ns. annos-vastesuhteen: mitä enemmän tai mitä vakavampia väkivaltakokemuksia lapsilla ja nuorilla oli, sitä enemmän heillä oli oman arvionsa mukaan myös psyykkistä oireilua kuten alakuloisuutta, levottomuutta ja ahdistuneisuutta. Aseelliseen konfliktiin liittyvät kokemukset olivat selvästi yhteydessä myös heikompiin sosiaalisiin suhteisiin. Toisaalta esimerkiksi hyvät sisarussuhteet suojasivat lasta mielenterveysoireilta sotaolosuhteissa.
Tutkimuksessa selvisi että tehokkaita interventioita kollektiiviselle väkivallalle altistuneiden lasten auttamiseksi on olemassa. Tieto lapsen psyykkisestä kehityksestä ja mielenterveydestä on kehittynyt siinä määrin että aidon yhteyden luominen teorioiden ja käytännön auttamistyön välillä on mahdollista. Tämän tulisikin olla lasten traumainterventioiden suunnittelun lähtökohta. Tieto suojaavista ja riskitekijöistä, haavoittuvuudesta ja resilienssistä tulisi siis kääntää interventiomenetelmien kielelle; työkaluiksi ja tekniikoiksi väkivaltaisessa ympäristössä elävien lasten auttamiseksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4772]