Oslon alueen työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelujen kehittyminen
Pihlajamaa, Elina (2009)
Pihlajamaa, Elina
Tampereen yliopisto
2009
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8142-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8142-0
Tiivistelmä
Euroopan väestön ikärakenne on muuttumassa. Syntyvyyden väheneminen johtaa myös osaamispohjan kaventumiseen. Työperäinen maahanmuutto on yksi keino vastata kasvavaan työvoimapulaan. Erilaisilla työperäisille maahanmuuttajille suunnatuilla palveluilla voidaan pyrkiä edistämään työperäistä maahanmuuttoa. Norjaan suuntautuvan työperäisen maahanmuuton ja sitä tukevien palvelujen tarkastelu voi antaa vankemman pohjan myös Suomen työperäisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiselle.
Tutkimuksessa tarkastellaan, miten Norjan työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelujen tuottajat ovat kyenneet vastaamaan kansainvälistymiseen. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia kansainvälistymistä tukevia palveluja on tarjolla ja miten tärkeimpien työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelujen (koulutus, rekrytointi, asettautumis- ja sitouttamispalvelut) kehittäminen on tapahtunut. Tutkimusaineisto koostuu asiakirjoista sekä Oslossa keväällä 2008 toteutetuista asiantuntijahaastatteluista.
Aineistoa analysoidaan palvelumalli- ja innovaatiotyypittelyn avulla.
Innovaatiotyypittelyn avulla tarkastellaan, minkälaisten kehitysprosessien kautta työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelut ovat kehittyneet. Samalla myös pyritään tunnistamaan mahdolliset palveluinnovaatiot. Palvelumallin avulla taas pyritään tarkentamaan mihin mallin osa-alueeseen (palveluidea, resurssit, prosessi) uudistukset ja/tai innovaatiot pääasiassa liittyvät.
Työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelukentältä löytyy sekä koulutus-, rekrytointi-, asettautumis- että sitouttamispalveluja. Asettautumispalvelujen merkitys työperäisen maahanmuuttajan kannalta on merkittävin, joten ne ovat koko kentän ydinpalveluja. Sitouttamispalvelujen rooli on palvelukokonaisuuksista marginaalisin. Työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelu-uudistuksien
ja innovaatioiden syntyprosessit on tunnistettavissa käytetyn innovaatioprosessityypittelyn avulla. Eri palvelut ovat kehittyneet erilaisten prosessien kautta ja palvelumallin eri osa-alueilla,
huolimatta siitä mihin palvelukokonaisuuteen ne kuuluvat.
Analyysin perusteella voidaan päätellä, että palveluja tulisi kehittää hyvin kokonaisvaltaisesti. Norjan palvelujen pohjalta muodostetut kehittämisehdotukset ovat yhtä lailla sovellettavissa Suomen työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelukentän kehittämisessä. Systemaattinen kehittäminen edellyttäisi palvelutarpeiden ja kysynnän arvioimista sekä jo olemassa olevien palvelujen, toimijoiden ja näiden roolien tunnistamista. Yhteisen tavoiteluvan muodostaminen voisi auttaa myös yksittäisiä palveluntuottajia valitsemaan oikeantyyppiset kehittämistoimenpiteet ja prosessit.
Tutkimuksessa tarkastellaan, miten Norjan työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelujen tuottajat ovat kyenneet vastaamaan kansainvälistymiseen. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia kansainvälistymistä tukevia palveluja on tarjolla ja miten tärkeimpien työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelujen (koulutus, rekrytointi, asettautumis- ja sitouttamispalvelut) kehittäminen on tapahtunut. Tutkimusaineisto koostuu asiakirjoista sekä Oslossa keväällä 2008 toteutetuista asiantuntijahaastatteluista.
Aineistoa analysoidaan palvelumalli- ja innovaatiotyypittelyn avulla.
Innovaatiotyypittelyn avulla tarkastellaan, minkälaisten kehitysprosessien kautta työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelut ovat kehittyneet. Samalla myös pyritään tunnistamaan mahdolliset palveluinnovaatiot. Palvelumallin avulla taas pyritään tarkentamaan mihin mallin osa-alueeseen (palveluidea, resurssit, prosessi) uudistukset ja/tai innovaatiot pääasiassa liittyvät.
Työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelukentältä löytyy sekä koulutus-, rekrytointi-, asettautumis- että sitouttamispalveluja. Asettautumispalvelujen merkitys työperäisen maahanmuuttajan kannalta on merkittävin, joten ne ovat koko kentän ydinpalveluja. Sitouttamispalvelujen rooli on palvelukokonaisuuksista marginaalisin. Työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelu-uudistuksien
ja innovaatioiden syntyprosessit on tunnistettavissa käytetyn innovaatioprosessityypittelyn avulla. Eri palvelut ovat kehittyneet erilaisten prosessien kautta ja palvelumallin eri osa-alueilla,
huolimatta siitä mihin palvelukokonaisuuteen ne kuuluvat.
Analyysin perusteella voidaan päätellä, että palveluja tulisi kehittää hyvin kokonaisvaltaisesti. Norjan palvelujen pohjalta muodostetut kehittämisehdotukset ovat yhtä lailla sovellettavissa Suomen työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelukentän kehittämisessä. Systemaattinen kehittäminen edellyttäisi palvelutarpeiden ja kysynnän arvioimista sekä jo olemassa olevien palvelujen, toimijoiden ja näiden roolien tunnistamista. Yhteisen tavoiteluvan muodostaminen voisi auttaa myös yksittäisiä palveluntuottajia valitsemaan oikeantyyppiset kehittämistoimenpiteet ja prosessit.