Lyhytaikaisen laitoshoidon reaalimalli vanhuksen kotihoidon osana
Salin, Sirpa (2008)
Salin, Sirpa
Tampere University Press
2008
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-09-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7443-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7443-9
Tiivistelmä
Vanhusta kotona hoitavat omaishoitajat tarvitsevat lyhytaikaisen laitoshoidon hoitojaksoja, jotta he selviytyvät huolenpitosuhteessa. Omaishoitajien mukaan hoitojaksot auttavat heitä arkielämän sujumisessa ja vapauttavat heidät hoitovastuusta. Hoitojakson sisältö ei kuitenkaan aina vastaa sille asetettuja odotuksia. Hoitojaksolta kotiutuva hoidettava on silloin jopa tilapäisesti työläämpi hoitaa kotona. Pulmatilanteissa kotijaksolla omaishoitajat käyttävät luovia ongelmanratkaisumenetelmiä. Omaishoitajat ovat realisteja, jotka eivät syyttele hoidettavaa tilanteesta. He pistävät asiat tärkeysjärjestykseen ja luottavat omaan asiantuntijuuteensa sekä etsivät asioiden huvittavia puolia. Omaishoitajista osa haluaa, että hoidettava on kotona niin pitkään kuin mahdollista, osa kokee kotihoidon pakkona, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Silloin, kun hoidettava on hoitojaksolla, omaishoitajan tunteet vaihtelevat yksinäisyyden ja syyllisyyden kokemuksista huojennukseen. Lyhytaikaisen laitoshoidon hoitohenkilökunta jää lähes puolelle omaishoitajista melko tuntemattomaksi. Yhteistyösuhde hoitajan ja omaishoitajan välillä edellyttää molemmilta osapuolilta aktiivisuutta.
Väitöstutkimuksen kohteena olivat omaishoitajat, jotka pitävät huolta ikääntyneestä perheenjäsenestään ja käyttävät säännöllisesti lyhytaikaisen laitoshoidon palvelua kotona selviytymisen tukena. Toisena kohderyhmänä oli lyhytaikaiseen laitoshoitoon erikoistuneiden osastojen hoitohenkilökunta. Tutkimustuloksena syntyi lyhytaikaisen laitoshoidon reaalimalli vanhuksen kotihoidon osana. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimushanketta Potilaan, perheen ja terveydenhuollon yhteistyö.
Tutkimustulokset osoittavat, että lyhytaikaisessa laitoshoidossa potilaan koko perhe on asiakas, jonka hyvinvointi on tärkeää onnistuneen kotihoidon jatkumisen turvaamiseksi. Hoitojaksolle tulo- ja kotiinlähtövaihetta tulisi kehittää hyvin suunnitelluksi omaishoitajan, hoidettavan ja hoitajan kohtaamiseksi, jossa koti- ja laitosjaksot nivotaan toisiinsa perheen kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Hoitajien mukaan he eivät läheskään aina tiedä tarpeeksi perheen kotitilanteesta, joten he toivovat mahdollisuutta käydä kotikäynnillä. Hoitojakson tavoitteet on helpompi asettaa silloin, kun tiedetään millaiseen ympäristöön hoidettava kuntoutetaan.
Tutkimuksen tuottama tieto lyhytaikaisen laitoshoidon mahdollisuuksista tukea omaishoitajaa huolenpitosuhteessa selviytymisessä auttaa hoitajia jäsentämään ja kehittämään omaa työtään vanhusperheiden hoitotyössä. Tutkimuksessa kehitetyn mallin avulla hoitajat voivat jäsentää omaishoitajan huolenpitosuhteessa kohtaamia vaateita ja auttaa häntä tiedostamaan omia lähtökohtiaan omaishoitajana. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää, kun kehitetään vanhusperheiden terveyspalveluita sekä hoitotyön opetusta sosiaali- ja terveysalalla entistä perhelähtöisemmäksi.
Väitöstutkimuksen kohteena olivat omaishoitajat, jotka pitävät huolta ikääntyneestä perheenjäsenestään ja käyttävät säännöllisesti lyhytaikaisen laitoshoidon palvelua kotona selviytymisen tukena. Toisena kohderyhmänä oli lyhytaikaiseen laitoshoitoon erikoistuneiden osastojen hoitohenkilökunta. Tutkimustuloksena syntyi lyhytaikaisen laitoshoidon reaalimalli vanhuksen kotihoidon osana. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimushanketta Potilaan, perheen ja terveydenhuollon yhteistyö.
Tutkimustulokset osoittavat, että lyhytaikaisessa laitoshoidossa potilaan koko perhe on asiakas, jonka hyvinvointi on tärkeää onnistuneen kotihoidon jatkumisen turvaamiseksi. Hoitojaksolle tulo- ja kotiinlähtövaihetta tulisi kehittää hyvin suunnitelluksi omaishoitajan, hoidettavan ja hoitajan kohtaamiseksi, jossa koti- ja laitosjaksot nivotaan toisiinsa perheen kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Hoitajien mukaan he eivät läheskään aina tiedä tarpeeksi perheen kotitilanteesta, joten he toivovat mahdollisuutta käydä kotikäynnillä. Hoitojakson tavoitteet on helpompi asettaa silloin, kun tiedetään millaiseen ympäristöön hoidettava kuntoutetaan.
Tutkimuksen tuottama tieto lyhytaikaisen laitoshoidon mahdollisuuksista tukea omaishoitajaa huolenpitosuhteessa selviytymisessä auttaa hoitajia jäsentämään ja kehittämään omaa työtään vanhusperheiden hoitotyössä. Tutkimuksessa kehitetyn mallin avulla hoitajat voivat jäsentää omaishoitajan huolenpitosuhteessa kohtaamia vaateita ja auttaa häntä tiedostamaan omia lähtökohtiaan omaishoitajana. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää, kun kehitetään vanhusperheiden terveyspalveluita sekä hoitotyön opetusta sosiaali- ja terveysalalla entistä perhelähtöisemmäksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]