Puolustusvoimien koulutuskulttuurin rakentuminen
Halonen, Pekka (2007)
Halonen, Pekka
Tampere University Press Maanpuolustuskorkeakoulu
2007
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2007-03-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-6861-2
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-6861-2
Tiivistelmä
PUOLUSTUSVOIMISSA ON NYKYAISET KÄSITYKSET KOULUTTAMISESTA
Puolustusvoimia on pidetty suljettuna, jäykkänä, maskuliinisena ja autoritäärisenä koulutusorganisaationa, joka on toiminut pitkälti perinteisten toimintamallien mukaisesti. Moniin puolustusvoimien perinteisiin toimintamalleihin on kohdistunut sekä ulkoisia että sisäisiä muutospaineita.
Tutkimuksessa rakennettiin puolustusvoimien koulutuskulttuuriin liittyvää käsitteistöä, kartoitettiin tulevaisuuden kehittymisedellytyksiä ja kuvattiin eri henkilöstöryhmiin kuuluvien kouluttajien sekä varusmiesjohtajien käsityksiä koulutuskulttuurin käytännöstä. Koulutuskulttuuria tarkasteltiin historian, nykypäivän sekä tulevaisuuden näkökulmista.
Puolustusvoimien koulutuskulttuuriin vaikuttava kenttä muodostuu turvallisuusympäristön sekä ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön muodostamasta kokonaisuudesta. Ulkoisia muutospaineita koulutuskulttuurin kehitykselle aiheuttavat muun muassa yhteiskunnan kehitys, yleisen koulutustason nousu sekä yhteiskunnan oppimis- ja johtamiskulttuurin kehittyminen. Puolustusvoimien koulutuskulttuuri on monitasoinen kokonaisuus. Se ohjaa kouluttajien ajattelu- ja toimintamalleja sekä palkatun henkilöstön ja asevelvollisten koulutusta. Koulutuskulttuuriin käsitteeseen liittyy läheisesti toimintakulttuurin käsite. Sillä tarkoitetaan kouluttajien jokapäiväisiä työtapoja sekä opetus-, koulutus- ja toimintakäytäntöjä.
Koulutuskulttuurin käytäntöjä kartoittava osuus perustui kouluttajille ja varusmiesjohtajille tehtyyn kyselyyn. Varusmieskoulutuksessa koulutuskulttuurin kehitystä hidastavina tekijöinä pidettiin korkeita oppimistavoitteita suhteessa koulutusaikaan, koulutus- ja opetusmateriaaliin liittyviä puutteita, koulutusnormiston monitahoisuutta sekä opetustapahtumien hierarkkisuutta ja kaavamaisuutta.
Puolustusvoimien koulutuskulttuurin kehitystä näyttäisivät hidastavan historian kautta välittyneet vahvat perinteet, tehtävien muuttumattomuus, organisaatiokulttuurin pysyvyys ja siihen liittyvät erityispiirteet, monitasoiset symboliset kulttuurituotteet, ohjaava koulutusnormisto sekä yhteiset perinteiset ajattelu- ja toimintamallit. Tutkimus osoittaa, että tulevaisuuden epävarmuus, jatkuva muutos ja kiire, koulutuksen aliarvostaminen sekä täydennyskoulutuksen liian vähäinen määrä muuttuvassa organisaatiossa saattavat hidastaa koulutuskulttuurin kehitystä. Koulutuskulttuurin kehitystä tukevat turvallisuusympäristön, ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön, sodankäynnin ja asejärjestelmien muutokset.
Tutkimus vahvistaa käytännössä havaittua olettamusta siitä, että osa kokeneista kouluttajista kannattaa perinteisiä sotilaskoulutuksen menetelmiä ja nuoret kouluttajat pyrkivät vanhoista toimintavoista aktiivisesti eroon. Kouluttajat pitivät itse tärkeänä pyrkiä nykyistä avoimempaan vuorovaikutukseen, aktivoivien opetusmenetelmien käyttämiseen sekä varusmiesten oman ajattelun tukemiseen. Kouluttajien käsitykset kouluttajan roolin muutoksesta, opetusmenetelmien käytöstä sekä koulutuksen kehittämisestä ilmentävät monilta osin konstruktivismin periaatteita.
Tutkimuksen pohjalta ei voida yleistää, että puolustusvoimien koulutuskulttuuri olisi jäänyt jälkeen tai kokonaan syrjäytynyt viimeaikaisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Puolustusvoimien koulutuskulttuuri on monilta osin lähestymässä muun yhteiskunnan oppimis- ja koulutuskulttuurin keskeisimpiä periaatteita. Eri henkilöstöryhmiin kuuluvien ja erilaisen kokemustaustan omaavien kouluttajien käsitykset koulutuskulttuurista ja sen tulevaisuudesta olivat lähes samankaltaisia. Kouluttajien yhtenäiset ja varsin nykyaikaiset käsitykset oppimisesta ja opettamisesta on nähtävä tärkeimpinä puolustusvoimien koulutuskulttuurin kehitystä edistävinä tekijöinä. Nämä käsitykset eivät kuitenkaan ole kaikilta osin konkretisoituneet käytännön koulutuksessa.
Puolustusvoimien koulutuskulttuuria ei ole aikaisemmin tässä muodossa tutkittu. Tutkimus tuotti uusia näkökulmia sekä konkreettisia kehittämisehdotuksia koulutus- ja toimintakulttuurin kehitykseen sekä palkatun henkilöstön koulutukseen.
Puolustusvoimia on pidetty suljettuna, jäykkänä, maskuliinisena ja autoritäärisenä koulutusorganisaationa, joka on toiminut pitkälti perinteisten toimintamallien mukaisesti. Moniin puolustusvoimien perinteisiin toimintamalleihin on kohdistunut sekä ulkoisia että sisäisiä muutospaineita.
Tutkimuksessa rakennettiin puolustusvoimien koulutuskulttuuriin liittyvää käsitteistöä, kartoitettiin tulevaisuuden kehittymisedellytyksiä ja kuvattiin eri henkilöstöryhmiin kuuluvien kouluttajien sekä varusmiesjohtajien käsityksiä koulutuskulttuurin käytännöstä. Koulutuskulttuuria tarkasteltiin historian, nykypäivän sekä tulevaisuuden näkökulmista.
Puolustusvoimien koulutuskulttuuriin vaikuttava kenttä muodostuu turvallisuusympäristön sekä ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön muodostamasta kokonaisuudesta. Ulkoisia muutospaineita koulutuskulttuurin kehitykselle aiheuttavat muun muassa yhteiskunnan kehitys, yleisen koulutustason nousu sekä yhteiskunnan oppimis- ja johtamiskulttuurin kehittyminen. Puolustusvoimien koulutuskulttuuri on monitasoinen kokonaisuus. Se ohjaa kouluttajien ajattelu- ja toimintamalleja sekä palkatun henkilöstön ja asevelvollisten koulutusta. Koulutuskulttuuriin käsitteeseen liittyy läheisesti toimintakulttuurin käsite. Sillä tarkoitetaan kouluttajien jokapäiväisiä työtapoja sekä opetus-, koulutus- ja toimintakäytäntöjä.
Koulutuskulttuurin käytäntöjä kartoittava osuus perustui kouluttajille ja varusmiesjohtajille tehtyyn kyselyyn. Varusmieskoulutuksessa koulutuskulttuurin kehitystä hidastavina tekijöinä pidettiin korkeita oppimistavoitteita suhteessa koulutusaikaan, koulutus- ja opetusmateriaaliin liittyviä puutteita, koulutusnormiston monitahoisuutta sekä opetustapahtumien hierarkkisuutta ja kaavamaisuutta.
Puolustusvoimien koulutuskulttuurin kehitystä näyttäisivät hidastavan historian kautta välittyneet vahvat perinteet, tehtävien muuttumattomuus, organisaatiokulttuurin pysyvyys ja siihen liittyvät erityispiirteet, monitasoiset symboliset kulttuurituotteet, ohjaava koulutusnormisto sekä yhteiset perinteiset ajattelu- ja toimintamallit. Tutkimus osoittaa, että tulevaisuuden epävarmuus, jatkuva muutos ja kiire, koulutuksen aliarvostaminen sekä täydennyskoulutuksen liian vähäinen määrä muuttuvassa organisaatiossa saattavat hidastaa koulutuskulttuurin kehitystä. Koulutuskulttuurin kehitystä tukevat turvallisuusympäristön, ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön, sodankäynnin ja asejärjestelmien muutokset.
Tutkimus vahvistaa käytännössä havaittua olettamusta siitä, että osa kokeneista kouluttajista kannattaa perinteisiä sotilaskoulutuksen menetelmiä ja nuoret kouluttajat pyrkivät vanhoista toimintavoista aktiivisesti eroon. Kouluttajat pitivät itse tärkeänä pyrkiä nykyistä avoimempaan vuorovaikutukseen, aktivoivien opetusmenetelmien käyttämiseen sekä varusmiesten oman ajattelun tukemiseen. Kouluttajien käsitykset kouluttajan roolin muutoksesta, opetusmenetelmien käytöstä sekä koulutuksen kehittämisestä ilmentävät monilta osin konstruktivismin periaatteita.
Tutkimuksen pohjalta ei voida yleistää, että puolustusvoimien koulutuskulttuuri olisi jäänyt jälkeen tai kokonaan syrjäytynyt viimeaikaisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Puolustusvoimien koulutuskulttuuri on monilta osin lähestymässä muun yhteiskunnan oppimis- ja koulutuskulttuurin keskeisimpiä periaatteita. Eri henkilöstöryhmiin kuuluvien ja erilaisen kokemustaustan omaavien kouluttajien käsitykset koulutuskulttuurista ja sen tulevaisuudesta olivat lähes samankaltaisia. Kouluttajien yhtenäiset ja varsin nykyaikaiset käsitykset oppimisesta ja opettamisesta on nähtävä tärkeimpinä puolustusvoimien koulutuskulttuurin kehitystä edistävinä tekijöinä. Nämä käsitykset eivät kuitenkaan ole kaikilta osin konkretisoituneet käytännön koulutuksessa.
Puolustusvoimien koulutuskulttuuria ei ole aikaisemmin tässä muodossa tutkittu. Tutkimus tuotti uusia näkökulmia sekä konkreettisia kehittämisehdotuksia koulutus- ja toimintakulttuurin kehitykseen sekä palkatun henkilöstön koulutukseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]