Mediaksi kotiin. Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta
Peteri, Virve (2006)
Peteri, Virve
Tampere University Press
2006
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-12-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6806-6
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6806-6
Tiivistelmä
Mediaksi kotiin on tutkimus suomalaisesta kodista sekä kotielämän, teknologioiden ja median suhteista. Tutkimuksessa tarkastellaan miten uusia mediateknologioita on kotoutettu osaksi arkielämää ja mikä kotien mediakentällä on sen myötä muuttunut. Tutkimuksessa analysoidaan miten teknologioiden merkitykset rakentuvat kodin tilallisten ratkaisujen, sukupuolittuneiden käytäntöjen ja median muotojen välisissä suhteissa.
Väitöskirjassa pohditaan miten 2000-luvun alun julkisuudessa elänyt teknologioiden murrosdiskurssi ja toisaalta arkielämän arkisuus kohtasivat. Miten tehtiin tuttua ja kotoisaa sellaisesta, josta meille kerrottiin, että se on ensisijaisesti vallankumouksellisen uutta ja erilaista? Kaikki ei vain uusien teknologioiden myötä muuttunut, vaan myös jatkuvuuksia on tunnistettavissa.
Julkisessa keskustelussa synnytetty radikaali ero uuden ja vanhan median välille ei toteutunut arjen käytännöissä, kun ihmiset kotouttivat uusia teknologioita. Uutta kotoutettiin tarkastelemalla sitä suhteessa tuttuihin median muotoihin. Tässä prosessissa uudet mediateknologiat saivat myös tuttuja piirteitä ja perinteisemmät median muodot puolestaan saivat tuoreita merkityksiä. Tutkimus kertoo esimerkiksi siitä miten julkisuudessa elänyt puhe uudesta mobiilista elämäntavasta on saanut myös yllättäviä muotoja. On syntynyt uusi tietoisuus kirjoista ja lehdistä mobiileina mediateknologioina.
Tutkimuksessa puhutaan kodin moraalimaantiedosta. Kun median muotoja sijoitetaan osaksi kotia, tuotetaan samalla erilaisia käsityksiä siitä, minkälaista on hyvä kotielämä ja miten kotielämän tulisi erota kodin ulkopuolisista elämänalueista. Erityisen kiinnostavaa aineistoa tämän teeman tarkasteluun tarjoavat ihmisten tavat sijoittaa tietokoneensa erityiseen huoneeseen. Tutkimuksessa tunnistetaan neljä erilaista tilallista järjestystä, joista jokainen tuottaa omanlaistaan käsitystä siitä, mikä on tietokoneen oikea paikka osana kotielämää. Tutkimus osoittaa miten kodin esinemaailmaa tutkimalla voimme oppia uutta niin kotielämästä kuin eri median muotojen välisistä suhteista. Useimmiten median esineluonne tutkimuksissa jätetään huomiotta tai häivytetään. Kuitenkin tietokoneet, televisiot, radiot ja kirjat ovat myös kotiemme tärkeitä esineitä.
Havaintoja ihmisten kotien järjestyksistä tarkastellaan myös suhteessa aikakauslehtiaineistoon, jossa verrataan aineistoa 1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Tutkimuksessa kysytään miten ja miksi olohuoneesta alkaa tulla viihdekeskus ja tietokoneen tilasta pyhitetty työhuone ja mitä seurauksia näillä uusilla mediajärjestyksillä on? 2000-luvun lehdissä kotona työskentely tuotetaan vääjäämättömänä asioiden tilana tai elämäntavallisena valintana.
Kun uusi teknologia saapuu kotiin, se asettuu osaksi arkisia käytäntöjä, joissa teknologia ja koti saavat myös sukupuolittuneita merkityksiä. Tutkimuksen yhtenä teemana onkin se, miten kompetenssi saa sukupuolittuneita merkityksiä pariskuntien haastattelukeskusteluissa. Miesten tekninen kompetenssi tunnistetaan, mutta naisten teknistä kompetenssia eivät tunnista naiset itsekään. Toisaalta naisille rakentuu toisenlainen asiantuntijuus, jota tutkimuksessa kutsutaan moraaliseksi asiantuntijuudeksi. Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia ovat ne keinot, joilla haastattelukeskustelussa naisista tehdään kodin moraalisia asiantuntijoita ja miehistä teknisiä asiantuntijoita.
Tutkimus perustuu laajaan haastatteluaineistoon, jota on kerätty ympäri Suomea vuosina 2001-2003, sekä kotiympäristöistä kerättyyn havainto- ja valokuva-aineistoon. Lisäksi aineistona on analysoitu asumisen erikoislehtiä.
Väitöskirjassa pohditaan miten 2000-luvun alun julkisuudessa elänyt teknologioiden murrosdiskurssi ja toisaalta arkielämän arkisuus kohtasivat. Miten tehtiin tuttua ja kotoisaa sellaisesta, josta meille kerrottiin, että se on ensisijaisesti vallankumouksellisen uutta ja erilaista? Kaikki ei vain uusien teknologioiden myötä muuttunut, vaan myös jatkuvuuksia on tunnistettavissa.
Julkisessa keskustelussa synnytetty radikaali ero uuden ja vanhan median välille ei toteutunut arjen käytännöissä, kun ihmiset kotouttivat uusia teknologioita. Uutta kotoutettiin tarkastelemalla sitä suhteessa tuttuihin median muotoihin. Tässä prosessissa uudet mediateknologiat saivat myös tuttuja piirteitä ja perinteisemmät median muodot puolestaan saivat tuoreita merkityksiä. Tutkimus kertoo esimerkiksi siitä miten julkisuudessa elänyt puhe uudesta mobiilista elämäntavasta on saanut myös yllättäviä muotoja. On syntynyt uusi tietoisuus kirjoista ja lehdistä mobiileina mediateknologioina.
Tutkimuksessa puhutaan kodin moraalimaantiedosta. Kun median muotoja sijoitetaan osaksi kotia, tuotetaan samalla erilaisia käsityksiä siitä, minkälaista on hyvä kotielämä ja miten kotielämän tulisi erota kodin ulkopuolisista elämänalueista. Erityisen kiinnostavaa aineistoa tämän teeman tarkasteluun tarjoavat ihmisten tavat sijoittaa tietokoneensa erityiseen huoneeseen. Tutkimuksessa tunnistetaan neljä erilaista tilallista järjestystä, joista jokainen tuottaa omanlaistaan käsitystä siitä, mikä on tietokoneen oikea paikka osana kotielämää. Tutkimus osoittaa miten kodin esinemaailmaa tutkimalla voimme oppia uutta niin kotielämästä kuin eri median muotojen välisistä suhteista. Useimmiten median esineluonne tutkimuksissa jätetään huomiotta tai häivytetään. Kuitenkin tietokoneet, televisiot, radiot ja kirjat ovat myös kotiemme tärkeitä esineitä.
Havaintoja ihmisten kotien järjestyksistä tarkastellaan myös suhteessa aikakauslehtiaineistoon, jossa verrataan aineistoa 1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Tutkimuksessa kysytään miten ja miksi olohuoneesta alkaa tulla viihdekeskus ja tietokoneen tilasta pyhitetty työhuone ja mitä seurauksia näillä uusilla mediajärjestyksillä on? 2000-luvun lehdissä kotona työskentely tuotetaan vääjäämättömänä asioiden tilana tai elämäntavallisena valintana.
Kun uusi teknologia saapuu kotiin, se asettuu osaksi arkisia käytäntöjä, joissa teknologia ja koti saavat myös sukupuolittuneita merkityksiä. Tutkimuksen yhtenä teemana onkin se, miten kompetenssi saa sukupuolittuneita merkityksiä pariskuntien haastattelukeskusteluissa. Miesten tekninen kompetenssi tunnistetaan, mutta naisten teknistä kompetenssia eivät tunnista naiset itsekään. Toisaalta naisille rakentuu toisenlainen asiantuntijuus, jota tutkimuksessa kutsutaan moraaliseksi asiantuntijuudeksi. Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia ovat ne keinot, joilla haastattelukeskustelussa naisista tehdään kodin moraalisia asiantuntijoita ja miehistä teknisiä asiantuntijoita.
Tutkimus perustuu laajaan haastatteluaineistoon, jota on kerätty ympäri Suomea vuosina 2001-2003, sekä kotiympäristöistä kerättyyn havainto- ja valokuva-aineistoon. Lisäksi aineistona on analysoitu asumisen erikoislehtiä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]