Mortality and causes of death in patients with rheumatoid arthritis. A cross-sectional population-based study during the years 1988-1999
Sihvonen, Susanna (2006)
Sihvonen, Susanna
Tampere University Press
2006
Sisätautioppi/Reumatologia - Internal Medicine/Rheumatology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6730-2
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6730-2
Tiivistelmä
POSITIIVINEN REUMATEKIJÄ, MUNUAISAMYLOIDOOSI JA PITKÄKESTOINEN KORTISONIHOITO ENNUSTAVAT NIVELREUMAPOTILAIDEN KUOLLEISUUTTA
Yleistä: Nivelreuma on pitkäaikainen, tuntemattomasta syystä johtuva autoimmuuni yleissairaus, jonka keskeinen piirre on nivelkalvon tulehdus. Nivelreumaa sairastavilla odotettavissa olevan eliniän on todettu olevan lyhyempi kuin muulla väestöllä. Väitöskirjatutkimuksessa pyrittiin selvittämään väestöpohjaisesta aineistosta nivelreumapotilaiden kuolleisuutta ja kuolinsyitä vuosina 1988-1999 ja vertaamaan niitä ikä- ja sukupuolikaltaistettujen kontrollihenkilöiden ja väestön kuolleisuuteen. Lisäksi pyrittiin selvittämään kortisonihoidon, todettujen munuaissairauksien ja autovasta-aineiden vaikutusta nivelreumapotilaiden kuolleisuuteen.
Kuolleisuus ja kuolinsyyt: Väitöskirjatutkimus vahvistaa aiempaa käsitystä nivelreumaan liittyvästä ylikuolleisuudesta. Nivelreumapotilaiden kuolleisuus oli suurempi kuin kontrollihenkilöiden ja muun väestön. Kuoleman riski oli 1.37 väestöön verrattuna. Ylimäärä kuolemia todettiin munuais- ja ruoansulatuskanavan sairauksiin, infektioihin, hengityselinsairauksiin, vertamuodostavien kudosten pahanlaatuisiin kasvaimiin ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Sen sijaan tapaturmaisia kuolemia todettiin vähemmän. Seitsemässä prosentissa kuolinsyynä oli nivelreumaan liittyvä amyloidoosi.
Munuaissairaudet: Munuaisamyloidoosin ennuste on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu huonoksi, mutta mesangiaalisen glomerulonefriitin pitkäaikaisennustetta ei ole juurikaan tutkittu. Tehdyssä tutkimuksessa munuaisamyloidoosi lisäsi nivelreumapotilaiden kuoleman riskiä yli kaksinkertaiseksi, sen sijaan mesangiaalinen glomerulonefriitti ei vaikuttanut kuolleisuuteen.
Autovasta-aineet: Aiemmissa tutkimuksissa positiivinen reumatekijä on liitetty vaikeampaan tautimuotoon ja lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Tehty tutkimus on ensimmäinen, jossa on analysoitu reumatekijän lisäksi sitrulliinivasta-aineiden ja ANC-vasta-aineiden suhdetta kuolleisuuteen. Tehdyssä tutkimuksessa positiivinen reumatekijä ennusti lisääntynyttä kuolleisuutta, mutta sitrulliinivasta-aine (CCP-ab) tai neutrofiilien sytoplasmavasta-aine (ANCA) positiivisuudella ei ollut vaikutusta kuolleisuuteen. Kuitenkin hyvin korkeat sitrulliinivasta-ainetasot ennustivat lisääntynyttä kuolleisuutta.
Kortisonihoidon vaikutus kuolleisuuteen: Kortisonin vaikutuksesta nivelreumapotilaiden kuolleisuuteen on ristiriitaisia tuloksia. Tehdyssä tutkimuksessa yli kymmenen vuotta kortisonilääkitystä saaneilla nivelreumapotilailla todettiin lisääntynyt kuolleisuus verrattuna reumapotilaisiin, jotka eivät olleet käyttäneet kortisonia lainkaan tai hoidon kesto oli alle 10 vuotta. Ylimäärä kuolemia todettiin erityisesti infektioihin ja nivelreumaan liittyvän amyloidoosin komplikaatioihin.
Nivelreuma ei siis johda ainoastaan nivelten tuhoutumiseen, vaan aiheuttaa myös lisääntynyttä kuolleisuutta. Tehdyssä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä, koska tunnistamalla suuren riskin potilaat, voidaan tehokkaammalla antireumaattisella hoidolla vähentää niveltuhoa ja mahdollisesti vaikuttaa myös kuolleisuuteen.
Yleistä: Nivelreuma on pitkäaikainen, tuntemattomasta syystä johtuva autoimmuuni yleissairaus, jonka keskeinen piirre on nivelkalvon tulehdus. Nivelreumaa sairastavilla odotettavissa olevan eliniän on todettu olevan lyhyempi kuin muulla väestöllä. Väitöskirjatutkimuksessa pyrittiin selvittämään väestöpohjaisesta aineistosta nivelreumapotilaiden kuolleisuutta ja kuolinsyitä vuosina 1988-1999 ja vertaamaan niitä ikä- ja sukupuolikaltaistettujen kontrollihenkilöiden ja väestön kuolleisuuteen. Lisäksi pyrittiin selvittämään kortisonihoidon, todettujen munuaissairauksien ja autovasta-aineiden vaikutusta nivelreumapotilaiden kuolleisuuteen.
Kuolleisuus ja kuolinsyyt: Väitöskirjatutkimus vahvistaa aiempaa käsitystä nivelreumaan liittyvästä ylikuolleisuudesta. Nivelreumapotilaiden kuolleisuus oli suurempi kuin kontrollihenkilöiden ja muun väestön. Kuoleman riski oli 1.37 väestöön verrattuna. Ylimäärä kuolemia todettiin munuais- ja ruoansulatuskanavan sairauksiin, infektioihin, hengityselinsairauksiin, vertamuodostavien kudosten pahanlaatuisiin kasvaimiin ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Sen sijaan tapaturmaisia kuolemia todettiin vähemmän. Seitsemässä prosentissa kuolinsyynä oli nivelreumaan liittyvä amyloidoosi.
Munuaissairaudet: Munuaisamyloidoosin ennuste on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu huonoksi, mutta mesangiaalisen glomerulonefriitin pitkäaikaisennustetta ei ole juurikaan tutkittu. Tehdyssä tutkimuksessa munuaisamyloidoosi lisäsi nivelreumapotilaiden kuoleman riskiä yli kaksinkertaiseksi, sen sijaan mesangiaalinen glomerulonefriitti ei vaikuttanut kuolleisuuteen.
Autovasta-aineet: Aiemmissa tutkimuksissa positiivinen reumatekijä on liitetty vaikeampaan tautimuotoon ja lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Tehty tutkimus on ensimmäinen, jossa on analysoitu reumatekijän lisäksi sitrulliinivasta-aineiden ja ANC-vasta-aineiden suhdetta kuolleisuuteen. Tehdyssä tutkimuksessa positiivinen reumatekijä ennusti lisääntynyttä kuolleisuutta, mutta sitrulliinivasta-aine (CCP-ab) tai neutrofiilien sytoplasmavasta-aine (ANCA) positiivisuudella ei ollut vaikutusta kuolleisuuteen. Kuitenkin hyvin korkeat sitrulliinivasta-ainetasot ennustivat lisääntynyttä kuolleisuutta.
Kortisonihoidon vaikutus kuolleisuuteen: Kortisonin vaikutuksesta nivelreumapotilaiden kuolleisuuteen on ristiriitaisia tuloksia. Tehdyssä tutkimuksessa yli kymmenen vuotta kortisonilääkitystä saaneilla nivelreumapotilailla todettiin lisääntynyt kuolleisuus verrattuna reumapotilaisiin, jotka eivät olleet käyttäneet kortisonia lainkaan tai hoidon kesto oli alle 10 vuotta. Ylimäärä kuolemia todettiin erityisesti infektioihin ja nivelreumaan liittyvän amyloidoosin komplikaatioihin.
Nivelreuma ei siis johda ainoastaan nivelten tuhoutumiseen, vaan aiheuttaa myös lisääntynyttä kuolleisuutta. Tehdyssä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä, koska tunnistamalla suuren riskin potilaat, voidaan tehokkaammalla antireumaattisella hoidolla vähentää niveltuhoa ja mahdollisesti vaikuttaa myös kuolleisuuteen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4772]