Respiratory symptoms and lung function in pig farmers
Laasonen, Kirsi (2006)
Laasonen, Kirsi
Tampere University Press
2006
Keuhkosairausoppi - Pulmonary Diseases
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-01-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6505-9
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6505-9
Tiivistelmä
Maanviljelijät altistuvat työssään monenlaisille eloperäisille pölyille ja kaasuille, jotka ovat peräisin tuotantoeläinten ravinnosta ja kuivikkeista sekä itse eläimistä ja niiden eritteistä. Erityisesti sikaloissa kaasujen ja kokonaispölyn pitoisuudet ovat usein korkeampia kuin muissa tuotantorakennuksissa. Aiempien tutkimusten mukaan sikatalouden harjoittajilla on suurentunut hengityselinoireiden riski. Suomessa maanviljelijöiden hengitysteiden sairauksia on tutkittu lähes yksinomaan maidontuottajilla.
Väitöskirjatutkimuksessa kartoitettiin pitkäaikaisten hengityselinoireiden ja keuhkojen toimintahäiriön esiintymistä satakuntalaisilla sikatalouden harjoittajilla työikäiseen vertailuväestöön verrattuna. Postitettuun kyselylomakkeeseen vastasi 383 sikatalouden harjoittajaa ja 247 vertailuhenkilöä. Sikatilallisten keuhkojen toimintakykyä selvitettiin spirometriamittauksin, jotka suoritettiin tilakäyntien yhteydessä. Tilakäynneillä kartoitettiin myös työolosuhteet ja menetelmät. Vertailuhenkilöiden spirometria mitattiin paikallisissa terveyskeskuksissa. Tilakäynnit ja spirometriamittaukset uusittiin kahden vuoden kuluttua.
Sikatalouden harjoittajilla oli kaksi kertaa enemmän pitkäaikaisen keuhkoputkitulehduksen oireita kuin vertailuväestössä, vaikka he tupakoivat vähemmän kuin vertailuväestö. Heillä oli työhön liittyviä hengityselinoireita lähes kaksi kertaa enemmän kuin vertailuväestöllä. Sikatalouden harjoittajilla pitkäaikaista keuhkoputkitulehdusta oli enemmän niillä, jotka työskentelivät sikalassa vähintään kuusi tuntia päivittäin tai olivat harjoittaneet sikataloutta vähintään 20 vuotta. Sikalatyyppi, sikalan pinta-alaan suhteutettu eläinten määrä tai ruokintamenetelmät eivät olleet yhteydessä oireiden esiintymiseen. Astmaattiset oireiden esiintymisessä ei havaittu eroja ryhmien välillä.
Sikatalouden harjoittajilla oli lähtötilanteessa hieman parempi keuhkojen toimintakyky kuin verrokeilla, spirometria-arvot olivat kuitenkin normaalialueella kummassakin ryhmässä Kahden vuoden kuluessa keuhkojen toimintakyky huononi merkittävästi nopeammin sikatalouden harjoittajilla kuin vertailuhenkilöillä. Niillä sikatalouden harjoittajilla (16 %), jotka vaihtoivat maatilan päätuotantosuuntaa tai jäivät eläkkeelle tutkimuskäyntien välisen kahden vuoden jakson aikana, oli edeltävän vuoden aikana enemmän työhön liittyviä oireita kuin niillä, jotka jatkoivat sikatalouden harjoittamista. Sikatalouden lopettaneilla oli lisäksi huonompi lähtötilanteen keuhkojen toimintakyky kuin sikataloutta jatkavilla.
Tämä tutkimus osoitti, että sikataloutta harjoittavilla maanviljelijöillä on vertailuväestöä enemmän pitkäaikaisia ja työhön liittyviä hengityselinoireita ja että heillä on riski normaalia nopeampaan keuhkojen toimintakyvyn huonontumiseen. Sikataloutta harjoittavien maanviljelijöiden keuhkojen toimintaa tulee seurata säännöllisin spirometriamittauksin. Ennaltaehkäisevät ja suojaustoimenpiteet koskevat kaikkia sikataloudenharjoittajia, mutta erityisesti niitä, joilla todetaan keuhkotoiminnan poikkeavaa huonontumista.
Väitöskirjatutkimuksessa kartoitettiin pitkäaikaisten hengityselinoireiden ja keuhkojen toimintahäiriön esiintymistä satakuntalaisilla sikatalouden harjoittajilla työikäiseen vertailuväestöön verrattuna. Postitettuun kyselylomakkeeseen vastasi 383 sikatalouden harjoittajaa ja 247 vertailuhenkilöä. Sikatilallisten keuhkojen toimintakykyä selvitettiin spirometriamittauksin, jotka suoritettiin tilakäyntien yhteydessä. Tilakäynneillä kartoitettiin myös työolosuhteet ja menetelmät. Vertailuhenkilöiden spirometria mitattiin paikallisissa terveyskeskuksissa. Tilakäynnit ja spirometriamittaukset uusittiin kahden vuoden kuluttua.
Sikatalouden harjoittajilla oli kaksi kertaa enemmän pitkäaikaisen keuhkoputkitulehduksen oireita kuin vertailuväestössä, vaikka he tupakoivat vähemmän kuin vertailuväestö. Heillä oli työhön liittyviä hengityselinoireita lähes kaksi kertaa enemmän kuin vertailuväestöllä. Sikatalouden harjoittajilla pitkäaikaista keuhkoputkitulehdusta oli enemmän niillä, jotka työskentelivät sikalassa vähintään kuusi tuntia päivittäin tai olivat harjoittaneet sikataloutta vähintään 20 vuotta. Sikalatyyppi, sikalan pinta-alaan suhteutettu eläinten määrä tai ruokintamenetelmät eivät olleet yhteydessä oireiden esiintymiseen. Astmaattiset oireiden esiintymisessä ei havaittu eroja ryhmien välillä.
Sikatalouden harjoittajilla oli lähtötilanteessa hieman parempi keuhkojen toimintakyky kuin verrokeilla, spirometria-arvot olivat kuitenkin normaalialueella kummassakin ryhmässä Kahden vuoden kuluessa keuhkojen toimintakyky huononi merkittävästi nopeammin sikatalouden harjoittajilla kuin vertailuhenkilöillä. Niillä sikatalouden harjoittajilla (16 %), jotka vaihtoivat maatilan päätuotantosuuntaa tai jäivät eläkkeelle tutkimuskäyntien välisen kahden vuoden jakson aikana, oli edeltävän vuoden aikana enemmän työhön liittyviä oireita kuin niillä, jotka jatkoivat sikatalouden harjoittamista. Sikatalouden lopettaneilla oli lisäksi huonompi lähtötilanteen keuhkojen toimintakyky kuin sikataloutta jatkavilla.
Tämä tutkimus osoitti, että sikataloutta harjoittavilla maanviljelijöillä on vertailuväestöä enemmän pitkäaikaisia ja työhön liittyviä hengityselinoireita ja että heillä on riski normaalia nopeampaan keuhkojen toimintakyvyn huonontumiseen. Sikataloutta harjoittavien maanviljelijöiden keuhkojen toimintaa tulee seurata säännöllisin spirometriamittauksin. Ennaltaehkäisevät ja suojaustoimenpiteet koskevat kaikkia sikataloudenharjoittajia, mutta erityisesti niitä, joilla todetaan keuhkotoiminnan poikkeavaa huonontumista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]