Venäjän kahdet kasvot. Maakunnallisten ohjelma-asiakirjojen ja vertailuaineiston välittämä Venäjä-kuva
Hallikainen, Anna (2003)
Hallikainen, Anna
Tampere University Press
2003
Kunnallispolitiikka - Local Governance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2003-11-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5800-1
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5800-1
Tiivistelmä
Suomalaisten on täytynyt viime vuosien kuluessa muokata kuvaansa Venäjästä. Moni asia on muuttunut ja muuttuu edelleen. Samoihin aikoihin kun Venäjällä alettiin muuttaa neuvostoajan institutionaalisia rakenteita, tapahtui Suomessa aluekehityksen hallintorakenteissa muutoksia. Kansallinen aluekehitysvastuu siirtyi maakuntien liitoille ja pian tämän jälkeen maakuntien liittojen tehtäväksi tuli vastata myös alueellisten EU-ohjelmien laadinnasta. Etenkin Suomen itäisissä maakunnissa Venäjää sivuavat tai siihen liittyvät alueelliset kehittämistoimet tulivat näin maakuntien liittojen vastuulle. Kuvan muodostaminen muuttuvasta Venäjästä muodostui siis varsin nopeasti ajankohtaiseksi maakuntien liitoille.
Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on maakunnallisista ohjelma-asiakirjoista välittyvä Venäjä-kuva verrattuna vertailuaineistoon. Ohjelma-asiakirjoista tutkimuksessa tarkasteltiin Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien liittojen ohjelma-asiakirjoja. Nämä maakunnat muodostavat Interreg Karjala ja Kaakkois-Suomen Interreg alueet. Interreg-ohjelmien lisäksi kultakin alueelta otettiin tarkasteluun mukaan pääsääntöisesti kaksi ohjelma-asiakirjaa, joista ensimmäinen oli valmistunut 1994 95 ja toinen vuonna 1997 tai sen jälkeen. Vertailuaineiston muodostivat kolme sanomalehteä - Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat, Pietarissa ilmestyvä St. Petersburg Times ja Lappeenrannassa ilmestyvä Etelä-Saimaa - sekä aikaisempi tutkimus, joka painottui suomalaiseen tutkimukseen. Maantieteellisesti tutkimus rajoittui Venäjän puolella lähinnä Suomen raja-alueisiin eli Pietarin kaupunkiin ja sitä ympäröivään Leningradin alueeseen sekä Karjalan tasavaltaan. Koska raja-alueet ovat osa laajempaa kokonaisuutta, tarkastelu koski myös muitakin kuin raja-alueisiin liittyviä tekijöitä. Tutkimuksessa pyrittiin ottamaan huomioon yhteiskunnan kompleksisuus. Yhteiskunnan eri ulottuvuuksia tarkasteltiin Douglass C. Northin institutionaalisen teorian käsitteiden avulla. Käsitteitä instituutio, organisaatio ja institutionaalinen muutos käytettiin Venäjä-kuvan tunnistamisen välineinä.
Koska maakunnallisten ohjelma-asiakirjojen kuvaukset toiminta-alueista olivat jo hyvin tiivistetyssä muodossa, käytettiin niiden osalta aineiston saattamiseksi vertailtavaan muotoon kuvailua ja yksinkertaista luokittelua. Vertailuaineisto luokiteltiin teemoittain Teun A. van Dijkin diskurssianalyysin makrostruktuurin ajatusta soveltaen. Näin luokiteltuja aineistoja muokattiin edelleen käyttäen Northin institutionaalisen teorian käsitteitä. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaiseen vertailuun.
Tutkimus osoitti, että maakunnallisten ohjelma-asiakirjojen Venäjä-kuva oli 1990-luvun puolivälissä vertailuaineistoon verrattuna jossain tapauksissa jopa erittäin optimistinen. Asiakirjoissa käytetyt kuvaukset antoivat ymmärtää, että instituutiot ja organisaatiot toimivat Venäjällä vakautta luovina tekijöinä tai että kehitys tähän suuntaan olisi nopeaa. Vertailuaineisto osoitti kuitenkin, ettei Venäjän institutionaalinen rakenne antanut 1990-luvun loppupuolella toiminnalle riittävän ennustettavaa perustaa. Venäläisessä yhteiskunnassa oli monia epävakautta luovia tekijöitä. Lisäksi ongelmat olivat niin moninaisia, ettei ollut syytä odottaa nopeaa yhteiskunnallista kehitystä.
Lähestyttäessä 1990-luvun loppupuolta ohjelma-asiakirjojen Venäjä-kuvaukset muuttuivat huomattavasti varovaisemmiksi. Joistakin asiakirjoista kuvaukset puuttuivat kokonaan. Oli käynyt ilmi, ettei Venäjän institutionaalinen rakenne tarjonnut raja-alueiden väliselle kanssakäymiselle ennustettavaa perustaa. On kuitenkin syytä muistaa, että Venäjän yhteiskunnallisen kehityksen ennustaminen oli 1990-luvulla vaikeaa kaikille tahoille. Lisäksi maakuntien rooli alueiden kehittäjänä oli varsin tuore. Maakuntiin kohdistui myös monia paineita, jotka olivat osittain vastakkaisia.
Ohjelma-asiakirjojen liian optimistiset tai puutteelliset Venäjä-kuvaukset voivat vaikeuttaa sekä hankkeiden valintaa että niiden tavoitteiden arviointia. Ne eivät myöskään edesauta itse ohjelmien ja niiden tavoitteiden arvioimista. Samalla menetetään yksi tilaisuus esittää maakuntien todellinen tilanne ongelmineen ylemmille hallinnon tasoille.
Monista ongelmista huolimatta Venäjä täytyy ottaa etenkin rajamaakuntien kehittämisessä huomioon. Jos ja kun Venäjän instituutiot ja organisaatiot alkavat toimia kanssakäymistä vakauttavina tekijöinä, Venäjä-kuvan muodostaminenkin helpottuu. Yhä edelleen Venäjän muuttuva yhteiskunnallinen tilanne tarjoaa monia haasteita maiden ja etenkin raja-alueiden väliselle kanssakäymiselle, mutta myös tieteelliselle tutkimukselle.
Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on maakunnallisista ohjelma-asiakirjoista välittyvä Venäjä-kuva verrattuna vertailuaineistoon. Ohjelma-asiakirjoista tutkimuksessa tarkasteltiin Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien liittojen ohjelma-asiakirjoja. Nämä maakunnat muodostavat Interreg Karjala ja Kaakkois-Suomen Interreg alueet. Interreg-ohjelmien lisäksi kultakin alueelta otettiin tarkasteluun mukaan pääsääntöisesti kaksi ohjelma-asiakirjaa, joista ensimmäinen oli valmistunut 1994 95 ja toinen vuonna 1997 tai sen jälkeen. Vertailuaineiston muodostivat kolme sanomalehteä - Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat, Pietarissa ilmestyvä St. Petersburg Times ja Lappeenrannassa ilmestyvä Etelä-Saimaa - sekä aikaisempi tutkimus, joka painottui suomalaiseen tutkimukseen. Maantieteellisesti tutkimus rajoittui Venäjän puolella lähinnä Suomen raja-alueisiin eli Pietarin kaupunkiin ja sitä ympäröivään Leningradin alueeseen sekä Karjalan tasavaltaan. Koska raja-alueet ovat osa laajempaa kokonaisuutta, tarkastelu koski myös muitakin kuin raja-alueisiin liittyviä tekijöitä. Tutkimuksessa pyrittiin ottamaan huomioon yhteiskunnan kompleksisuus. Yhteiskunnan eri ulottuvuuksia tarkasteltiin Douglass C. Northin institutionaalisen teorian käsitteiden avulla. Käsitteitä instituutio, organisaatio ja institutionaalinen muutos käytettiin Venäjä-kuvan tunnistamisen välineinä.
Koska maakunnallisten ohjelma-asiakirjojen kuvaukset toiminta-alueista olivat jo hyvin tiivistetyssä muodossa, käytettiin niiden osalta aineiston saattamiseksi vertailtavaan muotoon kuvailua ja yksinkertaista luokittelua. Vertailuaineisto luokiteltiin teemoittain Teun A. van Dijkin diskurssianalyysin makrostruktuurin ajatusta soveltaen. Näin luokiteltuja aineistoja muokattiin edelleen käyttäen Northin institutionaalisen teorian käsitteitä. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaiseen vertailuun.
Tutkimus osoitti, että maakunnallisten ohjelma-asiakirjojen Venäjä-kuva oli 1990-luvun puolivälissä vertailuaineistoon verrattuna jossain tapauksissa jopa erittäin optimistinen. Asiakirjoissa käytetyt kuvaukset antoivat ymmärtää, että instituutiot ja organisaatiot toimivat Venäjällä vakautta luovina tekijöinä tai että kehitys tähän suuntaan olisi nopeaa. Vertailuaineisto osoitti kuitenkin, ettei Venäjän institutionaalinen rakenne antanut 1990-luvun loppupuolella toiminnalle riittävän ennustettavaa perustaa. Venäläisessä yhteiskunnassa oli monia epävakautta luovia tekijöitä. Lisäksi ongelmat olivat niin moninaisia, ettei ollut syytä odottaa nopeaa yhteiskunnallista kehitystä.
Lähestyttäessä 1990-luvun loppupuolta ohjelma-asiakirjojen Venäjä-kuvaukset muuttuivat huomattavasti varovaisemmiksi. Joistakin asiakirjoista kuvaukset puuttuivat kokonaan. Oli käynyt ilmi, ettei Venäjän institutionaalinen rakenne tarjonnut raja-alueiden väliselle kanssakäymiselle ennustettavaa perustaa. On kuitenkin syytä muistaa, että Venäjän yhteiskunnallisen kehityksen ennustaminen oli 1990-luvulla vaikeaa kaikille tahoille. Lisäksi maakuntien rooli alueiden kehittäjänä oli varsin tuore. Maakuntiin kohdistui myös monia paineita, jotka olivat osittain vastakkaisia.
Ohjelma-asiakirjojen liian optimistiset tai puutteelliset Venäjä-kuvaukset voivat vaikeuttaa sekä hankkeiden valintaa että niiden tavoitteiden arviointia. Ne eivät myöskään edesauta itse ohjelmien ja niiden tavoitteiden arvioimista. Samalla menetetään yksi tilaisuus esittää maakuntien todellinen tilanne ongelmineen ylemmille hallinnon tasoille.
Monista ongelmista huolimatta Venäjä täytyy ottaa etenkin rajamaakuntien kehittämisessä huomioon. Jos ja kun Venäjän instituutiot ja organisaatiot alkavat toimia kanssakäymistä vakauttavina tekijöinä, Venäjä-kuvan muodostaminenkin helpottuu. Yhä edelleen Venäjän muuttuva yhteiskunnallinen tilanne tarjoaa monia haasteita maiden ja etenkin raja-alueiden väliselle kanssakäymiselle, mutta myös tieteelliselle tutkimukselle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]