Clinical Validation of Rhinometric Measurements
Numminen, Jura (2003)
Numminen, Jura
Tampere University Press
2003
Korva-, nenä- ja kurkkutautioppi - Otorhinolaryngology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2003-04-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5609-2
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5609-2
Tiivistelmä
Nenän tukkoisuus oireena ja nenäonteloiden sekä nenän sivuonteloiden tulehdukselliset sairaudet ovat yleisimpiä aikuisten ylähengitysteiden sairauksista. Vaikka ylähengitysteiden ongelmat eivät tavallisesti olekaan kovin vakavia, ne muuttavat potilaiden sosiaalista elämää, vaikuttavat koulusuorituksiin ja työn tuottavuuteen. Lisäksi ylähengitysteiden sairauksien tutkiminen ja hoito vaativat yhteiskunnalta huomattavia taloudellisia resursseja. Nenän objektiivinen tutkiminen ja mittaaminen rhinometrisillä menetelmillä (akustinen rhinometria, rhinomanometri, tietokonetomografia volumetria, nasaali PEF-mittari) on lääkäreiden keskuudessa ollut kovin vähäistä koska luotettavaa laaja-alaista tutkimusnäyttöä asiasta ei ole ollut saatavilla.
Tässä väitöstyössä arvioitiin nenäonteloiden mittaamiseen tarkoitettujen eri objektiivisten rhinometristen mittareiden ja subjektiivisen VAS-mittarin (Visual Analogue Scale) käyttökelpoisuutta terveillä tupakoimattomilla ja tupakoivilla verrokeilla sekä nenän limakalvon sairauksien yhteydessä. Limakalvojen sairaus ryhmiksi valittiin nuhakuume ja kroonista nenän sivuontelotulehdusta sairastavat potilaat ennen ja tähystysmenetelmällä suoritetun poskionteloleikkauksen jälkeen. Väitöstyössä arvioitiin myös uuden Suomessa kehitetyn puoli-automaattisen tilavuusohjelman soveltuvuutta nenäonteloiden ja nenän sivuonteloiden ilmatilan tilavuusmittauksissa tietokonetomografia volumetrian avulla. Tietokonetomografia volumetrian avulla validioitiin myös akustisen rhinometrian tulokset. Lisäksi tarkasteltiin eri rhinometristen mittausmenetelmien välistä tilastollista riippuvuutta ja luotiin terveiden verrokkien viitearvot eri mittausmenetelmillä paikalliseen nenälaboratorioon.
Tutkimuksessa esiteltiin ja todistettiin, että uusi puoli-automaattinen tietokonetomografia volumetria soveltuu erinomaisesti nenäonteloiden ja nenänsivuonteloiden ilmatilojen tilavuus ja poikkipinta-alojen mittauksiin. Menetelmän virhemarginaaliksi todettiin Rhinometriset menetelmät parantavat diagnostiikan tasoa potilastyössä. Menetelmät eivät ole toisiaan korvaavia vaan enemmänkin toisiaan täydentäviä. Väitöstyön pohjalta suositellaankin useampien rhinometristen menetelmien (esim. akustinen rhinometria ja rhinomanometria) samanaikaista rutiininomaista käyttöä nenäoireisten potilaiden tutkimuksissa. Paremmalla diagnostiikalla voitaisiin vaikuttaa leikkausjonojen pituuteen sekä potilaisiin kohdistuvaan hoitoon, joka muodostuisi näin enemmän täsmähoidoksi.
Tässä väitöstyössä arvioitiin nenäonteloiden mittaamiseen tarkoitettujen eri objektiivisten rhinometristen mittareiden ja subjektiivisen VAS-mittarin (Visual Analogue Scale) käyttökelpoisuutta terveillä tupakoimattomilla ja tupakoivilla verrokeilla sekä nenän limakalvon sairauksien yhteydessä. Limakalvojen sairaus ryhmiksi valittiin nuhakuume ja kroonista nenän sivuontelotulehdusta sairastavat potilaat ennen ja tähystysmenetelmällä suoritetun poskionteloleikkauksen jälkeen. Väitöstyössä arvioitiin myös uuden Suomessa kehitetyn puoli-automaattisen tilavuusohjelman soveltuvuutta nenäonteloiden ja nenän sivuonteloiden ilmatilan tilavuusmittauksissa tietokonetomografia volumetrian avulla. Tietokonetomografia volumetrian avulla validioitiin myös akustisen rhinometrian tulokset. Lisäksi tarkasteltiin eri rhinometristen mittausmenetelmien välistä tilastollista riippuvuutta ja luotiin terveiden verrokkien viitearvot eri mittausmenetelmillä paikalliseen nenälaboratorioon.
Tutkimuksessa esiteltiin ja todistettiin, että uusi puoli-automaattinen tietokonetomografia volumetria soveltuu erinomaisesti nenäonteloiden ja nenänsivuonteloiden ilmatilojen tilavuus ja poikkipinta-alojen mittauksiin. Menetelmän virhemarginaaliksi todettiin Rhinometriset menetelmät parantavat diagnostiikan tasoa potilastyössä. Menetelmät eivät ole toisiaan korvaavia vaan enemmänkin toisiaan täydentäviä. Väitöstyön pohjalta suositellaankin useampien rhinometristen menetelmien (esim. akustinen rhinometria ja rhinomanometria) samanaikaista rutiininomaista käyttöä nenäoireisten potilaiden tutkimuksissa. Paremmalla diagnostiikalla voitaisiin vaikuttaa leikkausjonojen pituuteen sekä potilaisiin kohdistuvaan hoitoon, joka muodostuisi näin enemmän täsmähoidoksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]