Urban Economic Policy in the Network Society
Kostiainen, Juha (2002)
Kostiainen, Juha
Tampere University Press Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry.
2002
Aluetiede - Regional Studies
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2002-08-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5429-4
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5429-4
Tiivistelmä
Tietoyhteiskuntakehitys ja globalisaatio vaikuttavat monin tavoin taloudellisten toimijoiden kuten yksilöiden, yritysten, kaupunkiseutujen ja valtioiden toimintaympäristöön. Tapahtuvan muutoksen myötä kaupunkiseudut ovat joutuneet uudenlaiseen toimintaympäristöön, jolle on ominaista esimerkiksi globaali kilpailu yritysten ja osaavan työvoiman sijainnista sekä tiedon, osaamisen ja innovaatioiden korostuminen taloudellisen kasvun luojina. Tämä pakottaa kaupunkiseudut uudella tavalla jatkuvasti kehittämään omaa kilpailukykyään. Tutkimuksessa on tarkasteltu kaupunkiseudun kehittämistä ja elinkeinopolitiikkaa globaalin tietoyhteiskunnan eli verkostoyhteiskunnan viitekehyksessä. Verkostoyhteiskuntaa on tulkittu Castellsin virtojen tila käsitteen avulla. Kaupunkiseudun kilpailukyky on määritelty sen kyvyksi vetää puoleensa kaupunkiseudun kannalta tärkeitä virtoja.
Tutkimuksen tehtävänä on tutkia ja kehittää kaupunkiseutujen kilpailukyvyn ja elinkeinopolitiikan teoriaa, lähestymistapoja sekä malleja tukemaan suomalaisten kaupunkiseutujen kehittämistä ja elinkeinopoliittista uudistumista. Tutkimus sisältää sekä teoreettisia että empiirisiä elementtejä. Käytettyä menetelmää voidaan yleisesti luonnehtia hermeneuttiseksi eli ymmärtäväksi ja tiedonintressiä käytännölliseksi. Tutkimuksen aineisto on pääosin laadullista. Tutkimuksen kohteena ja sovellusesimerkkeinä on käytetty suuria suomalaisia kaupunkiseutuja (Helsinki, Jyväskylä, Oulu, Tampere ja Turku).
Tutkimuksen tuloksena on synnytyt kaupunkiseudun analysoinnin ja kehittämisen tueksi uusia tai tässä tutkimuksessa edelleen kehitettyjä konsepteja ja lähestymistapoja, jotka ovat sovellettavissa yleisesti kaupunkiseutuihin. Näitä ovat virtojen tila, kaupunkiseudun kilpailukyky, kokonaisvaltainen elinkeinopolitiikka, innovatiivinen miljöö sekä kaupunkiseudun kehittäjäverkoston Ba:t. Tutkimuksen tuloksia voidaan havainnollistaa myös kuvaamalla siirtymää 1990 luvun kaupunkiseudun elinkeinopolitiikasta 2000 luvun alun elinkeinopolitiikkaan. Tällöin esimerkiksi kaupunkiseudun kehittämisen toimintaympäristö muuttuu kansallisesta globaaliksi, toimintaympäristön tyyppi paikkojen tilasta virtojen tilaksi, kehittämispolitiikan tyyppi subventiopolitiikasta kilpailukykypolitiikkaan, tavoiteltava elinkeinorakenne monipuolisesta hallittuun klusteripohjaiseen erikoistumiseen, kehittämisen kohde yritysten toimintaympäristöstä kaupunkiseudun kilpailukyvyn kokonaisvaltaiseen kehittämiseen sekä markkinointistrategia infrastruktuurimarkkinoinnista imagomarkkinointiin ja brandien rakentamiseen. Kaupunkiseudun kehittämisen organisoituminen tapahtuu yhä enemmän verkostojen muodossa ja keskeinen kehittämistoimija on kaupunkiseudun oppivakehittäjäverkosto.
Tutkimuksen tehtävänä on tutkia ja kehittää kaupunkiseutujen kilpailukyvyn ja elinkeinopolitiikan teoriaa, lähestymistapoja sekä malleja tukemaan suomalaisten kaupunkiseutujen kehittämistä ja elinkeinopoliittista uudistumista. Tutkimus sisältää sekä teoreettisia että empiirisiä elementtejä. Käytettyä menetelmää voidaan yleisesti luonnehtia hermeneuttiseksi eli ymmärtäväksi ja tiedonintressiä käytännölliseksi. Tutkimuksen aineisto on pääosin laadullista. Tutkimuksen kohteena ja sovellusesimerkkeinä on käytetty suuria suomalaisia kaupunkiseutuja (Helsinki, Jyväskylä, Oulu, Tampere ja Turku).
Tutkimuksen tuloksena on synnytyt kaupunkiseudun analysoinnin ja kehittämisen tueksi uusia tai tässä tutkimuksessa edelleen kehitettyjä konsepteja ja lähestymistapoja, jotka ovat sovellettavissa yleisesti kaupunkiseutuihin. Näitä ovat virtojen tila, kaupunkiseudun kilpailukyky, kokonaisvaltainen elinkeinopolitiikka, innovatiivinen miljöö sekä kaupunkiseudun kehittäjäverkoston Ba:t. Tutkimuksen tuloksia voidaan havainnollistaa myös kuvaamalla siirtymää 1990 luvun kaupunkiseudun elinkeinopolitiikasta 2000 luvun alun elinkeinopolitiikkaan. Tällöin esimerkiksi kaupunkiseudun kehittämisen toimintaympäristö muuttuu kansallisesta globaaliksi, toimintaympäristön tyyppi paikkojen tilasta virtojen tilaksi, kehittämispolitiikan tyyppi subventiopolitiikasta kilpailukykypolitiikkaan, tavoiteltava elinkeinorakenne monipuolisesta hallittuun klusteripohjaiseen erikoistumiseen, kehittämisen kohde yritysten toimintaympäristöstä kaupunkiseudun kilpailukyvyn kokonaisvaltaiseen kehittämiseen sekä markkinointistrategia infrastruktuurimarkkinoinnista imagomarkkinointiin ja brandien rakentamiseen. Kaupunkiseudun kehittämisen organisoituminen tapahtuu yhä enemmän verkostojen muodossa ja keskeinen kehittämistoimija on kaupunkiseudun oppivakehittäjäverkosto.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]