Raskaus nuoren valintana: Etnografia alle 18-vuotiaiden nuorten raskaudesta, tulevasta vanhemmuudesta ja elämäntilanteesta sekä äitiysneuvolakäynneistä
Hirvonen, Eila (2000)
Hirvonen, Eila
Tampere University Press
2000
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2000-11-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4950-9
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4950-9
Tiivistelmä
Raskaus nuoren valintana
Nuori uskoo kasvavansa luonnostaan äidiksi ja selviänsä vanhempana
Tutkimus käsittelee alle 18-vuotiaiden nuorten raskautta, elämäntilannetta ja tulevaa vanhemmuutta sekä äitiysneuvolakäyntejä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa nuoren raskaudesta ja sen tuomista muutoksista nuoren elämässä. Tavoitteena oli myös löytää uusia näkökulmia ja toimintatapoja äitiysneuvolakäynteihin. Tutki-musmenetelmänä oli etnografia, joka kirjaimellisesti merkitsee ihmisistä kirjoittamista.
Tutkimuksessa seurattiin kolmen vuoden ajan kahtatoista nuorta raskauden alusta puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Tutkimusaineisto muodostuu nuorten ja terveydenhoitajien haastatteluista, äitiysneuvolakäyntien ja kotikäyntien havainnoinneista sekä nuorten pitämistä päiväkirjoista.
Vuonna 1997 oli Suomessa 15-17 -vuotiaiden ikäryhmässä synnytyksiä 247, vuonna 1998 synnytyksiä oli 258 ja vuonna 1999 vastaava luku oli 275. Kyseisen ikäryhmän synnytykset ovat siis kääntyneet hienoiseen nousuun. Samanlainen suunta on nähtävissä nuorten aborteissa. Alle 18-vuotiaan nuoren raskautta ja synnytystä pidetään sekä lääketieteellisestä että psykososiaalisesta näkökulmasta riskinä paitsi nuorelle itselleen myös hänen sosiaaliselle verkostolleen. Tutkimuksessa keskityttiin nuorten omiin kokemuksiin raskaudesta, joita on tutkittu kansainvälisestikin niukasti. Nuorten raskauksia on kyllä tutkittu, mutta painopiste on ollut raskauden ehkäisyssä tai raskauden keskeytyksissä.
Tutkimukseen osallistuneille nuorille päätös jatkaa raskautta ja pitää lapsi oli pitkälti moraalinen valinta. Päätöksensä raskauden jatkamisesta nuoret tekivät itsenäisesti. Heidän suhtaumisensa raskauteen ja synnytykseen oli luontevaa. Elämäntilannettaan nuoret luonnehtivat hyväksi, jota kuitenkin rasitti jatkuva taloudellinen niukkuus. Raskaus ja myöhemmin lapsi eivät aiheuttaneet suuria muutoksia nuorten elämässä, mutta lapsen myötä nuoren elämään tuli uutta sisältöä ja tekemistä. Vanhemmuudesta nuoret uskoivat selviävänsä terveen järjen ja arjen taitojensa turvin. Vanhemmuudessa tärkeä tuki olivat omat vanhemmat, sisarukset ja kaverit. Nuorella oli usein tukenaan myös oman äidin tai sisaren malli varhaisesta vanhemmuudesta ja siitä selviämisestä. Nuorten vanhemmuudessa korostui luonnostaan hyvä äiti ja vanhemmuus. Nuoret luottivat siihen, että lapsen myötä he kasvavat kyllin hyviksi vanhemmiksi. Valitessaan varhaisen vanhemmuuden nuoret törmäsivät kuitenkin ympäristön epäileviin asenteisiin ja ennakkoluuloihin. Nuoren raskaus tuntuikin rasittavan enemmän ympäristöä kuin nuorta itseään. Äitiysneuvolan vastaanotoilla nuoret olivat vaitonaisia. Nuoret puhuivat vähän omista asioistaan ja esittivät harvoin kysymyksiä. Nuorten asiakkuudessa korostui halu esittää tietävämpää ja osaavampaa kuin ikäisensä, jotta heitä ei moitittaisi tietämättömyydestä. Äitiysneuvolan vastaanottotilanteet etenivätkin terveydenhoitajan ohjaamina.
Tutkimuksen tulokset antavat uutta tietoa nuoren raskaudesta ja nuoresta asiakkaana sekä vanhempana. Tutkimuksen nuoret selvisivät vanhempina, mutta tarvitsivat siihen ympäristön tukea. Tulokset heijastavat myös ristiriitaa yhteiskunnassa vallalla olevan ajattelun kanssa siinä, missä iässä on sopivaa valita vanhemmuus. Tulokset tuovat uutta tietoa terveydenhoitajan työhön ja neuvolan vuorovaikutustilanteisiin. Tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksessa sekä kehitettäessä terveydenhuollossa asiakaslähtöisempiä toimintatapoja. Etnografinen menetelmä luo uudenlaista tutkimustraditiota hoitotieteessä. Etnografiaa voidaan käyttää, kun tutkitaan terveyttä elämänkulun eri vaiheissa ja elämän käännekohdissa tai kun tutkitaan erilaisia arkisia vuorovaikutustilanteita terveydenhuollossa.
Nuori uskoo kasvavansa luonnostaan äidiksi ja selviänsä vanhempana
Tutkimus käsittelee alle 18-vuotiaiden nuorten raskautta, elämäntilannetta ja tulevaa vanhemmuutta sekä äitiysneuvolakäyntejä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa nuoren raskaudesta ja sen tuomista muutoksista nuoren elämässä. Tavoitteena oli myös löytää uusia näkökulmia ja toimintatapoja äitiysneuvolakäynteihin. Tutki-musmenetelmänä oli etnografia, joka kirjaimellisesti merkitsee ihmisistä kirjoittamista.
Tutkimuksessa seurattiin kolmen vuoden ajan kahtatoista nuorta raskauden alusta puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Tutkimusaineisto muodostuu nuorten ja terveydenhoitajien haastatteluista, äitiysneuvolakäyntien ja kotikäyntien havainnoinneista sekä nuorten pitämistä päiväkirjoista.
Vuonna 1997 oli Suomessa 15-17 -vuotiaiden ikäryhmässä synnytyksiä 247, vuonna 1998 synnytyksiä oli 258 ja vuonna 1999 vastaava luku oli 275. Kyseisen ikäryhmän synnytykset ovat siis kääntyneet hienoiseen nousuun. Samanlainen suunta on nähtävissä nuorten aborteissa. Alle 18-vuotiaan nuoren raskautta ja synnytystä pidetään sekä lääketieteellisestä että psykososiaalisesta näkökulmasta riskinä paitsi nuorelle itselleen myös hänen sosiaaliselle verkostolleen. Tutkimuksessa keskityttiin nuorten omiin kokemuksiin raskaudesta, joita on tutkittu kansainvälisestikin niukasti. Nuorten raskauksia on kyllä tutkittu, mutta painopiste on ollut raskauden ehkäisyssä tai raskauden keskeytyksissä.
Tutkimukseen osallistuneille nuorille päätös jatkaa raskautta ja pitää lapsi oli pitkälti moraalinen valinta. Päätöksensä raskauden jatkamisesta nuoret tekivät itsenäisesti. Heidän suhtaumisensa raskauteen ja synnytykseen oli luontevaa. Elämäntilannettaan nuoret luonnehtivat hyväksi, jota kuitenkin rasitti jatkuva taloudellinen niukkuus. Raskaus ja myöhemmin lapsi eivät aiheuttaneet suuria muutoksia nuorten elämässä, mutta lapsen myötä nuoren elämään tuli uutta sisältöä ja tekemistä. Vanhemmuudesta nuoret uskoivat selviävänsä terveen järjen ja arjen taitojensa turvin. Vanhemmuudessa tärkeä tuki olivat omat vanhemmat, sisarukset ja kaverit. Nuorella oli usein tukenaan myös oman äidin tai sisaren malli varhaisesta vanhemmuudesta ja siitä selviämisestä. Nuorten vanhemmuudessa korostui luonnostaan hyvä äiti ja vanhemmuus. Nuoret luottivat siihen, että lapsen myötä he kasvavat kyllin hyviksi vanhemmiksi. Valitessaan varhaisen vanhemmuuden nuoret törmäsivät kuitenkin ympäristön epäileviin asenteisiin ja ennakkoluuloihin. Nuoren raskaus tuntuikin rasittavan enemmän ympäristöä kuin nuorta itseään. Äitiysneuvolan vastaanotoilla nuoret olivat vaitonaisia. Nuoret puhuivat vähän omista asioistaan ja esittivät harvoin kysymyksiä. Nuorten asiakkuudessa korostui halu esittää tietävämpää ja osaavampaa kuin ikäisensä, jotta heitä ei moitittaisi tietämättömyydestä. Äitiysneuvolan vastaanottotilanteet etenivätkin terveydenhoitajan ohjaamina.
Tutkimuksen tulokset antavat uutta tietoa nuoren raskaudesta ja nuoresta asiakkaana sekä vanhempana. Tutkimuksen nuoret selvisivät vanhempina, mutta tarvitsivat siihen ympäristön tukea. Tulokset heijastavat myös ristiriitaa yhteiskunnassa vallalla olevan ajattelun kanssa siinä, missä iässä on sopivaa valita vanhemmuus. Tulokset tuovat uutta tietoa terveydenhoitajan työhön ja neuvolan vuorovaikutustilanteisiin. Tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksessa sekä kehitettäessä terveydenhuollossa asiakaslähtöisempiä toimintatapoja. Etnografinen menetelmä luo uudenlaista tutkimustraditiota hoitotieteessä. Etnografiaa voidaan käyttää, kun tutkitaan terveyttä elämänkulun eri vaiheissa ja elämän käännekohdissa tai kun tutkitaan erilaisia arkisia vuorovaikutustilanteita terveydenhuollossa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]