Arterial reactivity and cardiac natriuretic peptides in genetic hypertension, nitric oxide deficiency and renal failure
Kalliovalkama, Jarkko (2000)
Kalliovalkama, Jarkko
Tampere University Press
2000
Farmakologia - Pharmacology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2000-11-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4934-7
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4934-7
Tiivistelmä
Kohonnut verenpaine ja munuaisten vajaatoiminta aiheuttavat lisääntynyttä sairastavuutta ja kuolleisuutta. Niihin liittyy heikentynyt verisuonitoiminta, joka ilmenee muunmuassa valtimopuuston jäykistymisenä. Valtimoiden jäykkeneminen johtuu niiden rakenteen ja toiminnan muutoksista. Toiminnallisista muutoksista merkittävin on valtimoiden heikentynyt laajenemiskyky. Verenpainetta alentavat lääkkeet kuuluvat olennaisena osana verenpainetaudin nykyiseen hoitoon. Vaikka useiden verenpainelääkkeiden on osoitettu vaikuttavan suotuisasti verisuonitoimintaan, on hoitojen vaikutusmekanismit yhä pääosin tuntemattomia. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kokeellisissa perinnöllisen verenpainetaudin ja typpioksidin puutoksen malleissa ilmeneviä verisuonitoiminnan häiriöitä ja muutoksia sydänperäisten natriureettisten peptidien tuotossa. Näissä koemalleissa selvitettiin myös verenpainetta alentavien lääkehoitojen vaikutuksia verisuonten toimintaan ja rakenteeseen, sekä sydämen natriureettisten peptidien tuottoon. Lisäksi selvitimme verisuonitoiminnan muutoksia ja sydänperäisten natriureettisten peptidien tuottoa kokeellisessa munuaisten vajaatoiminnassa. Erityisenä päämääränä oli tutkia endoteelisolujen erittämien yhdisteiden osuuksia verisuonen laajenemisvasteissa sekä etsiä mahdollisia sileän lihaksen toiminnan muutoksia. Sydämen tuottamista peptideistä tutkimuksen kohteina olivat eteisperäinen natriureettinen peptidi (ANP), B-tyypin natriureettinen peptidi (BNP) ja adrenomedulliini. Verenpainelääkkeistä tutkimukseen valittiin reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat losartaani (AT1-reseptorin salpaaja) ja enalapriili (ACE-estäjä).
Suolilievevaltimolla tehdyissä kokeissa todettiin endoteelivälitteisen verisuonen laajenemisen olevan heikentynyt kohonneessa verenpaineessa ja munuaisten vajaatoiminnassa. Näissä korkean verenpaineen ja lisääntyneen nestetilavuuden malleissa havaitsimme erityisesti sileän lihaksen kaliumkanavien toiminnan kautta välittyvän valtimoiden laajenemisen olevan heikentynyt. Tutkitut lääkehoidot osoittautuivat tehokkaiksi kohonneen verenpaineen alentajiksi ja paransivat merkittävimmin juuri kaliumkanavavälitteistä valtimon laajenemista. Sydämen natriureettisia peptidejä tutkiessamme havaitsimme, että ANP:n ja BNP:n tuotto lisääntyi typpioksidin puutoksessa. Lisäksi havaitsimme, että angiotensiini II on tärkeä natriureettisten peptidien tuoton säätelijä. Kammioiden adrenomedulliinin tuotossa ei puolestaan havaittu muutoksia sydämen hypertrofiaan tai kohonneeseen verenpaineeseen liittyen. Adrenomedulliinin välittämän säätelyn osuus pitkäkestoisessa verenkiertoelimistön häiriötilassa näyttää siten olevan vähäinen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikissa tutkituissa verenkiertoelimistön häiriötiloissa endoteeliperäinen valtimoiden laajentuminen oli heikentynyt. Tätä heikentymistä voidaan paljolti selittää häiriintyneellä kaliumkanavien toiminnalla verisuonen sileässä lihaksessa. Tutkitut lääkehoidot lisäsivät endoteelivälitteistä verisuonten laajenemista pääasiallisesti juuri kaliumkanavatoimintaa parantaen. Tämän perusteella verisuonen sileä lihas on endoteelin lisäksi tärkeä verenpainetta alentavien hoitojen vaikutuskohde.
Suolilievevaltimolla tehdyissä kokeissa todettiin endoteelivälitteisen verisuonen laajenemisen olevan heikentynyt kohonneessa verenpaineessa ja munuaisten vajaatoiminnassa. Näissä korkean verenpaineen ja lisääntyneen nestetilavuuden malleissa havaitsimme erityisesti sileän lihaksen kaliumkanavien toiminnan kautta välittyvän valtimoiden laajenemisen olevan heikentynyt. Tutkitut lääkehoidot osoittautuivat tehokkaiksi kohonneen verenpaineen alentajiksi ja paransivat merkittävimmin juuri kaliumkanavavälitteistä valtimon laajenemista. Sydämen natriureettisia peptidejä tutkiessamme havaitsimme, että ANP:n ja BNP:n tuotto lisääntyi typpioksidin puutoksessa. Lisäksi havaitsimme, että angiotensiini II on tärkeä natriureettisten peptidien tuoton säätelijä. Kammioiden adrenomedulliinin tuotossa ei puolestaan havaittu muutoksia sydämen hypertrofiaan tai kohonneeseen verenpaineeseen liittyen. Adrenomedulliinin välittämän säätelyn osuus pitkäkestoisessa verenkiertoelimistön häiriötilassa näyttää siten olevan vähäinen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikissa tutkituissa verenkiertoelimistön häiriötiloissa endoteeliperäinen valtimoiden laajentuminen oli heikentynyt. Tätä heikentymistä voidaan paljolti selittää häiriintyneellä kaliumkanavien toiminnalla verisuonen sileässä lihaksessa. Tutkitut lääkehoidot lisäsivät endoteelivälitteistä verisuonten laajenemista pääasiallisesti juuri kaliumkanavatoimintaa parantaen. Tämän perusteella verisuonen sileä lihas on endoteelin lisäksi tärkeä verenpainetta alentavien hoitojen vaikutuskohde.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]