(No) More Family: reading Family and Serial Murder in Patricia Cornwell's Gault-Trilogy
Piipponen, Maarit (2000)
Piipponen, Maarit
Tampere University Press
2000
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2000-03-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4756-5
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-4756-5
Tiivistelmä
Väitöskirja '(No) More Family: Reading Family and Serial Murder in Patricia Cornwell's Gault-Trilogy' tutkii perheen ja sarjamurhan yhteenkietoutumista amerikkalaisen rikoskirjailijan Patricia Cornwellin kolmessa Kay Scarpetta-romaanissa: Cruel and Unusual (1993), The Body Farm (1994), ja From Potter's Field (1995). Näitä romaaneja kutsutaan tutkimuksessa Gault-trilogiaksi, koska kaikissa esiintyy sarjamurhaaja Temple Brooks Gault.
Cornwell ei romaaneissaan käsittele ns. tavallisia rikoksia (mustasukkaisuusmurhia, kostoa, sosiaalisia ongelmia, jne), vaan hänen romaaninsa käsittelevät kauhistuttavia rikoksia ja psykopatologisia rikollishahmoja kuten sarjamurhaajia. Populaarikulttuurissa sarjamurhaa käsittelevät romaanit ja elokuvat voidaan karkeasti jakaa kauhuun ja rikoskirjallisuuteen ja -elokuviin. Kauhussa sarjamurhaaja on aivan erilainen hahmo kuin rikoskirjallisuudessa ja syitä hahmon erilaisuuteen on etsittävä eri aikakausista ja lajien eri perinteistä. Kauhun sarjamurhaaja on usein varsin anonyymi tappajahahmo eikä poliisilla ole suurta merkitystä sarjamurhaajajahdissa, mutta rikoskirjallisuudessa poliisilla ja etsivillä on keskeinen rooli.
Väitöskirjassa esitetään, että sarjamurhaajan hahmon kautta Cornwellin romaanit rakentavat kuvaa normaaliudesta, epänormaaliudesta, terveydestä, sairaudesta, saastumisesta ja perheestä. Termi perhe ei tarkoita työssä pelkästään biologista perhettä vaan myös rikoksia ratkovaa professionaalista perhettä, ja lisäksi kansallisvaltiota, ihmiskuntaa ja 'inhimillistä'. Scarpetta-sarjaa luonnehditaan työssä lähinnä liberaali-feministiseksi: tällainen feminismi on varsin valkoista, keskiluokkaista ja heteroseksuaalista. Sarjamurhaajan hahmo trilogiassa horjuttaa juuri tuollaisen feminismin arvoja: näennäisesti se hyväksyy esim. seksuaalisen tai etnisen toiseuden, mutta viime kädessä tuomitsee ne itselleen vieraina, sairaina, 'rikoksina'.
Tutkimus analysoi sarjamurhaajan hahmoa suhteessa asiantuntijuuteen, sukupuoleen ja sukupuoliseen identiteettiin, ja kommunikaatioteknologioihin. Sarjamurhaaja esiintyy useissa toiseuden hahmoissa: hän näyttää mm. naismaiselta homoseksuaalilta mieheltä. Naismainen mies yhdistetään trilogiassa systemaattisesti homoseksuaalisuuteen, ja homoseksuaalinen mies on taas aina saastuttava HIV-viruksen kantaja. Täten romaanit tuomitsevat 'poikkeavan' miehen, ja koska hänet esitetään sarjamurhan kontekstissa, niin homoseksuaalisuus rakentuu entistä suuremmaksi uhaksi. Samaten romaanien päähenkilö, oikeuslääkäri Scarpetta, kuvataan poikkeavaksi naiseksi, 'maskuliiniseksi' naiseksi: juuri tämän oman poikkeavuutensa takia hän pystyy lukemaan rikollista. Naisten maskuliinisuus puolestaan yhdistetään romaaneissa aina lesbolaisuuteen ja rikollisuuteen.
Sarjamurhaaja kuvataan trilogiassa viruksena, joka saastuttaa ihmiset, talot ja teknologian. Hänet liitetään teknologiaan ja siihen mitä teknologia edustaa, ei-inhimillistä, kuollutta, toistettavuutta. Kuvaavaa sarjamurhatrilogialle on teknologian aiheuttama inhimillisen saastuminen: ihmisiä kuvataan konevertauskuvin ja ihmistoimintoja verrataan koneellisiin toimintoihin. Kuitenkin juuri teknologian avulla on mahdollista lukea, jäljittää ja saada sarjamurhaaja kiinni. Trilogiassa sarjamurhaaja saastuttaa viruksella juuri tuon teknologian: CAIN-tietokoneen ja arkiston. Viime kädessä teknologia, kirjoitus, ja lukeminen myös implisiittisesti liitetään representaatioon ja väkivallan representaatioihin: rikostapausten arkistointi, väkivallallasta kirjoittaminen ja lukeminen ovat vahingollisia, koska ne saastuttavat ihmismielen.
Cornwell ei romaaneissaan käsittele ns. tavallisia rikoksia (mustasukkaisuusmurhia, kostoa, sosiaalisia ongelmia, jne), vaan hänen romaaninsa käsittelevät kauhistuttavia rikoksia ja psykopatologisia rikollishahmoja kuten sarjamurhaajia. Populaarikulttuurissa sarjamurhaa käsittelevät romaanit ja elokuvat voidaan karkeasti jakaa kauhuun ja rikoskirjallisuuteen ja -elokuviin. Kauhussa sarjamurhaaja on aivan erilainen hahmo kuin rikoskirjallisuudessa ja syitä hahmon erilaisuuteen on etsittävä eri aikakausista ja lajien eri perinteistä. Kauhun sarjamurhaaja on usein varsin anonyymi tappajahahmo eikä poliisilla ole suurta merkitystä sarjamurhaajajahdissa, mutta rikoskirjallisuudessa poliisilla ja etsivillä on keskeinen rooli.
Väitöskirjassa esitetään, että sarjamurhaajan hahmon kautta Cornwellin romaanit rakentavat kuvaa normaaliudesta, epänormaaliudesta, terveydestä, sairaudesta, saastumisesta ja perheestä. Termi perhe ei tarkoita työssä pelkästään biologista perhettä vaan myös rikoksia ratkovaa professionaalista perhettä, ja lisäksi kansallisvaltiota, ihmiskuntaa ja 'inhimillistä'. Scarpetta-sarjaa luonnehditaan työssä lähinnä liberaali-feministiseksi: tällainen feminismi on varsin valkoista, keskiluokkaista ja heteroseksuaalista. Sarjamurhaajan hahmo trilogiassa horjuttaa juuri tuollaisen feminismin arvoja: näennäisesti se hyväksyy esim. seksuaalisen tai etnisen toiseuden, mutta viime kädessä tuomitsee ne itselleen vieraina, sairaina, 'rikoksina'.
Tutkimus analysoi sarjamurhaajan hahmoa suhteessa asiantuntijuuteen, sukupuoleen ja sukupuoliseen identiteettiin, ja kommunikaatioteknologioihin. Sarjamurhaaja esiintyy useissa toiseuden hahmoissa: hän näyttää mm. naismaiselta homoseksuaalilta mieheltä. Naismainen mies yhdistetään trilogiassa systemaattisesti homoseksuaalisuuteen, ja homoseksuaalinen mies on taas aina saastuttava HIV-viruksen kantaja. Täten romaanit tuomitsevat 'poikkeavan' miehen, ja koska hänet esitetään sarjamurhan kontekstissa, niin homoseksuaalisuus rakentuu entistä suuremmaksi uhaksi. Samaten romaanien päähenkilö, oikeuslääkäri Scarpetta, kuvataan poikkeavaksi naiseksi, 'maskuliiniseksi' naiseksi: juuri tämän oman poikkeavuutensa takia hän pystyy lukemaan rikollista. Naisten maskuliinisuus puolestaan yhdistetään romaaneissa aina lesbolaisuuteen ja rikollisuuteen.
Sarjamurhaaja kuvataan trilogiassa viruksena, joka saastuttaa ihmiset, talot ja teknologian. Hänet liitetään teknologiaan ja siihen mitä teknologia edustaa, ei-inhimillistä, kuollutta, toistettavuutta. Kuvaavaa sarjamurhatrilogialle on teknologian aiheuttama inhimillisen saastuminen: ihmisiä kuvataan konevertauskuvin ja ihmistoimintoja verrataan koneellisiin toimintoihin. Kuitenkin juuri teknologian avulla on mahdollista lukea, jäljittää ja saada sarjamurhaaja kiinni. Trilogiassa sarjamurhaaja saastuttaa viruksella juuri tuon teknologian: CAIN-tietokoneen ja arkiston. Viime kädessä teknologia, kirjoitus, ja lukeminen myös implisiittisesti liitetään representaatioon ja väkivallan representaatioihin: rikostapausten arkistointi, väkivallallasta kirjoittaminen ja lukeminen ovat vahingollisia, koska ne saastuttavat ihmismielen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]