Historianopetuksen rooli rauhanrakentamisessa : Q-metodologinen tutkimus nuorten suhtautumisesta historianopetukseen Bosnia-Hertsegovinassa
Kohvakka, Tanja (2018)
Kohvakka, Tanja
2018
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901031036
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901031036
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tutkii nuorten suhtautumista historianopetukseen Bosnia-Hertsegovinassa Q-metodologian avulla. Tutkielmassa pureudutaan siihen, millaisena bosnialaiset 16-18 -vuotiaat nuoret kokevat historianopetuksen sekä tavan opettaa sitä. Bosnian sodan (1992—1995) alusta lähtien bosnialaiset lapset ja nuoret on jaettu eri kouluihin heidän etnisyytensä perusteella. Täten jo vuosien ajan serbit, kroaatit sekä Bosnian muslimit (bosniakit) ovat pääsääntöisesti käyneet eri kouluissa, noudattaneet eri opetusohjelmaa sekä käyttäneet eri oppikirjoja. Historianopetus on muistin politiikan kautta politisoitunut vahvasti, minkä vuoksi lapsille ja nuorille opetetaan toisistaan poikkeavia versioita historian tapahtumista.
Tutkielman teoreettiset lähtökohdat kiinnittyvät muistin politiikan sekä kollektiivisen muistin tutkimukseen. Historianopetus on merkittävä osa valtion harjoittamaa muistin politiikkaa, jonka avulla valtiolliset toimijat pyrkivät ylläpitämään ja kasvattamaan legitimiteettiään ja valtaansa. Bosnia-Hertsegovinassa kukin etninen ryhmä harjoittaa tahollaan sellaista muistin politiikkaa, joka pyrkii kasvattamaan eroavaisuuksia etnisten ryhmien välillä.
Tutkielman aineisto kerättiin Q-metodologisin haastatteluin toukokuussa 2018 kuudella eri paikkakunnalla: Banja Lukassa, Bugojnossa, Cazinissa, Konjicissa, Maglajissa sekä Sarajevossa. Tutkielmaan osallistui viisitoista toisen asteen opiskelijaa kaikista eri etnisistä ryhmistä. Tutkimuksen aineistona toimi Q-jaottelut sekä jälkihaastattelut.
Aineiston analyysissä syntyi kolme faktoria (A, B ja C), joista kukin edustaa erilaista näkemystyyppiä. Nämä kolme faktoria tiivistäen edustavat seuraavia näkemystyyppejä: kriittinen suhtautuminen historianopetuksen tuottamiin narratiiveihin sekä laajemmin nykyiseen muistin politiikkaan Bosnia-Hertsegovinassa (A), neutraali suhtautuminen etnisen eroavaisuuksien tuottamiseen historianopetuksessa sekä muualla yhteiskunnassa (B) sekä kriittinen suhtautuminen kärsimyksen ja syyllisyyden jaotteluun etnisyyden perusteella (C).
Konsensusväittämiä tarkastelemalla korostuu tämän tutkimusryhmän yksimielisyys Bosnia-Hertsegovinan monikulttuurisuudesta, bosnialaisen identiteetin korostaminen sekä kielteinen suhtautuminen naapurimaiden vaikuttamiseen Bosnia-Hertsegovinan sisäisiin asioihin. Lisäksi nuoret pitävät vähäisenä perhehistorian vaikutusta omiin historiakäsityksiinsä.
Tämän tutkielman tutkimustulosten valossa bosnialaiset nuoret ovat erittäin tyytymättömiä nykyiseen tapaan jaotella lapset kouluissa. Nuoret korostavat useaan otteeseen haastatteluissa heidän bosnialaista identiteettiään bosniakki-, serbi- tai kroaatti-identiteetin sijaan. Tätä tutkimustulosta vasten näyttäisikin siltä, etteivät kolmen etnisen ryhmän tahoillaan harjoittama muistin politiikka ole saavuttanut haluttuja tuloksia nuorten keskuudessa.
Tutkielman teoreettiset lähtökohdat kiinnittyvät muistin politiikan sekä kollektiivisen muistin tutkimukseen. Historianopetus on merkittävä osa valtion harjoittamaa muistin politiikkaa, jonka avulla valtiolliset toimijat pyrkivät ylläpitämään ja kasvattamaan legitimiteettiään ja valtaansa. Bosnia-Hertsegovinassa kukin etninen ryhmä harjoittaa tahollaan sellaista muistin politiikkaa, joka pyrkii kasvattamaan eroavaisuuksia etnisten ryhmien välillä.
Tutkielman aineisto kerättiin Q-metodologisin haastatteluin toukokuussa 2018 kuudella eri paikkakunnalla: Banja Lukassa, Bugojnossa, Cazinissa, Konjicissa, Maglajissa sekä Sarajevossa. Tutkielmaan osallistui viisitoista toisen asteen opiskelijaa kaikista eri etnisistä ryhmistä. Tutkimuksen aineistona toimi Q-jaottelut sekä jälkihaastattelut.
Aineiston analyysissä syntyi kolme faktoria (A, B ja C), joista kukin edustaa erilaista näkemystyyppiä. Nämä kolme faktoria tiivistäen edustavat seuraavia näkemystyyppejä: kriittinen suhtautuminen historianopetuksen tuottamiin narratiiveihin sekä laajemmin nykyiseen muistin politiikkaan Bosnia-Hertsegovinassa (A), neutraali suhtautuminen etnisen eroavaisuuksien tuottamiseen historianopetuksessa sekä muualla yhteiskunnassa (B) sekä kriittinen suhtautuminen kärsimyksen ja syyllisyyden jaotteluun etnisyyden perusteella (C).
Konsensusväittämiä tarkastelemalla korostuu tämän tutkimusryhmän yksimielisyys Bosnia-Hertsegovinan monikulttuurisuudesta, bosnialaisen identiteetin korostaminen sekä kielteinen suhtautuminen naapurimaiden vaikuttamiseen Bosnia-Hertsegovinan sisäisiin asioihin. Lisäksi nuoret pitävät vähäisenä perhehistorian vaikutusta omiin historiakäsityksiinsä.
Tämän tutkielman tutkimustulosten valossa bosnialaiset nuoret ovat erittäin tyytymättömiä nykyiseen tapaan jaotella lapset kouluissa. Nuoret korostavat useaan otteeseen haastatteluissa heidän bosnialaista identiteettiään bosniakki-, serbi- tai kroaatti-identiteetin sijaan. Tätä tutkimustulosta vasten näyttäisikin siltä, etteivät kolmen etnisen ryhmän tahoillaan harjoittama muistin politiikka ole saavuttanut haluttuja tuloksia nuorten keskuudessa.