Niinistöä venäjäksi ja Putinia suomeksi : mitä poliittiselle retoriikalle tapahtuu tulkkauksessa?
Haikka, Anni (2018)
Haikka, Anni
2018
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201812072951
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201812072951
Tiivistelmä
Nykypäivänä valtionjohtajien väliset tiedotustilaisuudet ovat maailmanlaajuisesti ja reaaliajassa seurattuja mediatapahtumia. Jos keskustelun osapuolet eivät jaa yhteistä kieltä, vakiintuneen käytännön mukaan tiedotustilaisuudessa käytetään tulkkeja. Koska näillä tärkeillä tapaamisilla on kauaskantoisia vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin, tiedotustilaisuuksissa käytetty kieli ja – siten myös tulkkaus – on avainasemassa. Kun ulkomainen media reagoi poliittisen hahmon puheeseen, se oikeastaan reagoi tulkin välittämään informaatioon eikä puhujan alkuperäisiin sanoihin. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että puhujan viesti välittyy mahdollisimman tarkasti toiselle kielelle kaikkine vivahteineen.
Tämän tutkimuksen lähtökohtana on kiinnostus poliittisen retoriikan muutoksiin tulkkauksessa. Tutkimukseni aineistona ovat Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja Suomen presidentti Sauli Niinistön kaksi eri tiedotustilaisuutta: ensimmäinen vuodelta 2016 ja toinen vuodelta 2017. Molemmat tiedotustilaisuudet järjestettiin presidentti Putinin valtiovierailujen yhteydessä Suomessa. Aineistoanalyysin kautta erityisesti yksi retorinen piirre, liittoutumisasteen vaihtelu, nousi esille presidenttien puheenvuoroja ja niiden tulkkauksia verrattaessa. Liittoutumisasteella tarkoitetaan sitä, missä määrin puhuja sitoutuu omaan väitteeseensä tai korostaa omaa toimijuuttaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän sitä, minkälaisia liittoutumisasteen muutoksia tulkkauksessa tapahtuu ja miten nämä muutokset vaikuttavat puhujien retoriikkaan. Tutkimuksen hypoteesi on se, että tulkkauksessa tapahtuneet muutokset liittoutumisasteessa vaikuttavat alkuperäisen puheen sävyyn. Tässä laadullisessa tutkimuksessa käytän teoriapohjana retorista analyysiä, diskurssianalyysiä sekä apuvälineenäni myös korpustyökaluja.
Olen analysoinut aineistossa tapahtuneita liittoutumisasteen muutoksia kolmessa eri kategoriassa: sama liittoutumisaste, osittain muuttunut liittoutumisaste sekä täysin muuttunut liittoutumisaste. Aineisto osoittaa, että Niinistön tulkki vahvistaa usein passiivimuotoja me-retoriikalla, kun taas Putinin tulkki lieventää me-retoriikkaa häivyttämällä toimijan. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että hypoteesi toteutuu osittain. Tutkimuksessa selviää, että tulkin tekemä me-retorinen korostus ei juuri muuta tulkattavan puheen sävyä, mutta korostettujen minä- tai me-muotoisten ilmaisujen täysin pois jättäminen tai niiden passiiviin muuttaminen voi vaikuttaa puheen sävyyn merkittävästi.
Tutkimus herätti kysymyksiä liittyen poliitikon imagon ja tulkkauksen suhteeseen: voiko tulkkaus osaltaan muokata kuulijan käsityksiä puhujasta joko positiivisella tai negatiivisella tavalla? Tämä tutkielma tarjoaa näkökulmia mahdolliseen jatkotutkimukseen erityisesti poliittisen viestinnän alalla.
Tämän tutkimuksen lähtökohtana on kiinnostus poliittisen retoriikan muutoksiin tulkkauksessa. Tutkimukseni aineistona ovat Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja Suomen presidentti Sauli Niinistön kaksi eri tiedotustilaisuutta: ensimmäinen vuodelta 2016 ja toinen vuodelta 2017. Molemmat tiedotustilaisuudet järjestettiin presidentti Putinin valtiovierailujen yhteydessä Suomessa. Aineistoanalyysin kautta erityisesti yksi retorinen piirre, liittoutumisasteen vaihtelu, nousi esille presidenttien puheenvuoroja ja niiden tulkkauksia verrattaessa. Liittoutumisasteella tarkoitetaan sitä, missä määrin puhuja sitoutuu omaan väitteeseensä tai korostaa omaa toimijuuttaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän sitä, minkälaisia liittoutumisasteen muutoksia tulkkauksessa tapahtuu ja miten nämä muutokset vaikuttavat puhujien retoriikkaan. Tutkimuksen hypoteesi on se, että tulkkauksessa tapahtuneet muutokset liittoutumisasteessa vaikuttavat alkuperäisen puheen sävyyn. Tässä laadullisessa tutkimuksessa käytän teoriapohjana retorista analyysiä, diskurssianalyysiä sekä apuvälineenäni myös korpustyökaluja.
Olen analysoinut aineistossa tapahtuneita liittoutumisasteen muutoksia kolmessa eri kategoriassa: sama liittoutumisaste, osittain muuttunut liittoutumisaste sekä täysin muuttunut liittoutumisaste. Aineisto osoittaa, että Niinistön tulkki vahvistaa usein passiivimuotoja me-retoriikalla, kun taas Putinin tulkki lieventää me-retoriikkaa häivyttämällä toimijan. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että hypoteesi toteutuu osittain. Tutkimuksessa selviää, että tulkin tekemä me-retorinen korostus ei juuri muuta tulkattavan puheen sävyä, mutta korostettujen minä- tai me-muotoisten ilmaisujen täysin pois jättäminen tai niiden passiiviin muuttaminen voi vaikuttaa puheen sävyyn merkittävästi.
Tutkimus herätti kysymyksiä liittyen poliitikon imagon ja tulkkauksen suhteeseen: voiko tulkkaus osaltaan muokata kuulijan käsityksiä puhujasta joko positiivisella tai negatiivisella tavalla? Tämä tutkielma tarjoaa näkökulmia mahdolliseen jatkotutkimukseen erityisesti poliittisen viestinnän alalla.