Äkillisen lukinkalvonalaisen verenvuodon vaikutus verihiutaleiden määrään
Sarno, Alfred (2018)
Sarno, Alfred
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-08-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809042450
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809042450
Tiivistelmä
Lukinkalvonalainen verenvuoto on korkean kuolleisuuden sairaus, josta toipuneet jäävät usein pysyvästi vammautuneeksi. Sairauden vakavuus johtuu suurelta osin viivästyneestä iskeemisestä aivovauriosta. Viivästynyt aivojen iskeeminen vaurio on aivojen hapenpuute, joka kehittyy viikon tai kahden kuluttua varsinaisesta vuodosta. Ilmiön aiheuttajat ovat huonosti tunnettuja, mutta yksi näistä on suurten aivovaltimoiden voimakas supistustila, vasospasmi. Eräs mahdollinen aivovaltimoiden vasospasmia edesauttava tekijä on veren kohonnut hyytymistaipumus, joka puolestaan saattaa perustua osin tavallista korkeampaan verihiutaleiden pitoisuuteen veressä. Tutkimuksen tavoite oli selvittää verihiutaleiden määrän muutoksen vaikutusta kliinisesti todetun aivovaltimoiden vasospasmin ilmaantuvuuteen.
Kyseessä oli takautuva tutkimus. Tutkimuksen potilasaineistona olivat 447 lukinkalvonalaiseen verenvuotoon sairastunutta aikuista, jotka hoidettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2010 - 2014. Potilaat jaettiin aivovaltimoiden vasospasmin suhteen kahteen ryhmään: sairastuneisiin ja sairastumattomiin. Ryhmiä verrattiin keskenään sairaalajakson aikana mitattujen verihiutaleiden määrien suhteen.
Kliininen aivovaltimoiden vasospasmi todettiin 90:llä potilaalla. Heillä mitattiin korkeimmat verihitalemäärät sekä suurimmat poikkeamat verihiutalemäärien käyttäytymisessä hoitojakson kuluessa. Kuitenkin potilaat toipuivat paremmin, jos heidän verihiutalemäärät olivat korkeammat hoitojakson ensimmäisen 1,5 viikon kuluessa. Tämän ajanjakson jälkeen korkeat verihiutalemäärät liittyivät huonompaan toipumiseen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että verihiutalemäärät vaihtelevat lukinkalvonalaisen verenvuodon jälkeen. Vuodon jälkeiseen aivovaltimoiden vasopasmiin ja mahdollisesti myöhään ilmaantuvaan aivoiskemiaan saattaa liittyä korkeammat verihiutalemäärät, mutta lisäselvitys on paikallaan tarkemmilla viivästyneen aivoiskemian diagnoosikriteereillä.
Kyseessä oli takautuva tutkimus. Tutkimuksen potilasaineistona olivat 447 lukinkalvonalaiseen verenvuotoon sairastunutta aikuista, jotka hoidettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2010 - 2014. Potilaat jaettiin aivovaltimoiden vasospasmin suhteen kahteen ryhmään: sairastuneisiin ja sairastumattomiin. Ryhmiä verrattiin keskenään sairaalajakson aikana mitattujen verihiutaleiden määrien suhteen.
Kliininen aivovaltimoiden vasospasmi todettiin 90:llä potilaalla. Heillä mitattiin korkeimmat verihitalemäärät sekä suurimmat poikkeamat verihiutalemäärien käyttäytymisessä hoitojakson kuluessa. Kuitenkin potilaat toipuivat paremmin, jos heidän verihiutalemäärät olivat korkeammat hoitojakson ensimmäisen 1,5 viikon kuluessa. Tämän ajanjakson jälkeen korkeat verihiutalemäärät liittyivät huonompaan toipumiseen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että verihiutalemäärät vaihtelevat lukinkalvonalaisen verenvuodon jälkeen. Vuodon jälkeiseen aivovaltimoiden vasopasmiin ja mahdollisesti myöhään ilmaantuvaan aivoiskemiaan saattaa liittyä korkeammat verihiutalemäärät, mutta lisäselvitys on paikallaan tarkemmilla viivästyneen aivoiskemian diagnoosikriteereillä.