Geneettisen polymorfismin vaikutus yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon puhkeamiseen ja lääkehoitovasteeseen
Konu, Katariina (2018)
Konu, Katariina
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-08-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201808272403
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201808272403
Tiivistelmä
Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä ja niillä on suuri kansanterveydellinen merkitys. Ahdistuneisuushäiriöt ovat monitekijäisiä häiriöitä, joiden puhkeamiseen liittyvät niin geneettiset kuin ulkoisetkin tekijät. Ahdistuneisuushäiriöitä hoidetaan lääkkeellisesti ja erilaisilla psykoterapioilla. Tässä katsauksessa tutkitaan geneettisen polymorfismin vaikutusta kolmen keskeisen ahdistuneisuushäiriön, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkihäiriön puhkeamiseen ja lääkehoitovasteeseen.
Genetiikalla on arvioitu olevan noin 30-40% vaikutus ahdistuneisuushäiriöiden puhkeamiseen. Alttius ahdistuneisuushäiriöiden puhkeamiseen on usean pienivaikutteisen geenin summa, eikä minkään yksittäisen geenin yhteydestä puhkeamiseen ole saatu yksiselitteistä tuloksia. Tutkituin kandidaattigeeni on serotoniinitransportteria koodaava geeni.
Noin 25% potilaista ei saa riittävää vastetta ensisijaisesta masennuslääkehoidosta. Genetiikalla on vaikutusta lääkeaineiden metaboliaan ja vaikutukseen, mutta yksittäisistä polymorfismeista ei ole saatu toistettavia tuloksia. Eniten on tutkittu neurotransmitterisysteemeihin ja stressirektioon liittyviä geenejä.
Ahdistuneisuushäiriöiden genetiikan tunteminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa laadukkaamman potilaiden hoidon. Tulevaisuudessa potilaan genomi voidaan kartoittaa ja käyttää tietoa hoitopäätöksiä tehdessä. Näin toimivimman lääkehoidon valinta mahdollisesti helpottuu ja turhien hoitojen ja sivuvaikutusten määrä vähenee.
Genetiikalla on arvioitu olevan noin 30-40% vaikutus ahdistuneisuushäiriöiden puhkeamiseen. Alttius ahdistuneisuushäiriöiden puhkeamiseen on usean pienivaikutteisen geenin summa, eikä minkään yksittäisen geenin yhteydestä puhkeamiseen ole saatu yksiselitteistä tuloksia. Tutkituin kandidaattigeeni on serotoniinitransportteria koodaava geeni.
Noin 25% potilaista ei saa riittävää vastetta ensisijaisesta masennuslääkehoidosta. Genetiikalla on vaikutusta lääkeaineiden metaboliaan ja vaikutukseen, mutta yksittäisistä polymorfismeista ei ole saatu toistettavia tuloksia. Eniten on tutkittu neurotransmitterisysteemeihin ja stressirektioon liittyviä geenejä.
Ahdistuneisuushäiriöiden genetiikan tunteminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa laadukkaamman potilaiden hoidon. Tulevaisuudessa potilaan genomi voidaan kartoittaa ja käyttää tietoa hoitopäätöksiä tehdessä. Näin toimivimman lääkehoidon valinta mahdollisesti helpottuu ja turhien hoitojen ja sivuvaikutusten määrä vähenee.